Hobitti | Tie kuninkaaksi ei ole aina helppo kulkea, S, Kíli/OFC

[LillaMyy]

Title: Tie kuninkaaksi ei ole aina helppo kulkea
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig)
Beta: Evelix (tämä on kuitenkin vielä toistaiseksi ainakin betaamaton versio)
Genre: eräänlainen hurt/comfort
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Kílistä tulee Vuorenalainen kuningas ja vaikeuksien kautta hän oppii elämään sen kanssa.
Challenges: OTP10 #3 (sana: kiitollisuus), Perspektiviiä parittamiseen (Oma hahmo), Kirjoita ja kommentoi (Hobitti) ja Kirjoitusterttu (OTP-terttu)
A/N: Pahoittelen tämän synkkyyttä, tämä teksti sattuu muhunkin, mutta kun tuli idea, joka vaatimalla vaati päästä kirjoitettavaksi…

Tie kuninkaaksi ei ole aina helppo kulkea

“Eiiii, Fíliii!!” Kíli karjui katsoessaan Azogin lävistävän isoveljensä käsimiekallaan. Hän ryntäsi sokean raivon vallassa kalliota ylöspäin välittämättä mistään muusta kuin Fílin kuoleman kostamisesta. Häntä ei kiinnostanut edes selviäisikö hän itse hengissä vai ei; ainoa asia, jolla oli sillä hetkellä väliä, oli se, että hän saisi kostonsa. Kíli ei kuullut enonsa ja Taurielin huutavan hänen nimeään, kun hän kiipesi kalliota ylöspäin kohti ylhäällä parveilevia örkkejä. Hän oli liian keskittynyt kostoonsa.

Vihan sokaisema kääpiö taisteli kuin ihmeen kaupalla tiensä ylätasanteelle, mutta Azog oli kadonnut kuin tuhka tuuleen hänen ehdittyään sinne. Niinpä Kíli saikin tyytyä purkamaan vihaansa kalpean örkin monipäistä sotajoukkoa kohtaan. Hän kaatoi örkkejä kuin keiloja, muttei säästynyt itsekään useilta osumilta. Viimein eräs örkeistä osui häntä miekkansa lappeella päähän, ja Kíli vaipui unohduksen syleilyyn kovan kolahduksen saattelemana haarniskansa osuessa maahan. Hänen viimeinen ajatuksensa oli anteeksipyyntö Sólveigin kuvalle, koska hänestä tuntui, että hän oli pettänyt lupauksensa takaisin paluusta ennen kuin hänen silmissään sumeni.

~*~*~

Tauriel näki kauempaa tajuttoman Kílin juuri ennen kuin yksi örkeistä oli aikeissa katkaista tämän kaulan. Hän ampui sen paikoilleen ja juoksi sitten tarkistamaan, että kääpiö oli vielä elossa. Aivan kuin ihmeen kaupalla Kíli hengitti edelleen, vaikkakin vaikeasti, mutta Tauriel ei pystynyt viemään Kíliä parantajien luokse juuri sillä hetkellä, joten hän tyytyi puolustamaan tätä parhaan kykynsä mukaan.

Samaan aikaan toisaalla Thorin kosti vanhemman sisarenpoikansa kuoleman lävistämällä Azogin Orkristilla, mutta sillä hinnalla, että kalpea örkki oli ensin onnistunut jakamaan kääpiölle kuolettavan osuman. Thorin tiesi, ettei hän tulisi näkemään enää auringon nousevan, mutta hän saattoi vain toivoa, että edes Kíli selviäisi tästä hengissä.

~*~*~

Avatessaan silmänsä Kíli heräsi armottomaan päänsärkyyn parantajien teltassa ja hänen ensimmäinen ajatuksensa oli ihmetys siitä, missä hän oli ja että hän oli ylipäätään elossa. Teltan valkoinen katto ei ollut sitä, mitä hän oli odottanut näkevänsä. Sitten kaikki palasi takaisin ja hän muisti, kuinka Azog oli heittänyt hänen veljensä ruumiin alas Korppikalliolta hänen pystymättä tekemään asialle mitään. Kyyneleet polttivat Kílin uudestaan suljettujen silmien takana, eikä hänellä ollut voimaa estää niiden virtausta. Hän avasi silmänsä uudemman kerran ja nousi istumaan laverillaan. Kíliä särki joka puolelta, mutta hän ei suostunut makaamaan tässä enää pidempään. Hän halusi pois täältä, vaikkei tiennytkään minne muualle olisi mennyt. Millään ei ollut enää väliä, koska hänen veljensä oli poissa.

”Kíli poikaseni, sinun ei pitäisi olla ylhäällä”, Balin sanoi jostain Kílin selän takaa, mutta hän vähät välitti siitä.
”Thorin?” Kíli kysyi. Puhuminen tuntui vaikealta ja hänen äänensä kuulosti siltä, kuin hän ei olisi käyttänyt sitä moneen vuoteen. Balin pudisti päätään, ja Kíli tiesi hänen vastauksensa ennen kuin vanha kääpiö edes sanoi mitään.
”Hän ei selvinnyt.” Kílin sydäntä raastoi vielä suurempi tuska kuin aikaisemmin. Hän olisi ehkä oppinut elämään yksin ilman Fíliä, jos hänellä olisi ollut enonsa tuki, koska enokin oli menettänyt veljensä taistelussa, mutta nyt siitä tulisi entistäkin hankalampaa.

~*~*~

Fílin ja Thorinin hautajaisten jälkeen Kíli jäi yksinään hautakammioon. Kaikki odottivat tulevan Vuorenalaisen kuninkaan liittyvän muiden seuraan seremonian jälkeen, mutta hän ei osannut lähteä vielä. Hän ei halunnut sanoa viimeisiä jäähyväisiään vielä. Se tarkoittaisi sitä, että kaikki olisi ohitse; se tekisi tästä liian totta. Kíli ei ollut ikinä uskonut joutuvansa tähän. Hän oli ollut vasta toisena Fílin jälkeen nousemassa valtaistuimelle ja nyt hänen pitäisi ryhtyä kuninkaaksi. Ei hän osannut johtaa kuningaskuntaa. Hän osasi tuskin huolehtia itsestäänkään, saati sitten kokonaisesta valtakunnasta.

Kíli polvistui hautapaasien eteen ja toivoi saavansa voimaa Fílin ja Thorinin arvoisiksi. Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, hiljaisuus riitti hänelle.

~*~*~

Sólveigin viimein päästessä Yksinäiselle vuorelle asti, ei Kíli osannut iloita edes siitä, että sai vihdoin nähdä hänet uudestaan. Liian paljon oli tapahtunut, että hän osaisi iloita niin vähästä. Kuitenkin vuosien vieriessä Kílikin oppi vähitellen tottumaan ajatukseen Vuorenalaisena kuninkaana olemisesta ja kuningaskunnan johtamisesta. Balin, Dwalin ja muut retkellä olleet kääpiöt auttoivat häntä parhaansa mukaan, mutta kaikista suurimman työn teki kuitenkin Sólveig, joka piti heidän kuninkaansa selväjärkisenä.

Vuosia myöhemmin, kun Kíli piti sylissään Ereborin kruununprinssiä, hän viimein ymmärsi valtavan kiitollisuudenvelkansa vaimolleen. Ilman Sólveigia Yksinäinen vuori olisi jäänyt ilman hallitsijaa jo vuosia sitten, koska Kíli oli ollut hukassa ilman tätä Fílin kuoleman jälkeen.

[Hazyel]

Voi yyh, tää oli kyllä surullinen! Tosin en tiedä, mitä odotin, kun pyysin synkistelyä aiheella läheisen kuolema... Mutta oli tää silti surullinen!

Tykkään siitä, miten oot sitonut tän canoniin, mutta onnistunut silti jättämään Kilin henkiin. Tosin en tietysti tykkää siitä, että Kili menettää enonsa ja veljensä, mutta oh well, onhan tää parempi kuin että kaikki kolme olis kuollut!

Ehkä yksi asia, mitä olisin toivonut: tässä ehkä olisi voinut enemmänkin keskittyä siihen Kilin tiehen kuninkaaksi, niihin jälkifiiliksiin ja siihen, miten Solveig auttoi Kiliä selviämään. Nyt tää jäi pikkuisen sellaiseksi canonin toisteluksi, kun aika iso osa tekstiä oli kuitenkin tuota, kuinka muut kuolivat. Ei sillä, ei sekään paha ratkaisu ollut, mutta kun tästä lähtötilanteesta oli lähdetty liikkeelle, niin hieman kuitenkin odotin, että enemmän olisi ollut nimenomaan sitä jälkikäteen tuskailua ja miettimistä ja selviämistä.

Mutta ei missään nimessä ole tarkoitus vain moittia! Tykkäsin siitä, kuinka oot tuonut tässä esiin sen, että Kili ei itsekään vielä koe olevansa valmis kuninkaaksi, ja että hän tarvitsee (ja tietysti myös saa) apua muilta saattueen kääpiöiltä hallitessaan. Ehkä vähän silmään pisti se, että ilman Solveigia Yksinäinen vuori olisi jäänyt ilman hallitsijaa, koska kai ne nyt jonkun olisi keksineet sitä hallitsemaan, jos ei Kiliä. Toisaalta taas, ehkäpä tuo onkin kielikuva siitä, kun kruunu on annettava Kilille, jolla ei välttämättä olisi ollut voimia hallita, eikä sitten olisi tehnyt työtään vaan vellonut vain surussa. Jolloin se olisi käytännössä ollut sama, kuin että hallitsijaa ei olisi lainkaan.

Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, ja Kilistä tuli sitten varmasti oikein hyvä kuningas! Muiden avulla tietysti, sillä Kili on kyllä ehkä koko kääpiöpoppoosta se, joka kaikista vähiten siihen hallitsijan asemaan sopii, ja hauskaa on, että hän tuntuu tässä tekstissä tiedostavan itsekin, ettei ehkä ole se sopivin henkilö kuninkaaksi. Ja no, on se surullistakin, että Kili tuntuu automaattisesti ajattelevan, että veli olisi kyllä paljon parempi kuningas, vaikkei sitä nyt ihan suoraan sanottukaan.

Kaikesta surullisuudesta huolimatta kiitän! Oli tätä kiva lukea, tykkäsin <3

[LillaMyy]

Lauchuo: Mäkään en tiedä, mitä odotit tuolta aiheelta, koska mitäs muuta se voisi olla kuin surullista. Siitä voidaan olla montaa mieltä, onko parempi näin vai niin että kaikki kolme kuolee, mutta surkeaa tämäkin on! >: Myönnetään, että tähän olisi voinut kirjoittaa paljon enemmän tuota selviämistä, mutta yritin kenties mennä sieltä missä aita on matalin ja pitää tämän lyhyenä, tai jotain, koska tästä olisi voinut tulla kilometrin mittainen, jos olisin lähtenyt pidentämään tuota lopetusta... Selvästikin huono ilmaisu tuo ilman Sólveigia Yksinäinen vuori olisi jäänyt hallitsijatta, mutta jotain tuollaista siis hain takaa, mitä itsekin pohdiskelit kommentissasi... Joo, Kílistä ei kyllä kovin nopeasti kuningasta tehdä ja hän tietää sen varmasti itsekin, joten muiden kääpiöiden apu on aika korvaamatonta! Kiitoksia kommentista, kiva että tykkäsit! (:

[Odo]

Kommenttivaihdosta jälleen. Sain kaksi sun Hobittia! Tämän itseasiassa olen lukenut jo aiemminkin, mutta syystä tai toisesta jäi kommentoimatta. Nyt sitten lueskelin uudemman kerran ja kirjoittelen kommenttia samaa tahtia kuin luen. Oon hieman kuitti, joten Fílit ja Kìlit saattaa olla välillä sekaisin... Mutta toivottavasti ei ole!

Nyt on pakko sanoa, että alkutiedot nappasi jo silloin aikoinaan, koska Kíli Kunkkuna kuulostaa oikein mainiolta - ja kamalan surulliselta. Mutta aloitus särähti silmään pahasti, mikä on makukysymys:

“Eiiii, Fíliii!!” Kíli karjui katsoessaan Azogin lävistävän isoveljensä käsimiekallaan.

Jotenkin mulla vaan pistää pahasti silmään "Eiii"-huudot kirjoitettuna. Leffoissa se toimii, kun ne huutaa, mutta jotenkin luettuna se töksähtää. Itseeni olisi uponnut paremmin, että olisi kerrottu Kílin huutavan, mutta kuten sanoin se on ainoastaan makukysymys enkä nurise siitä sen enempää. Surkea (hyvällä tavalla) aloitus kuitenkin, oikein riipaiseva, voi Kíli! </3

"Eiiii"-huudon jälkeen kuitenkin lähdettiin mukavasti kuvailemaan Kílin raivokasta fiilistä veljensä kuolemasta. Se sopi oikein hyvin ja pidin, että kääpiö kuukahti ennen varsinaista kostoaan ja viimeiseksi ajatteli Solveigia, eikä Fíliä. En oikein tiedä, miksi se ratkaisu tuntui paremmalta. Ehkä juuri siksi, että Fíli olisi ollut niin itsestään selvä ja toisaalta se oli kuollut, joskin muutama hetken sitten, ainoastaan. Oli eläviä, jotka kaipasivat Kíliä, joten niiden ajatteliminen tai Solveigin tässä vaiheessa tuntui luontevalta.

Sitten Thorin kosti, mutta menehtyi itse. :< Voi nyyhky. Jotenkin Thorinin kuolema tuntui pahemmalta kuin Fílin. Ehkä siksi, että siinä ehdettiin nähdä heti Thornin ajatuksia, ettei hän näkisi auringonnousua ja toivottavasti edes toinen veljeksistä selviäisi. Tauriel oli ihana, kun puolusti Kíliä. Mä en itseasiassa muistanut, että olet lomittanut Solveigtin myös leffacanoniin. Tai tiedän, että kirjoitat ficcejä ristiin rastiin kirjasta ja leffasta, mutta Tauriel on vain leffahahmo ja Solveig sun omasi, joka on taas Kílin rakas. Oon kyl saattanut lukea jonkun sun Hobitti-ficin, missä on molemmat, mutta nyt en muistanut yhtään. Ei kyllä huono juttu ollenkaan, mutta rupesi mietityttämään näiden kolmen kuvio.

Ja voi surkeus, kun Kíli heräsi. Varmasti aivan kamalia tunteita, kun tajuaa olevansa hengissä, koskee fyysisesti ja mielessä ainoastaan oman veljen kuolema. Sitten vielä tieto Thorinin kuolemasta. Sinne oli muuten livahtanut pieni ajatushärö:

Hän olisi ehkä oppinut elämään yksin Fíliä, jos hänellä olisi ollut enonsa tuki, koska enokin oli menettänyt veljensä taistelussa, mutta nyt siitä tulisi vielä entistäkin hankalampaa.

Kíli elää yksin Fílinä tuli ensimmäisenä mieleen. Jos kuitenkin sinne heittäisi sanan "ilman".

Sitten hypättiinkin hautakammioon. Olisin ehkä halunnut hieman hautajaisistakin, mutta toisaalta, oli kiva että tässä kuvattiin vain Kílin hetkeä yksin haudan luona. Surullista, miten kuninkuuden taakka tulee vielä siihen lisäksi, että on menettänyt sekä veljensä että enonsa. Kuningaskunnasta huolehtiminen vaatii kuitenkin käsittämättömän paljon.

Se miten Sólveig tuli tuohon loppuun mukaan oli musta hyvä. Mietin alunperin lukiessani tuota paritustietoa alussa, että miten keskeisessä osassa se on ficciä. Lopulta Sólveig on vain lyhyessä osassa, mutta silti niin valtavassa kokonaisuuden kannalta. Se oli musta oikein mainio lopetus ja hienoa, että Kílillä tosiaan oli läheinen tuki, kun hän astui isoihin saappaisiin. Se, että tässä Sólveigin sanottiin synnyttäneet heille lapsen oli jotenkin oikein voimakas lopetus, kun juuri edellinen ficci oli sellainen, jossa Fíli oli jännittämässä yhdessä Kílin kanssa kääpiövauvan syntymää. Se teki tästä jotenkin entistä surullisemman, kun asiat olisivat tosiaan voineet mennä sillä tapaa, mutta tässä menivät toisin... :<

Tykkäsin tästä tosi paljon, joten kiitos! <3

[LillaMyy]

Odo: Jee, hyvä että Hobitit kelpaa! ((: Ehkä mä ymmärrän sun kommentin, vaikka Fílit ja Kílit meniskin sekaisin. (; Kíli kuninkaana on kyllä mielenkiintoinen, vaikkakin tosi surullinen kuvio. Pohdin itsekin pitkään, että miten kirjoitan tuon huudahduksen, mutta loppujen lopuksi päädyin sitten tähän ratkaisuun, harmi, jos se töksähti. Fílin ajatteleminen lopuksi olisi kyllä ollut ehkä se itsestään selvin vaihtoehto, mutta halusin nostaa Sólin jo tuossa kohtaa esille, kun hän on kuitenkin lopussa niin tärkeässä roolissa. Olisi ehkä tehnyt hänen roolistaan jotenkin minimalistisemman, jos Kíli olisi pyörtyessään ajatellut ensimmäisenä isoveljeään, tai jotain. Thorinin kosto on jotain sellaista, mikä on jo pitkään pyörinyt mun päässä, koska mun mielestä leffassa hänellä on varmaan jotain tämän tyylistä mielessään, kun hän näkee Fílin kuolevan ja huutaa sitten Kílin perään; hän vain haluaa varmistaa, että edes toinen pojista selviää hengissä! >: Sólhan siis tuli alun perin puolivahingossa mukaan, kun inspiroiduin joskus kauan sitten DoS:in riimukivi-kohtauksesta, joten siksi hän on leffa-/kirja-canon blendaus. Mutta näiden kolmen kuviolle on kaksi erilaista vaihtoehtoa mun ficceissä, riippuen siitä haluaako lukea Kíli/Taurielia vai Kíli/Sólveigia (itse tietysti kannatan jälkimmäistä! ) Ohopsista, kiitoksia härön nappaamisesta, tiedä sitten, mitäköhän olen ajatellut tuossa kohtaa... :'D Itse hautajaisten kirjoittaminen olisi ollut mulle ehkä turhan rankkaa, siksi pomppasin sen ylitse. Juuri sen takia taisinkin osaltaan nostaa sen vauvan syntymän tähänkin, koska halusin tuoda tähän sitä erilaisen lopun tuntua enemmänkin. Samalla se tuore vauva on Kílille myös lisäsyy olla hyvä kuningas, koska hänen pitää huolehtia, että silla pikkuisella on tulevaisuuskin. Kiitoksia ihan älyttömästi kommentista! <3