Nimi: Voimanlähdettä etsimässä
Kirjoittaja: LillaMyy
Ikäraja: S
Paritukset: lievä Iines/Enna/Minea
Oikolukija: Winga
Tyylilajit: synkeähkö fantasia
Tiivistelmä: Kolme nuorta maagia matkaavat Hopeasalmen kaupunkiin etsimään vastausta nuorimmaista koskevaan kysymykseen. Matka osoittautuu kuitenkin vaikeammaksi kuin he ovat kuvitelleet, eikä vastauskaan ole aivan toivotunlainen.
Haasteet: FFF exchange, Oneshot10 ja Kirjoitusterttu (otsikkoterttu: ideaotsikko)
K/H: FFF exchange –haasteesta minulle valikoitui Nevillan toive. <3 Steampunkia aluksi meinasin kokeilla, mutta sitten tulin siihen tulokseen, etten vaan yksinkertaisesti osaa, joten lähdin sitten leikkimään erilaisilla taikuuden sävyillä. Näille tytöille on kenties tulossa joskus enemmänkin tarinaa, koska mulla on suunnitteilla jatkotarina erilaista maageista, ja tämä kolmikko tekee myös esiintymisen siellä. Siitä mä itse asiassa keksinkin sitten lähteä näistä neideistä raapustelemaan. Tässä siis on vain pientä pohjustusta tuolle mahdollisesti joskus tulevalle tarinalle, jos joskus saan sen vauhtiin.
Tässä kohtaa myös suuret kiitokset Saappaattomalle avusta pienoisen kieliongelman kanssa! <3 Lievästi sanottuna pelottaa julkaista tätä, koska tämä on niiiiiiiiin erilainen kuin mitä mä yleensä kirjoitan, mutta toivottavasti edes joku lukee ja ehkä jopa tykkääkin. :’D
Voimanlähdettä etsimässä
Minean sormet ovat kohmeessa, joten Enna ojentaa käsiään ja lämmittää toista omalla ruumiinlämmöllään. Kahden muun tytön onneksi Enna pystyy kanavoimaan tulta, joten ennakoitua vaikeammaksi ja pidemmäksi osoittautunut Kaikuvuorten ylitys ei ole vielä jäädyttänyt heitä. Ennalla on kuitenkin täysi työ pitää Iines ja Minea lämpiminä, joten jos he eivät kohta pääse alas vuorilta, voi olla, etteivät he pääse ikinä alas. He ovat pysähtyneet jälleen yhdeksi yöksi ja pystyttäneet leirinsä kallion ulkonemaan. Sen enempää tuulensuojaa ei tarvita, koska Iines pystyy pitämään purevimman tuulen poissa.
Mineaa ärsyttää, ettei hän tiedä vielä, mikä hänen voimansa on, vaikka hän on jo viidentoista. Magian olisi pitänyt alkaa jo virrata hänen suonissaan, mutta mitään ei ole tapahtunut. Sen takia Iines, Enna ja Minea ovat lähteneet kotikylästään Kaikuvuorten yli Hopeasalmen rannikkokaupunkiin, sillä siellä on maagien suuri kirjasto. Jos kirjaston uumenista ei löydy vastausta Minean ongelmaan, ei sille ole olemassakaan vastausta. Jokin selitys on kuitenkin oltava olemassa sille, miksei kolmikon nuorimman magia ole lähtenyt toimimaan. Enna ja Iines ovat molemmat kanavoineet omia elementtejään jo pidempään, vaikka Iines on hädin tuskin ylittänyt viidettätoista vuottaan.
Ystävyskolmikko on ottanut tavakseen nukkua vierekkäin Enna keskimmäisenä, sillä tämän tulivoiman ansiosta tämän ruumiinlämpö on muita korkeampi ja se auttaa pitämään muutkin lämpimänä. Joskus Enna ja Iines eivät halua vain nukkua, vaan haluavat koskettaa, nähdä ja tuntea enemmän. Joskus Mineakin otetaan mukaan, mutta tänä yönä hän nousee katselemaan tähtikuvioita. Hän istuu teltan ulkopuolella hyräilemässä äitinsä laulamaa tuutulaulua ja katselee tähtiä. Hän tunnistaa taivaalta vain lohikäärmeen ja suden kuviot, mutta tähtien katselu rauhoittaa häntä. Vasta, kun teltassa tulee taas hiljaista, hän nousee ja kömpii Ennan toiselle puolelle nukkumaan.
Aamulla kolmikko jatkaa vaivalloista taivallustaan vuorten ylitse. Vaelletut kilometrit alkavat jo painaa heidän jaloissaan ja ruoastakin on puutetta. Ainoastaan vettä on tarpeeksi, sillä Enna voi tulivoimallaan sulattaa vuorilla joka paikassa lojuvaa lunta. Ystävykset kompuroivat väsyneinä eteenpäin, sillä paikoilleen jääminen tarkoittaa kuolemaa, eikä kukaan ole vielä valmis luovuttamaan. Kun yksi kolmesta kaatuu maahan väsymyksestä, kaksi muuta nostavat tämän pystyyn ja he jatkavat, kunnes kaikki kolme ovat liian uupuneita jatkamaan. Sitten pidetään hetken lepotauko ennen kuin sama meno jatkuu taas, sillä alas on päästävä.
Puolenpäivän tietämillä he voivat jo haistaa meren tuoksun, mikä saa heidät jatkamaan. Jos he ovat jo näin lähellä, ei alas voi olla enää pitkä matka. Tytöt jatkavat, kunnes Minea romahtaa maahan, eikä jaksa nousta enää ylös. Se saa Iineksen ja Ennankin viimein tajuamaan, että heidän on leiriydyttävä vielä kerran vuorilla. Raskas matka on ollut liikaa nuorimmaiselle, joka on muita paremmasta perheestä eikä ole tottunut nälkään. Iines kasaa teltan Ennan sytyttäessä nuotion. Ruoan tuoksu saa Mineankin virkoamaan, vaikka ilmassa onkin viimeisen aterian tuntua.
Yö kuluu tuskaisen hitaasti, sillä Ennan täytyy säästää voimiaan eikä hän voi ylläpitää enää tulta koko yötä tai hän ei nouse aamulla. Kolmikko asettautuu niin tiiviisti toisiaan vasten kuin ikinä mahdollista, mutta tärisevät silti kylmyydestä. He tietävät kuluttaneensa liikaa voimiaan matkan aikana, mutta nyt sitä on turha pohtia. Heidän on vain selvittävä vielä tästä yöstä ja sitten he ovat niin lähellä maalia, että luovuttamista ei voi edes ajatella.
Aamulla Iines herää ensimmäisenä huulet sinisenä. Enna on ainoa, jolla on vielä tervettä punaisuutta poskissaan. Minean herättäminen on vaikeampaa kuin aiemmin, sillä tyttö on liian väsynyt. Hän kuitenkin nousee vaivalloisesti ja lupaa jaksaa ainakin alas asti. Kaikki tietävät nuorimmaisen valehtelevan, mutta kukaan ei sano mitään. Enna ja Iines ottavat puolet Minean kantamuksista, jotta tämän repusta tulee kevyempi, ettei tämä lysähdä sen alle. Sitten he lähtevät taas tarpomaan alas vuorenrinnettä.
He lepäävät hetken aina, kun Minea pysähtyy, koska tämän voimat ovat loppumispisteessä. Iltahämärän koittaessa he kuulevat kirkon kellojen soivat sen merkiksi, että kaupungin ovet suljetaan. Tytöt ovat jo luovuttaa, kunnes Enna muistaa vanhan luostarin olevan kaupungin ulkopuolella. He voivat saada munkeilta suojaa yöksi, jos pääsevät sinne asti. Minea lupaa yrittää, joten tytöt jatkavat vaikeaa matkaansa, kunnes näkevät luostarin siintävän horisontissa. Se saa heihin uutta virtaa, joten hetken matkaa kävely on helpompaa, kun lupaus yöpaikasta on jo lähellä. Sitten Minea kuitenkin tuupertuu maahan, eikä nouse enää ylös. Iines ja Enna eivät voi jättää ystäväänsä, joten he ottavat tätä käsistä ja raahaavat maata pitkin, kunnes heidänkin voimansa ehtyvät. Viimeinen asia, jonka Iines huomaa ennen tajuntansa menettämistä, on kuinka siniseltä taivas näyttääkään, kun pilvet ovat poissa.
Seuraavien päivien ajan Iines, Enna ja Minea heräilevät välillä tajuamaan olevansa sisällä jossain, sillä paljaan taivaan sijasta he näkevät palan puista kattoa. He kuitenkin nukahtavat uudestaan niin pian, etteivät ehdi tajuta, missä he oikein ovat tai kuka heidät on pelastanut.
Vasta noin viikkoa myöhemmin tytöt ovat siinä kunnossa, että he jaksavat nousta istumaan lavereillaan. Silloin he myös ymmärtävät olevansa sen samaisen luostarin suojissa, jonka he näkivät vuoren alarinteiltä. Joku papistosta on selvästikin pelastanut heidät maastosta ja tuonut kirkkonsa suojiin. Yllättävää kylläkin tytöistä huonoimmassa kunnossa ollut Minea on heistä ensimmäisenä valmis jatkamaan matkaa kaupungin muurien toiselle puolen. Iines ja Enna tarvitsevat kuitenkin vielä toisen viikon ennen kuin he jaksavat nousta kävelylle luostarin ympäristöön.
Kolmikko kävelee luostaria ympäröivässä puutarhassa, jota munkit hoitavat, mutta jokin vetää Mineaa hautausmaan puolelle. Iinestä ja Ennaa lähinnä karmivat kylmät hautakivet ja kalmiston hiljaisuus, mutta he seuraavat Mineaa siitä huolimatta. Nuorimmainen kiertelee tutkimassa hautoja, kunnes löytää tavallista suuremman hautapaaden. Hän ojentaa kättään sitä kohti, mutta kylmän kiven sijasta hänen kätensä kohtaakin surisevan energiavirran. Minea ei tiedä yhtään, mitä on tekemässä, mutta hän tarttuu toisellakin kädellään hautapaateen ja energiaa alkaa virrata hänen kehoonsa haudasta. Iines ja Enna seuraavat vierestä hieman pelokkaina, kunnes heitä hoitanut munkki huomaa heidät. Mies alkaa messuta jotain kummallista ja tehdä paholaisen karkottamiseen tarkoitettua rituaalia. Hän huitoo käsillään vimmatusti ja katsoo tyttöjä pelosta laajennein silmin, joten Enna kiskoo nuorimmaisen irti hautapaadesta. Heidän on selvästikin aika kadota, sillä munkki näyttää luulevan heidän olevan paholaisen palvojia.
Kolmikko aloittaa jälleen taivalluksensa kohti Hopeasalmen kaupunkia, mutta eräs nuori munkki juoksee heidät kuitenkin pian kiinni. Tämän olalla roikkuu juuttikassi, jonka sisältä paljastuu muonatarpeita, sillä nuorukainen ei halua tyttöjen nääntyvän nälkään. Hän myös kertoo tytöille salaisesta sisäänkäynnistä kaupunkiin, jos he eivät ehdi porteille ennen niiden sulkemisaikaa. Ainoaksi ongelmaksi jää sitten tunnelin suuaukon etsiminen, joka on kuulemma murattien peitossa, kuten koko muukin ulkomuuri. Tytöt kiittävät nuorta munkkia vuolaasti avusta ja tiedoista ennen kuin tämä kääntyy palatakseen luostarille. Hän kuitenkin vielä viimeiseksi muistuttaa tyttöjä kiinnijäämisen vaaroista, jos nämä luikahtavat kaupunkiin.
Iines, Enna ja Minea vaeltavat taas pitkästä aikaa hyvillä mielin, sillä he ovat saaneet luostarissa voimansa takaisin ja nuoren munkin tuomien eväiden turvin he jaksavat edetä nopeammin kuin ovat uskaltaneet toivoakaan. Silti, ilta ja kirkon kellojen sointi yllättää heidät ennen kuin he pääsevät porteille asti, joten he kääntyvät etsimään nuorukaisen kertomaa salaista tietä. Metsä peittää heidät synkkiin varjoihin, joihin he voisivat hukkua, ellei Enna valaisisi heidän tietään pienellä tulipallolla.
Tuntien metsässä rämpimisen jälkeen Iines tuntee edessään muurin kylmät tiilet. Tytöt lähtevät seuraamaan kaupunkia kiertävää muuria, kunnes he osuvat kohtaan, jossa kolme tiiltä on irronnut. Munkki on sanonut sen olevan salaisen sisäänkäynnin merkki, joten Enna lisää valoa, jotta he näkevät eteensä paremmin. Minea huomaa ensimmäisenä pienen puron, jota pitkin salainen sisäänkäynti kulkee. Iines nostattaa tuulenvireen, joka siirtää muratit pois heidän tieltään ja laskee ne sitten takaisin paikoilleen, jottei kukaan huomaisi sisäänkäyntiä käytettäneen. Tytöt joutuvat kömpimään matalassa tunnelissa ja Ennalla on vaikeuksia pitää tulipalloa yllä, mutta hän tekee kuitenkin parhaansa, etteivät he törmää pimeässä rottiin tai muihin vaikeuksiin.
Puolen tunnin kömpimisen jälkeen etummaisena kulkeva Enna näkee viimeinkin ulos tunnelista. Salainen kulkutie on johdattanut heidät kaupungin syrjäseuduille. Iines ja Mineakin nousevat taas pystyyn, ja kolmikko lähtee etsimään kirjastoa, joka on huhujen mukaan auki vuorokauden ympäri, sillä maagit ovat kummallisia tapauksia, jotka liikkuvat öisinkin. Tytöt kiertelevät katuja ja kujia, kunnes viimein löytävät suuren ja vanhan rakennuksen, jonka ikkunoista kajastaa valoa. He hiipivät ovelle ja sujahtavat siitä sisään, koska eivät tiedä, onko aloittelevien magian käyttäjien sallittua vierailla kirjastossa. Loppuyön ajan tytöt tonkivat kirjaston aarteita omassa pienessä nurkassaan nuokkuen välillä opuksien yllä löytämättä minkäänlaista vastausta Minean ongelmaan.
Aamulla vanha kirjastonhoitaja käy herättämässä tytöt pöytänsä äärestä. He hätkähtävät ja pelkäävät joutuvansa lähtemään, mutta vanha mies vain kysyy tarvitsevatko tytöt apua. Rohkeimpana heistä Enna selittää, etteivät he tiedä Minean voimaa, vaikka tämä on kutsuttu maagiksi syntymässään. Kirjastonhoitaja opastaa tytöt peremmälle kirjastoonsa suuren ja painavan opuksen luokse. Hän kehottaa Mineaa poimimaan kirjan hyllystä ja avaamaan sen valitsemastaan kohdasta. Nuori tyttö katsoo muita ihmeissään, mutta tekee sitten kuten häntä on pyydetty. Hän aukaisee kirjan kohdasta, jossa on kuvia kuolleista ja tipauttaa sen varpailleen hätkähdyksestä.
”Nigromante!” vanha mies huudahtaa järkyttyneenä lipsahtaen maagien kieleen, ja Iines ja Enna katsovat Mineaa peloissaan. Osaako nuorimmainen tosiaan kanavoida kuolleiden voimia ja kenties jopa herättää näitä henkiin? Mineakin katsoo ystäviään lievästi järkyttyneenä, sillä on vain yksi paikka, missä häntä voitaisiin opettaa hallitsemaan voimiaan: Hiljaisten saari, jonne ei päästetä muita kuin negatiivisia voimia kanavoivia maageja. Mutta ilman opetusta Minea voisi vahingossa tappaa itsensä tai ympärillään olevat ihmiset, jos hän kanavoisi liikaa energiaa kuolleista eikä pystyisi hallitsemaan sitä kunnolla.
Kirjastonhoitajan lähdettyä tytöt palaavat nurkkaansa ja alkavat pohtia, mitä seuraavaksi tulisi tehdä. Minea tietää, ettei voi palata vuorten yli kotiin, koska se tietää varmaa kuolemaa joko vuorilla tai viimeistään kotona, kun hän vahingossa leikkii voimillaan hallitsematta niitä. Eikä magiaa voi olla ikuisesti käyttämättä, se tipahtelee sormista ihan omia aikojaankin, joten sitä on opittava käyttämään. Iines ja Enna eivät kuitenkaan halua päästää nuorimmaista lähtemään, sillä kukaan ei tiedä, koska hän palaisi. Vai palaisiko koskaan? Monikaan saarelle seilanneista ei ole tullut takaisin, ainakaan samanlaisena.
Lopulta keskipäivän aikaan tytöt tulevat siihen tulokseen, että Minean on lähdettävä saarelle kaikesta huolimatta. On liian vaarallista hänelle ja muille, jos hän ei lähde. Iines ja Enna kuitenkin vannottavat tyttöä palaamaan takaisin, ja Minea lupaa tietämättä kuitenkaan pystyykö hän toteuttamaan lupaustaan. Satamassa Iines ja Enna eivät halua irrottaa Mineasta, sillä se tuntuu liian lopulliselta. Minea kuitenkin nousee
Kuolleiden kuningattaren kannelle ja heiluttaa hyvästinsä. Häntä pelottaa, että hän näkee tytöt viimeistä kertaa, mutta hän ei suostu itkemään. Iines ja Enna puolestaan itkevät silmänsä punaisiksi ja puristavat toisen käden kipeäksi, kun he katsovat laivan katoavan horisonttiin.
A/N2: Nigromante on espanjaa ja tarkoittaa nekromantikkoa.