Ikäraja: S
Paritus: Sirius/Koukkujalka
Vastuuvapaus: Vain tarina on minun, kaikki hahmot kuuluvat J.K.Rowligille.
A/N: Tää vaan tuli mieleen yks päivä, ja ajattelin sitten toteuttaa sen. En tiedä onko joku jo kirjoittanut tällä parituksella, mutta tässä tulee. P.s. pidän kritiikistä..
Sirius tassutteli kielletyn metsän puitten lomassa ja nuuhki ilmaa. Jokin outo haju sattui hänen kuonoonsa. Kissa?
Hagridin mökin edessä tosiaan näkyi pieni hahmo. Sirius meni lähemmäs, ja näki pimeydestä lamppumaiset silmät ja pulloharjahännän. Yhdessä vilauksessa hahmo kuitenkin katosi. Syy selvisi pian. Mökin ovi avautui kolahtaen, ja Hagrid keinahteli lauleskellen linnaa kohti - saavin kokoinen kolpakko kädessään.
Sirius näki suuria keltaisia kurpitsoita Hagridin kasvimaalla. Oli siis kurpitsajuhlat. Sirius ei ollut tiennyt mikä päivä oli menossa.
Tämä muuttaa suunnitelmia. En siis voi tappaa pikku Peteriä tänä iltana. Hänkin on varmasti pojan mukana pidoissa. Ajatus raivostutti Siriusta entisestään, hän kun oli ollut kaksi päivää syömättä ja nälkä sai hänet kärttyiseksi. Toisaalta... jos rotta onkin makuusaleissa, nyt olisi juuri sopiva aika. Nyt kun kaikki olivat pidoissa.
Kunpa minulla vain olisi kartta... Siriuksen takaa kuului äänekäs sähähdys. Hän käännähti murahtaen ympäri. Se oli se nyrpeänaamainen kissa. Katti hypähti notkeasti koiran viereen. Sirius antoi sen kierrellä ja haistella häntä. Jos tulisi tappelu, katista ei olisi hänelle vastusta. Lopulta Sirius murahti
ja näytti katille hampaitaan. Se vastasi kiinteällä tuijotuksella. Sitten se kehräsi hiljaa ja kiehnäsi Siriuksen takkuista kylkeä vasten.
Sitä animaagi ei ollut osannut odottaa. Sirius murahti ja tyrkkäsi katin kauemmas. Se näytti kummastuneelta ja kallisti hieman päätään. Sirius ei tiennyt mitä tehdä.
Toisaalta... voisihan katista olla hyötyäkin.. Sirius ulisi ja otti pari askelta linnaan päin.
Kissa tajusi heti mitä hän yritti sanoa. Se lähti pujottelemaan puitten välistä ja jäi odottamaan mustaa koiraa vähän matkan päähän.
Se halusi Siriuksen seuraavan.
Pian he olivat linnan suurien tammiovien edessä. Kissa raapi ovea ja naukui äänekkäästi.
Ovet avautuivat ja Voron pää tuli näkyviin. Se tähyili hetken pimeään, kunnes huomasi liikumattoman mytyn maassa.
Se oli kissa. Ja kissat olivat Vorolle arka paikka. Hän ulvahti, ja kumartui katsomaan "kuollutta" kissaa, Norriska jalkojensa juuressa.
Sillä välin takkuinen musta koira livahti ovenraosta sisälle, kenenkään huomaamatta. Ja kun vahtimestari viimein tajusi kissan vielä elävän, Sirius oli jo kaukana. Hetken päästä hän näki oranssin pulloharjahännän viuhahtelevan vasemmalla puolellaan. Katti näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä tassutellessaan linnan kiiltävällä lattialla. Sirius kumartui, hieroi kuonoaan katin turkkia vasten ja murahti kiitokseksi. Kissa tuli lähemmäksi, ja katsoi Siriusta suoraan silmiin. Hetken Sirius arveli katin tietävän että hän oli animaagi. Salaperäinen kissa nytkäytti päätään ja naukui pari kertaa. Sitten se katosi. Sirius katseli ympärilleen, mutta kattia ei näkynyt missään. Sirius tuhahti ajatellessaan uutta tuttavuuttaan, ennen kun ryhtyi toteuttamaan murhaa josta hänet oli tuomittu.
