Elävältä haudattu | K-11

[Odo]

Otsikko: Elävältä haudattu
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama, angst
Ikäraja: K-11
Varoitukset: Itsemurha, kiusaaminen
A/N: Oon tässä miettinyt kiusaamista, joka on mulle henkilökohtaisesti tosi etäinen aihe. Mua ei oo kiusattu koskaan tai ehkä yritetty, mutta en ole ottanut sitä sellaisenaan. Nyt ajattelin koettaa jotenkin syventyä siihen fiilikseen, jota siitä voi tulla tuplaraapaleen muodossa. Voimia kaikille kiusatuille ja älkää antako ilkeyksien lannistaa teitä. Olette mahtavia ihmisiä!


Elävältä haudattu

Minut on haudattu elävältä.

Siksi kirjoitan tätä päiväkirjaa, että olisi todiste siitä, että olin olemassa. Sanat olivat multaa, jota heitettiin päälleni. Ruma, outo, typerä. Ja pian en enää voinut hengittää, sillä multa peitti minut kokonaan, enkä nähnyt kasvoja, jotka pilkkasivat.

Lopetettuani hengittämisen katosin hiljalleen. Kiusaajat unohtivat minut, sillä en enää puhunut tai vastustellut. Tämäkin on vertauskuvallista, mutta totuus siitä, mitä koin. Mullan tuoksun korvasi vaniljainen hajuvesi, jota ne tytöt käyttivät. 

Olin paikoillani pimeydessä, enkä kyennyt liikkumaan. Todellisuus oli arkkuni, jonka ulkopuolelle en päässyt. Olin huono, mitätön, en mitään. 

Peruskoulun päätyttyä en uskaltanut hakea minnekään opiskelemaan, eiväthän haudatut voi tehdä sellaisia asioita, kuin aloittaa alusta. Hieman olisin kyllä halunnut, mutta arkun puuseinämät olivat liian kovat ja multakerros kasvanut vuosien saatossa niin paksuksi ja raskaaksi, etten enää jaksanut pyristellä vastaan. 

Makaan vuoteessa odottaen, että minut haudataan oikeasti.

Sillä tänään otin yliannostuksen lääkkeitäni, toivoen, että sydän pysähtyy. Lakkaa lyömästä, lyömästä, lyömästä. Sillä kerran minua lyötiin, enkä halua sen toistuvan edes sisälläni, koska se sattuu. 

Elämäni maistuu tunkkaiselta, suljetulta tilalta.

Minua väsyttää, joten sanon nyt viimeisen sanan ja tiedän, että se on viimeiseni. Kukaan ei ole kotona, ja eteisen valon vihdoin syttyessä on jo liian myöhäistä. 

Toivon, ettei ketään enää haudata elävältä.

Olen vapaa.

[Wisteria]

Tämä teksti olisi voinut olla suoraan todellisuudesta, vaikka kukaan tuskin toivoisi tämän olevan totta. Sä olet todella onnistunut tavoittamaan tähän sen, mitä kiusaaminen voi pohjimmiltaan olla: jonkun ihmisen elämänhalun tukahduttamista, elävältä hautaamista. Tuo vertaus on muuten nerokas, aivan kuin myös tapa jolla olet rakentanut tekstin sen ympärille.

Minut on haudattu elävältä.

Siksi kirjoitan tätä päiväkirjaa, että olisi todiste siitä, että olin olemassa.

Tämä aloitus oli mielenkiintoinen ja koukuttava. Tykkään jotenkin ajatuksesta, että päiväkirja on myöhemmille sukupolville todiste jonkun henkilön olemassaolosta. Ja tuntuu, että sillä on arvoa kertojalle, hänethän unohdettiin ja tukahdutettiin vaikka hän tuskin olisi halunnut sitä.

Näin lyhyessä tekstissä pienimmätkin asiat ja sanavalinnat vaikuttavat kokonaisuuteen enemmän kuin pitkässä jatkotarinassa, ja mun mielestä ne ovat yksi tämän tekstin suurimmista vahvuuksista. Pienet yksityiskohdat vaikuttavat tarkoin valituilta ja auttavat pääsemään sisälle kertojan ajatuksiin ja fiiliksiin. Samoin nuo toteavat ja omille riveilleen erotetut lauseet lisäävät tukahduttavaa tunnelmaa. Pidän kovasti sun tavasta yhdistellä asioita ja luoda erilaisia kielikuvia.

Lakkaa lyömästä, lyömästä, lyömästä. Sillä kerran minua lyötiin, enkä halua sen toistuvan edes sisälläni, koska se sattuu.

Esimerkiksi tämä kohta on todella nerokas. Nyrkillä lyöminen ja sydämen lyöminen ovat kaksi niin eri asiaa, mutta kun ihmisen mieli on tarpeeksi musta niin jo sydämen lyöminen ja muut asiat, jotka ovat hengissä pysymisen kannalta välttämättömiä, sattuvat. Välillä jopa pahemmin kuin ulkoinen väkivalta.

Kiusaaminen on mulle niin omalta kuin tuttujenkin kohdalta surullisen läheinen aihe, mikä on yksi syy siihen, että tämä teksti kosketti mua. Jotkin yksityiskohdat olivat niin lähellä omia kokemuksia. Mutta ennen kaikkea tämän tekstin voima ja koskettavuus syntyivät sun tavasta kirjoittaa, kuvailla asioita ja tunteita. Ja vaikka teksti kertoikin surullisen tarinan, oli kerronnassasi myös jotain kaunista ja runollista.

Kiitos mielenkiintoisesta lukukokemuksesta!
- Wisteria