Ficin nimi: Viime hetken panikointi
Kirjoittaja: Ayu
Fandom: South Park
Ikäraja: S
Paritus: Craig/Tweek
Genre: Slice of life ja pikkuinen fluff
Summary:
“Se on koe, Craig!” Tweek älähti kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan mistään sellaisesta. “Se mittaa sitä, mitä me tiedetään, enkä minä tiedä hevonpaskaa yhtään mistään!”A/N: Uudenvuodenlupaus valloittaa uusia fandomeja etenee, jei! Olen viimeisen muutaman vuoden aikana halunnut ficcailla South Parkista, mutten ollut kirveelläkään saanut aikaiseksi. Tavallaan en halunnut kajota kyseiseen sarjaan suomeksi kirjoitellen, mutta englanniksi olen liian laiska vääntämään fiktiota, joten minkäs teet. xD Valintoja piti tehdä muun muassa repliikkien (puhe- tai kirja)kielen kanssa, mutta eiköhän lopputulos menettele. Kyllähän sitä South Park tai vaikka Simpsonitkin suomeksi ihan särmästi taipuvat!
***
Craigin huomio vaelsi toisaalle Clyden edellisillan Minecraft-istunnon yksityiskohdista, kun hän huomasi Tweekin tassuttelevan kaapilleen käytävän päässä. Sen kummempia julistelematta hän jätti Clyden ja Tokenin turisemaan keskenään ehtiäkseen vaihtaa poikakaverinsa kanssa pari sanaa ennen tunnin alkua.
“Moi”, Craig tervehti tavanomaisen tasaiseen sävyynsä, mutta sekin riitti säikäyttämään Tweekin.
“Ääk! Jeesus, lakkaa hiipimästä tuolla lailla!” Tweek äyskähti pudotettuaan melkein näpeistään sekä termospullonsa että kaapista nappaamansa kirjan.
“Ei ollut tarkoitus kummitella tai mitään”, Craig sanoi ja tutkaili poikakaverinsa naamaa vähän tarkemmin. Näytti siltä kuin Tweek ei olisi nukkunut miesmuistiin, ja se oli paljon sanottu ottaen huomioon, miten harmaat tämän silmänaluset yleensäkin tapasivat olla. Se ei voinut johtua pelkästään liiasta kofeiinista tai sen puutteesta.
Ehkä Tweek oli pitkästä aikaa ottanut yhteen puutarhatonttujen kanssa tai jotain.
“Vaikutat vähän kireältä“, Craig totesi. Saman asian olisi voinut todeta sokea myyräkin.
“Ai jaa?!” Tweekin kädet vapisivat kuin viimeistä päivää ja katse oli vauhko kuin nurkkaan ajetulla eläimellä.
“No niin, vedä henkeä ja kerro”, Craig kehotti ja laski kätensä Tweekin hartialle. “Päästä se ulos pääkopasta ja homma helpottaa.”
Tweek hengitti syvään ottaen vaarin hänen kyökkiterapoinnistaan. “Hnngh, kaikki on niin pahuksen sotkussa! En saanut yöllä hetkeäkään unta, kun numerot pyörivät päässä ympyrää minkä ehtivät, enkä saanut enää aamulla katsottua juttuja uudelleen läpi –”
“Tweek, muru”, Craig keskeytti päästessään jyvälle senkertaisen ahdistuksen aiheuttajasta. “Se on vain yksi matikankoe.”
“Se on
koe, Craig!” Tweek älähti kuin hän ei olisi koskaan kuullutkaan mistään sellaisesta. “Se mittaa sitä, mitä me tiedetään, enkä minä tiedä hevonpaskaa yhtään mistään!”
“Ethän sinä matikassa mikään surkea ole.”
“Mutta mitä jos se onkin ihan tajuttoman vaikea, enkä minä ole kerrannut vielä viime hetkellä ja sen takia reputan koko höskän –”
“Kuule, viime hetken kertaaminen tai panikointi ei paljoa lohduta”, Craig tokaisi ja vei molemmat kätensä Tweekin vapiseville hartioille. “Sinä osaat ne jutut jo tuntien ja läksyjen perusteella niin hyvin kuin osaat, joten anna olla.”
“Mutta jos herra Garrison –”
“Jätkä, nyt hei”, Craig huokaisi. “Ei mitään hätää, se on edelleenkin vain yksi turha koe ja arvosana. Maailma ei ole kaatumassa yhtään mihinkään.”
“Hrrmmh...”
“Sitä paitsi sinulla ei mitenkään voi mennä huonommin kuin minulla.”
“Miten niin ei?” Tweek näytti vähän epäluuloiselta.
“Minä en ole lukenut yhtään, saati tehnyt läksyjä koko lukuvuonna”, Craig tunnusti. “Minkäs teet, matikka on perseestä.”
Tweek uskaltautui naurahtamaan. “Joten millä ilveellä meinasit luovia kokeesta läpi?”
Craig kohautti olkiaan. “Aina voi luntata Tokenilta.”
“Hmh, aika laimeaa... Sellaisesta k-kärähtää äkkiä”, Tweek hymähti kooten termospullonsa ja reppunsa paremmin syliinsä. Pahin paniikki näytti hellittäneen, mikä oli kaikkien kannalta hyvä juttu. Överistressaantuneena Tweek osasi olla varsinainen hurrikaani.
“Ei kärähdä, jos osaa homman”, Craig virkkoi ja oikaisi poikakaverinsa vähän sinne päin napitetun paidan kaulusta.
“Kuvittelin, että aikoisit hankkiutua rehtorin puhutteluun näppärästi kokeen ajaksi tai jotain...”
Oli kuin hehkulamppu olisi syttynyt Craigin pään päällä. Vanha kunnon keskisormen vilautus kuulostikin harvinaisen tervetulleelta siihen aamuun.
“En ollutkaan tajunnut ajatella tuota.”
Tweekin pieni virne valahti alta aikayksikön. “Hääh, hei hei hei hei, umpihuono idea! Unohda se saman tien!”
“En lupaa mitään”, Craig kiusoitteli, mutta tapa, jolla Tweek mottasi häntä olkavarteen kertoi vitsin menneen kerrankin yhdellä yrittämällä perille.
“Olet yksi ääliö...”
“Nynnerö”, Craig hymähti ja tarttui Tweekiä kädestä kellon soidessa. “Surman suuhun sitten vain.”
“Hnngh, saanko sitten syyttää sinua, jos se menee penkin alle?”
“Mikähän logiikka siinä olisi?“
“Ääh, en minä tiedä!” Tweek nurisi ja puristi hänen kättään tiukemmin. “Varmaan se saisi syyllisyyden tuntumaan jotenkin jaetulta...”
Craig virnisti niin, ettei kukaan, edes Tweek, nähnyt.
“Miten vain.”
