Mitähän tuli tehtyä | S | Unna, Unna/Rosa | raapaleita 8/?

[Lunalotta]

Ikäraja: S
Genre: Drama
Päähenkilö: Unna
Paritus: Loppuvaiheessa ainakin mainintana Unna/Rosa
Status: 8/?
A/N: Tää tarina kuuluu mun ja rakkaan Repan ( <3) originaaliprojektiin, jossa meillä on kaksi hahmoa ja tämä vaaleaverikkö neitokainen, Unna, on niistä toinen. Tää rapsusarja tuli aloitettua eilen illalla hetken mielijohteesta, ja tää on eräänlainen alkupohjustus oneshotille, jossa kerron millaista Unnasta on elää narsistin kanssa. Oneshot on vasta suunnitteluvaiheessa, mutta kun saan rapsusarjan päätökseen, alotan oneshotin työstämisen. Ikärajan laitoin nyt S, mutta jos tarve on nostaa, niin nostan sen sitten ylemmäs.

Mitähän tuli tehtyä

#1
Unna seisoi valtavan rakennuksen edessä. Se suuri, tiilinen rakennus tulisi olemaan hänen päivistään monta tuntia vievä lukio. Hän oli kevään yhteishakua tehdessä stressannut, mahtaisiko hän lainkaan päästä tuonne – keskiarvovaatimus oli tässä kirjallisuuspainotteisessa lukiossa 8,5, ja se oli hänellä 8,7. Unna oletti, että ensisijaisesti sinne pääsisivät ne hikipingot, joiden keskiarvo olisi vähintään 9,8.

Kun Unna odotti kuin kuuta nousevaa kotinsa postilaatikon vieressä, hän melkein sieppasi postit postimieheltä sinä heinäkuisena päivänä, jolloin kirje lukiosta tuli.

Tärisevin käsin Unna repäisi kirjeen auki ja vetäisi sieltä sen valkoisen paperin, jossa kerrottaisiin hänen kohtalonsa. Unnan sydän hakkasi.

Riemukseen hän luki tulleensa hyväksytyksi lukion oppilaaksi.

#2
Unna istui yksin lukion auditoriossa kuluttamassa vapaatuntiaan hyräillen musiikkia ja näpräten vaaleita hiuksiaan. Hänellä ei liiemmin ollut tässä lukiossa ystäviä, vaikka sen hänen iloisesta ja aurinkoisesta luonteestaan luulisi. Hän ei tuntenut tässä suuressa paikassa ketään. Kaikki hänen ystävänsä olivat jääneet edelliselle paikkakunnalle, josta hän oli kesän aikana muuttanut pois. Unnaa se harmitti, mutta positiivisen luonteensa ansiosta hän ajatteli, että kyllä tästäkin selvittäisiin. Ja vaikka vielä hänellä ei ollut ystäviä, ei hätä ollut tämän näköinen. Hän ehtisi varmasti saamaan kuluvan vuoden aikana paljon uusia ystäviä.

Ja eräänä päivänä hän huomasi istuvansa urheilullisen näköisen, mustatukkaisen tytön vieressä ja rupattelevansa tälle kuluneesta päivästä.

#3
Kun oli kulunut noin kuukausi siitä, kun Unna tapasi Rosan ensimmäisen kerran, heistä oli tullut sen kuukauden aikana yhä läheisempiä. Nyt syyskuisena iltana Unna istui Rosan oman yksiön pöydän ääressä hörppien teetä, jota Rosa oli hänelle keittänyt. Tämän vuoden syksy oli tullut tavallista aikaisemmin ja Unna oli joutunut vaihtamaan aina niin ihanan hame- ja sukkahousuyhdistelmänsä paksuihin farkkuihin ja neuleeseen.

Pian Rosan luona vierailusta oli tullut tapa ja Unna huomasi usein istuvansa sen samaisen pöydän ääressä, ja joskus he tekivät läksytkin yhdessä. Niiden tuntien aikana he tutustuivat toisiinsa yhä syvemmin, jos se oli enää edes mahdollista.

Tieto Rosan homoudesta hämmästytti Unnan.

[Lunalotta]

A/N: Dudii, koska nyt on kirjoitusinspis varsinkin näihin Unna-juttuihin tullut niin kirjottelimpa pari rapsua lisää. Ja kunhan saan tän sarjan päätökseen, alkaa oneshotin työstäminen. Ei mitään hajua tästäkään sarjasta monta rapsua tähän tulee, se riippuu mitä mun sormet päättää

#4
Olihan Unna itse kauan tiennyt olevansa homo. Hän oli huomannut tykkäävänsä enemmän tytöistä jo kahdeksannen luokan alussa, mutta ei uskaltanut hyväksyä sitä. Se kaikki tuntui sillä hetkellä jotenkin niin oudolta, uudelta ja kummalliselta, aivan kuin Unna olisi joku eri ihminen. Mutta kun aikaa oli kulunut, oli hän oppinut hyväksymään homoutensa.

Sen sijaan hän oli kieltänyt itseään ihastumasta muihin tyttöihin. Hän ei halunnut satuttaa itseään sillä tiedolla, että hänen ihastuksen kohteensa olisikin itse hetero. Parempi oli vain olla ihastumatta kehenkään, niinpä Unna tukahdutti aina sellaiset ajatukset. Lopulta hän ei osannut edes ihastua kehenkään, vaikka joku saattoikin näyttää hänen silmissään harvinaisen hyvännäköiseltä.

#5
Nyt kuitenkin Unna istui Rosan keittiön pöydän ääressä teekuppi edessään ja suu raollaan. Hetken päästä hän tajusi sulkea varmasti oudolta näyttävän suunsa ja jäi mitään sanomatta pohtimaan juuri kuulemaansa.

Rosa oli todella mukava ihminen; he olivat lähes täysin samanlaisia niin tyyliltään, musiikkimaultaan kuin luonteeltaankin. Ehkä Rosa oli hieman koppava joskus, mutta Unna uskoi sen johtuvan koulustressistä. Kuka tahansa voisi stressata sellaisen työmäärän johdosta, joka heille lukiossa tuli kannettavaksi.

Kun Rosa oli kertonut Unnalle homoudestaan, Unnasta tuntui kuin sydän olisi jättänyt yhden lyönnin välistä. Tai ehkä se oli sen sijaan lyönyt hieman tiheämminkin.

Saattoiko olla, että Unna oli ehkä ihastunut Rosaan?

[Lunalotta]

A/N: ja taas lisää. Loppua kohden mennään pikkuhiljaa. Arvioisin, että max 15 rapsua tulee, mutta voi tulla 10 myöskin. En tiedä, katotaan mitä kädet ja mieli päättää. Ollaan nyt kuitenkin menty jo siihen suuntaan, minne oli tarkotuskin mennä.

#6
En minä saisi ihastua.
Olen kieltänyt itseäni ihastumasta.
Mutta Rosa on homo, mikä sua vielä estää?
En uskalla.
Luulin, etten enää osaisi.
Ja nyt tuo tyttö istuu tuossa ja kertoi olevansa homo, ja mä…
Olen ihastunut.

Unnan päässä kuhisi ajatuksia ihan kuin siellä pidettäisiin jotain joukkokokousta. Unna oli jo kahden vuoden ajan kieltänyt itseään ihastumasta, ja luuli ettei enää osaisi ihastua kehenkään. Mutta Rosan uutisen kuultuaan hänestä tuntui, kuin hän voisi saman tien rientää tuon tytön syliin ja kietoa kätensä tämän kaulaan sanoen: ”Minä rakastan sinua.”

Miten yksi ihminen voikaan pistää pään niin sekaisin! Unna ei tiennyt, mitä tehdä.

#7
”Menit hiljaiseks, järkytinks mä sua?”
Rosan ääni palautti Unnan takaisin todellisuuteen omista syvistä mietteistään. Hän ei tiennyt, mitä vastaisi. Kertoisiko Unna olevansa itsekin homo? Mitä sitten tapahtuisi? Muuttuisiko heidän ystävyytensä jotenkin vaivaannuttavammaksi, kun Unna tietää olevansa ihastunut Rosaan, parhaaseen ja vielä ainoaan ystäväänsä täällä?

Unna uskalsi vihdoin katsoa Rosaa silmiin. Noista tummanruskeista silmistä Unna näki selkeästi, kuinka Rosa odotti häneltä vastausta. Tunteita Unna ei osannut silmistä tulkita, ne olivat jollakin kiehtovalla tavalla tutkimattomat. Ehkä Rosa oli malttamaton, tai kärsimätön.
”Mäkin oon homo”, Unna sanoi ja syntyi syvä hiljaisuus. Rosan silmistä ei voinut taaskaan tulkita, mitä hän ajatteli.
”Aletaanko seurustella?”


#8
Unnan pää räjähti. Hän ei keksinyt muuta keinoa kuin paeta. Hän nousi ripeästi tuolilta ja juoksi ovesta ulos sanomatta mitään ja huolimatta Rosan hämmästyneistä huuteluista hänen peräänsä. Ulkona satoi, mutta se oli nyt sivuseikka. Unna juoksi pyöränsä luo ja lähti sillä kohti kotiaan.

Kotona hän tervehti nopeasti äitiään ja meni sitten hiukset ja vaatteet sateesta märkinä omaan huoneeseensa. Sitten hän lysähti sängylleen ja peitti kasvot käsillään epätoivosta. Puhelin soi jatkuvasti, Rosa varmaankin yritti soittaa hänelle.

Rosa kysyi seurustelua, vaikka Unna ei ollut edes kertonut omista tunteistaan sanallakaan. Ja oikeastaan Unna ei ollut edes varma, oliko ihastunut tuohon tyttöön laisinkaan.