Kirjoittaja Aihe: Minä en ole heikko | S | Bellatrix  (Luettu 6225 kertaa)

Kuolonsyöjäprinsessa

  • Avada Kedavra
  • ***
  • Viestejä: 401
  • Ava ja bann by Ingrid.
Minä en ole heikko | S | Bellatrix
« : 27.09.2016 21:05:08 »
Nimi: Minä en ole heikko
Kirjoittaja: Kuolonsyöjäprinsessa
Tyylilaji: angst
Ikäraja: S
Henkilöt: Bellatrix (mainintana muita) 
Varoitukset: Maininta kuolemasta, kidutuksesta ja lyömisestä. Tupakointia.
Vastuunvapaus: Kaikki mitä tunnistat kuuluvaksi Rowlingille, kuuluu hänelle.
Tiivistelmä: Bellatrixin ajatuksia ja muistoja. Sijoittuu Voldemortin tuhoutumisen jälkeiseen aikaan vuonna 1981.

A/N: Kerää kaikki hahmot -haaste (Bellatrix Black (Lestrange))


Minä en ole heikko


Bellatrix Lestrange istui kartanon puutarhassa ja mietti. Nainen oli karannut tupakalle, kuten usein hermostuessaan. Mestari oli kuuleman mukaan kuollut, mutta hän ei suostunut uskomaan sitä. Pimeyden lordi ei voinut kuolla yhden turhan kakaran takia. Kakaran, jonka äiti oli typerä kuraverinen ja isä turhantärkeä, ylimielinen idiootti.

”Miksi?”, kysymys karkasi naisen huulilta samalla, kun tämä puhalsi savua pois suustaan.

Bella oli ollut Pimeyden lordin uskollisin palvelija, vaikka olikin vielä nuori. Hän oli uskonut, että Mestari voittaisi sodan. Ensimmäisen kerran elämässään Bellatrix katui sitä, että ei ollut kuunnellut äitiään.

”Älä koskaan luota mihinkään tai kehenkään liikaa”, Druella oli sanonut, mutta Bellatrix ei ollut kuunnellut.

Naisen vartalo tärisi kylmästä, mutta hän vähät välitti siitä, vaipuessaan muistoihinsa.

*Takauma*

Pieni 8-vuotias Bellatrix istui kirjastossa äitiään vastapäätä.

”Luotatko sinä minuun, Bellatrix?”, Druella kysyi vaativasti.

”Tietysti, rouva”, Bellatrix sanoi silmäänsä räpäyttämättä. Kirjastossa piti aina käyttää ’rouvaa’ ja ’herraa’, ei koskaan ’äitiä’ tai ’isää’. Se oli sääntö.

Druellan käsi läpsäisi tytön poskea lujasti. ”Älä koskaan luota mihinkään tai kehenkään liikaa”, ja äiti oli kadonnut.

*Takauma päättyy*

Bellatrixin poskelle valahti yksinäinen kyynel ja toinen muisto valtasi naisen mielen.

*Takauma*

12-vuotias Bellatrix oli mennyt ilman lupaa metsään ja kärsi siitä rangaistuksensa.

”Kidutu!”, oli Cygnus huudahtanut ja tyttö oli rämähtänyt kirkuen maahan. Kyyneleet olivat virranneet tytön poskille.

”Tunteet ovat heikoille!”, Cygnus karjaisi ja tytön itku oli lakannut välittömästi. Itkeminen oli väärin.

”Kyllä, herra”, ja kirous lakkasi.

*Takauma päättyy*

Bellatrix tunsi epäonnistuneensa. Hän oli luottanut liikaa ja hän oli näyttänyt tunteita. Hän oli heikko. Hiljaisuudessa hän tumppasi tupakan maahan ja puhalsi viimeiset savut ilmaan. Bellatrix Lestrangen oli aika muuttua.

”Minä en luota, enkä minä ole heikko”, nainen sanoi lujasti ja lähti takaisin sisälle.

Hänellä, Rodolphuksella, Rabastanilla ja Barty juniorilla oli tekemistä. Aurorien kiduttaminen oli aina hauskaa.

”Minä en ole heikko”, ja mielipuolinen nauru karkasi naisen huulilta ennen kuin tämä ilmiintyi Longbottomeille.

”Minä en ole heikko”







Real friends don't get offended when you insult them. They smile and call you something even more offensive.

Fiorella

  • ***
  • Viestejä: 5 792
  • Hyvän tuulen kotisatama
    • https://archiveofourown.org/users/Fiorelle
Vs: Minä en ole heikko | S | Bellatrix
« Vastaus #1 : 29.09.2016 00:11:53 »
Bongasin ficin kommenttikampanjan kautta, mutta valitsin sen siksi, että se kiinnosti minua. :)

Lainaus
Ensimmäisen kerran elämässään Bellatrix katui sitä, että ei ollut kuunnellut äitiään.
Äitiä kannattaa aina joskus kuunnella. Tosin juuri tässä tapauksessa ehkä ei olisi kuitenkaan kannattanut. ;)

Eipä ihme, jos Bellasta kasvoi sellainen kuin kasvoi, kun vanhempien antamat opetukset olivat tätä luokkaa. Lyhyet takaumat kertovat paljon kulissien takaa, antavat vahvan mielikuvan, millaista oli kasvaa Mustan talossa. Jäin miettimään, mikä oli äidin puhuttelumuoto muualla kuin kirjastohuoneessa. Tuskinpa kovin kotoisa silloinkaan. Olen minäkin kuullut erään vanhuksen kertoneen, että he aikoinaan sanoivat arvokkaasti "kyllä, rouva äiti", näin heidät oli kasvatettu. Vaikea kuvitella näin nykyajan ihmisen elämässä tuollaisia aikoja, mutta muodollista käytöstä on aikanaan arvostettu ihan vakavissaan.

Olit valinnut selkeän maininnan kertomaan takaumasta, mutta olisi siinä varmaan toiminut esimerkiksi kursivoitu teksti ihan sellaisenaankin, kun kuitenkin Bellan ikä mainitaan molempien takaumien alussa.

Bellan haikea kyynel muistojen keskellä antoi ymmärtää, että lapsuuden traumat - kidutuskirous, peräti! - saivat herkän tytön mielen murtumaan, tai oikeammin vinksahtamaan raiteiltaan. Niinpä poloiset Alice ja Frank saivat tuntea tämän epäonnistuneen kasvatuksen seuraukset nahoissaan.

Kokonaisuus ficissä oli hallittu ja hillitty, ja minä aina ihailen, kun tarina osataan kertoa lyhyesti. :) Kiitos tästä!

I´m kind and caring Hufflepuff!
~ Iltakävelylle Fiorellan ficcitarhaan? ~