Pionintuoksuisia muistoja | S tuplaraapale

[Puolimieli]

Pionintuoksuisia muistoja
S hömppätuplaraapale
En haluaisi kirjoittaa näin, mutta tämä on tositarina.

Minä muistan hymysi edelleen. Muistan läikkyvän naurun, niin kauniina korvissani, pieninä muistoina.
Muistan sen kesän, jolloin me makasimme selällämme pitkässä nurmessa, sinä etsit ötököitä ja pitelit niitä käsissäsi yhtä hellästi kuin me pitelimme kiinni toisistamme. Ilomme hersyi höyryn lailla kosteassa aamussa. Silloin kun me emme maanneet nurmella tuijottaen taivaan sineen, minä letitin sinun hiuksiasi kerta toisensa jälkeen. Niin usein, että hiljalleen sinäkin totuit siihen ja lakkasit vastustelemasta. Minäkin opin hiljalleen juoksuttamaan hiuksiasi sormissani varmemmin ja taas varmemmin.

Nauroit, kun ostin sinulle kukkia. Aina vaaleanpunaisia pioneja, joiden täyteläistä tuoksua sinä rakastit. Kävelimme pitkin kaupungin katuja kantaen mukanamme pionikimppua ja ystävyyttämme, joka oli makeaa kuin hattara. Me emme oikeastaan tunteneet, mutta olimme kuin vuosikausia jatkunut ystävyys. Ja kuinka kaunis sinä olitkaan, kauniimpi kuin meidän kesäpäivämme.

Lähtösi jälkeen minä itkin kovin, kyynelet valuivat kangassohvaa pitkin vaikka koetin pidätellä niitä. Ja minä odotin, odotin sinun soittoasi. En muista milloin se tapahtui, kuinka monta yötä valutin suruani, mutta joskus lakkasin odottamasta.

Enkä enää muista, miltä tuoksuit halatessamme tai miltä ihosi tuntui sormieni alla. Ystävyytemme häilyi hiljalleen pois. Minä yritin etsiä sinua, pitkään, mutta hiljalleen muutuit pelkiksi kuviksi minun muistoissani. Kadotin otteen kapeista sormistasi. Vieläkö sinä muistat vaaleanpunaisten pionien tuoksun, kuinka onnellisina nauroimme yhdessä sinitaivaan alla?

[Nava]

Ihanan kaunis ja surullinen kirjoitus. Letityskohta oli miusta suloinen. Se tuntui kertovan luottamuksen kasvusta, kun henkilöt hiljalleen tottuivat toistensa kosketukseen.

Minä yritin etsiä sinua, pitkään, mutta hiljalleen muutuit pelkiksi kuviksi minun muistoissani. Kadotin otteen kapeista sormistasi. Vieläkö sinä muistat vaaleanpunaisten pionien tuoksun, kuinka onnellisina nauroimme yhdessä sinitaivaan alla?

Kaunista, kaunista, kaunista! Pidin siitä, että vaaleanpunaiset pionit ja sininen taivas toistui tekstissä. Jäin vastauksia vaille, aivan kuten kertojakin. Tää oli miusta hyvään vaiheeseen sijoitettu, kun muistot oli jo haalenneet ja tuska vaihtunut haikeuteen ja kaipaukseen. Tunnetta lisäsi se, että perustui tositarinaan.

En nyt osaa pukea ajatuksia mitenkään fiksusti sanoiksi. Ihana ficci, ihana tunnelma, ihanasti kirjoitettu. Kiitos! ♥︎

//muoks:
Otsikosta piti vielä sanomani, se oli oikein kaunis ja herkkä. Sopi hyvin tekstiin.

[Puolimieli]

Demure, kiitos hurjasti kommentistasi! Kiva, että tykkäsit tästä raakilemaisesta pätkästä näinkin paljon. Kiitos vielä, olet paras! <3

[DragonHeart58]

Tosi ihana teksti <3

Kauniisti kirjoitettua tekstiä, jonka tunnelma oli aluksi virkistävä ja kepeän suloinen, joka nostaa hymyn huulille. Tykästyin mielettömästi tuohon hiusten letityskohtaan, ja lopulta tarinan sinä tottui minän kosketukseen ja antoi hänen letittää hiuksiaan myöhemmin ilman vastusteluja Hirmuisen ihana kohta, joka kuvasti juuri tuota Demuren mainitsemaa luottamuksen kasvua omaperäisen suloisella tavalla

Iloisuus vaihtuu kuitenkin koskettavaksi haikeudeksi, ja tarinan "minän" kaipaus välittyy lukijalle täysin mutkattomasti. Tässä kohtaa lukijalle jää kiinnostavalla tavalla avoimeksi se, mitä lukijan sinälle tapahtui: lähdöstä puhuttiin, mutta millaisesta? Oliko kyseessä esimerkiksi muuttaminen kauas pois, vai ihan vaikka se, että heidän ystävyytensä syystä tai toisesta kariutui? Itse tykkään tällaisista lukijan pohdittaviksi jätetyistä kohdista, koska siinä pääsee itse miettimään ja käyttämään mielikuvitustaan

Pionien toistaminen tekstissä oli minua miellyttävä piirre, toi tekstiin omanlaisen säväyksen ja nitoi otsikon (joka oli minusta kaunis ja soveltui tähän tekstiin loistavasti) mukavalla tavalla tekstiin Tässä oli myös tosi paljon kauniisti kuvailtuja tai ilmaistuja kohtia, joista pidin hirmuisesti:

Ilomme hersyi höyryn lailla kosteassa aamussa.
Mahdottoman kaunista kuvailua <3

Me emme oikeastaan tunteneet, mutta olimme kuin vuosikausia jatkunut ystävyys.
Tykkäsin tästä kovasta kovasti!

Ja minä odotin, odotin sinun soittoasi. En muista milloin se tapahtui, kuinka monta yötä valutin suruani, mutta joskus lakkasin odottamasta.
Tämä oli minusta kovin surullinen kohta, jossa tuli hyvin esille eräänlainen kaipauksen kaari.

Kokonaisuudessaan tämä oli erittäin kaunis ja herkkä teksti, josta tykkäsin tosi paljon Kiitos tästä <3

-DH58

[Puolimieli]

Kiitos paljon kommentista, DragonHeart58! Olet mahtava! <3