Nimi: Emme saa tarvita toisiamme
Kirjoittaja: Satine
Ikäraja: K-11
Paritus: James/Sirius (taustalla James/Lily, Sirius/Marlene)
Tyylilajit: romantiikka, angsti
Vastuuvapaus: En omista hahmoja tai maailmaa tai saa tarinoistani minkäänlaista korvausta.
Yhteenveto: "Tätäkö tämä siis tarkoittaa? Kaikessa onkin aina ollut kyse tästä." James ja Sirius oivaltavat yhdessä jotakin suurta.
Huom. Ficci käsittelee pettämistä. Jos tämä häiritsee sinua, niin suosittelen jättämään ficin välistä.
A/N: Täällä taas suomennetun ficletin kanssa! Alkuperäinen löytyy
Tumblrista (K-11). Otsikossa on lainattu lyriikoita Anna Puun biisistä
Säännöt rakkaudelle. Samalla parituksella jatketaan kuin ennenkin. 😌
**
Emme saa tarvita toisiamme"Haluatko nähdä uusimman keksintöni, Anturajalka?" James kysyi, kun he olivat kaikki nauttineet herkullista sunnuntaipaistia Pottereiden luona.
Sirius myöntyi pienen hymyn kera, ja Lily ja Marlene pyörittelivät silmiään, kun heidän miehensä vetäytyivät puutarhavajaan. James rakasti kehittää uusia loitsuja, vaikkakin viime aikoina ainoastaan Sirius oli osoittanut mitään kiinnostusta niitä kohtaan.
Siriuksen hymy kaikkosi sillä sekunnilla, kun hän sulki oven perässään. Heidän katseensa nauliintuivat toisiinsa.
"Onko mielessäsi jotain, Sarvis?"
"Olen ajatellut. Edellistä kertaa."
Viikko sitten he olivat suudelleet ensimmäistä kertaa kahteentoista vuoteen. Yhdessä hetkessä Sirius oli ylistänyt Jamesia tämän taidokkaasta loitsutyöstä ja seuraavassa hetkessä hänen puheensa oli keskeytynyt Jamesin huulten painautuessa Siriuksen omia vasten lyhyeksi, epäröiväksi hetkeksi. Tämä oli toistunut toisen ja kolmannen kerran, kunnes he olivat lopulta haukkoneet henkeään kädet kaivautuneina toistensa housuihin.
Nuoruudessa heillä oli ollut tapana kokeilla yhdessä asioita huvin vuoksi ennen kuin mitään tarvitsi ottaa liian vakavasti. Ennen kuin kumpikaan heistä meni naimisiin. Ennen kuin Jamesista tuli isä ja Siriuksesta Harryn kummisetä. Ennen työelämään astumista ja arjen velvollisuuksia. Ennen kuin elämästä tuli niin ennalta-arvattavaa, että Sirius tunsi tukahtuvansa siihen.
"Mitä edellisestä kerrasta?" Siriuksen ääni oli vakaa, vaikka hänen sydämensä pamppailikin epätasaisesti.
James astui askeleen lähemmäksi, ja hänen katseensa viipyi Siriuksen suulla. "Meidän ei olisi pitänyt tehdä sitä."
Siriuksen ilme ei värähtänytkään, mutta hänen kyntensä kaivautuivat hänen kämmeniinsä. "Olen samaa mieltä. Eli unohdetaan koko juttu?"
James seisoi nyt aivan Siriuksen edessä ja kurkotti hänen taakseen lukitakseen oven.
"En sanonut niin."
Hänen lämmin hengityksensä Siriuksen leukaa vasten sai hänet värähtämään ennen kuin heidän huulensa kohtasivat. Sirius tuskin huomasi, miten hänen selkänsä tömähti ovea vasten.
Tässä hetkessä oli vain James, hänen kielensä Siriuksen suussa ja kätensä tämän hiuksissa. Jamesin vartalo painautui Siriuksen vartaloa vasten, heidän lantionsa kohtasivat, ja Jamesin huulilta karkasi pehmeä huokaisu, mikä puolestaan sai Siriuksen voihkaisemaan.
James. Ainoa ihminen, jonka kanssa hän tunsi olevansa elossa. Se, johon hän ei koskaan kyllästynyt.
"Helvetti, tämä tuntuu hyvältä. Sinä tunnut hyvältä", James mutisi vapistessaan Siriuksen kosketuksen alla.
"Minä rakastan sinua." Sanat lipsahtivat ulos ennen kuin Sirius ehti miettiä asiaa sen enempää.
James jähmettyi. Hän hengitti epätasaisesti sisään ja ulos ja painoi otsansa Siriuksen ohimoa vasten.
"Oletko aivan varma?"
Sirius nyökkäsi.
"Voi paska." James hieroi sormenpäillään Siriuksen hiuksia samalla, kun hänen huulensa pyyhkäisivät tämän poskea.
"Tätäkö tämä siis tarkoittaa? Kaikessa onkin aina ollut kyse tästä."
Sirius puristi Jamesin paitaa niin kuin se olisi ollut hänen ainoa pelastusköytensä. Niin ristiriitaista kuin se olikin, hänen sydämessään sykähti toivon kipinä samalla, kun syyllisyys poltteli yhtä vahvasti hänen sisällään.
Marlene oli hyvä kumppani – kymmenen vuotta Siriusta vanhempi, intohimoinen ja sanavalmis. He olivat valinneet yhteisen, onnellisen elämän ilman lapsia. Ainoastaan viime vuosina heidän sanansa olivat alkaneet sivaltaa hieman liian syvältä, ja he riitelivät hieman liian usein. Silti Marlene ei ansainnut tätä. Ei myöskään Lily.
"Rakastan sinua", Sirius sanoi toistamiseen, koska se oli ainoa jäljellä oleva totuus.
James otti pois silmälasinsa, jotka olivat jo ehtineet mennä vinoon ja hieraisi silmiään.
"Minäkin rakastan sinua." Hänen äänensä särkyi ja silmänsä kiilsivät kosteina. "Tämä muuttaa kaiken."
Sirius oli yhtä kuohuksissa tästä yhtäkkisestä oivalluksesta. Huokaisten hän antoi kätensä löytää Jamesin oman, ja heidän sormensa eksyivät toistensa lomaan.
"Tiedän."
**
A/N: Kommentit ovat tervetulleita! <3