Nimi: Päivä kerrallaan
Kirjoittaja: Isfet
Beta: -
Ikäraja: S
Genre: kevyt fluffy
Hahmot/Paritus: Sirius/Remus, taustalla James/Lily
Vastuunvapautus: J.K Rowling on luonut Pottereiden maailman, minä vain leikin saamatta hyötyä
Yhteenveto:Kukaan ei tiennyt heidän kömpivän iltaisin samaan vuoteeseen, käpertyvän sylikkäin kertomatta kenellekään.
A/N: Noniin. Tällainen. En osaa oikein sanoa tästä mitään, aika pitkälti tajunnanvirtaa, mikä myös näkyy muttei toivottavasti haittaa. Kerrontapa on hieman selittelevä, varautukaa siihen. Haasteeseen Fluffy10 sanalla koruton. Toivottavasti en kadu tätä.
*
Kumpikaan heistä ei suunnitellut sitä. He eivät oikeastaan enää suunnitelleet mitään, elämä oli osoittanut ettei siitä ollut mitään hyötyä. Asiat eivät koskaan menneet suunnitelmien mukaan, joten oli helpompaa elää vain päivä kerrallaan.
Eräänä päivänä Sirius Musta ja Remus Lupin sitten vain ostivat asunnon Viistokujalta, yhdessä, koska siellä asuminen ei ollut halpaa ja olivathan he pitkäaikaisia ystävyksiä. Asuinneliöt olivat niin kalliita, että heidän täytyi tyytyä pelkistettyyn, pieneen yksiöön, jossa toinen nukkui sohvalla.
Kukaan ei tiennyt heidän kömpivän iltaisin samaan vuoteeseen, käpertyvän sylikkäin kertomatta kenellekään. He suojelivat toisiaan surulta ja kivulta ympärillään, hiljaa samaan tahtiin hengittäen. Ilman sitä olisi alkanut ahdistaa liikaa, ei saanut ajatella yötä, ei huomista.
Ei ollut tarpeen mainita Siriuksen tapaa herättää Remus kutittamalla hänen herkkiä jalkapohjiaan, kunnes toinen anoi armoa henkeään haukkoen. Olisi myös ollut turhaa kertoa, miten Remus suukotti Siriuksen nenänpäätä aina kun toinen ei osannut sitä odottaa. Oli hauskempaa kun vain he tiesivät tuntevansa toistensa vartaloiden joka sopukan, jokaista arpea ja luomea myöten.
Sillä hetkellä Sirius vilkaisee Remusta silmäkulmastaan, ja virnistää kevyesti laskiessaan kätensä kiusoittelevasti hänen reidelleen. Hän puhuu kyllä täysin luontevasti pöydän toisella puolella istuvalle Jamesille ja tämän vaimolle Lilylle, mutta katsoo väliin vieressään istuvaa ihmissutta aivan liian pitkään, tai aivan liian merkitsevästi. Remus vastaa tiukalla nyt-ollaan-kylässä-käyttäydy-kunnolla –mulkaisulla, samalla jota äidit käyttävät kurittomiin lapsiin. Sitten hän siirtää Siriuksen käden pois, vain jotta tämä voisi nostaa sen siihen hetken kuluttua uudelleen.
Lily voisi huomattakin jotain, ellei olisi liian innostunut selittämään viiden kuukauden kuluttua syntyvästä lapsestaan. Lilyn mukaan tytöllä tulee olemaan täydellisen ruskeat silmät, pitkät sileät hiukset ja maailman suloisin hymy. Hän kertoo punovansa mustiin palmikoihin punaisia silkkinauhoja ja suunnitellee kauniiden punaisten kenkien ostamista, mustilla ruseteilla. Jamesin hymy puolestaan yltää korvasta korvaan, kun hän nyökkäilee poissaolevasti punapäisen vaimonsa haaveelliselle vuodatukselle. Mies keskeyttää toistuvasti hokien hurmiossa "hänestä tulee loistava huispaaja" ja miettii varmaankin ensimmäisen luudan ostoa.
Välillä Jamesilta lipsahtaa miten pojasta tulee loistava huispaaja, johon Lily tiuskaisee lapsen olevan tyttö, äidit kyllä tietävät tällaiset asiat. Kun Lily lähtee hakemaan lisää teetä, James kumartuu eteenpäin ja kuiskaa luottamuksellisesti että kyllä se on poika, hän on nähnyt sen unessa. Sirius nyökkäilee vakavana, mutta Remus tietää reidellään lepäävän käden hienoisesta tärinästä tämän pidättelevän ankarasti naurua.
Myöhemmin illalla Remus painaa Siriuksen heidän eteisensä paljasta seinää vasten, suutelee häntä perusteellisesti ja pitkään, kiintymyksellä. Sirius vastaa suudelmaan, eikä heidän koruton rakkautensa kaipaa sanoja todisteekseen.