Nimi: Jälki-istunnossa
Paritus: James Potter/Sirius Musta
Ikäraja: S
Kirjottaja: Vendela
Tyylilaji: Fluff
Pituus: 350 sanaa
Vastuuvapaus: Rowling omistaa, minä lainaan.
Tiivistelmä: James ja Sirius ovat joutuneet jälki-istuntoon, mutta Siriuksen ajatukset harhailevat jossain muualla. Sitten James sanoo jotain yllättävää.
Vapaa sana: Tämä idea on muhinut mielessäni jo ikuisuuden ja nyt sain vihdoin rutistettua tämän ulos! Kuinka voikin yhden pienen tarinan kirjoittaminen olla joskus työn ja tuskan takana
Kiitos
Angelinalle joka heitti
idean tähän Raapalekaivossa!
Teksti on oikolukematon, virheet ovat omiani.
Osallistuu haasteisiin: Fluffy10 #4, Raapalekaivo ja FFF1000 sanalla 258. Purppura
Jälki-istunnossa
Liemiluokan ovi kolahti kiinni Kuhnusarvion jälkeen.
”Sinne menivät taikasauvat”, James huokaisi pettyneenä.
”Olitko oikeasti ajatellut, että hän antaisi meidän pitää ne?” Sirius kysyi huvittuneena.
Vastaukseksi James kohautti olkaansa, huokaisi ja ryhtyi käärimään hihojaan.
”No, ei auta kun käydä hommiin.”
Siriuksen katse vaelsi pitkin ruskettuneita käsiä, jänteviä lihaksia jotka väreilivät kun James tarttui ensimmäiseen noidankattilaan.
”Yh, mitä ne ovat näissä oikein keittäneet?” James nyrpisti nenäänsä purppuraiselle tahmalle, jota oli kattilan sisä- ja ulkopuolella.
”Mmmh”, Sirius hymyisi ja pureskeli huultaan miettiessään miltä nuo sormet tuntuisivat, jos ne kietoutuisivat jonkun muun kuin käytetyn kuurausharjan ympärille.
”Hei, en minä yksin aio tätä urakkaa tehdä”, James tuhahti, kun Sirius seisoi edelleen paikoilleen jähmettyneenä.
”Aivan”, Sirius pakotti itsensä liikkeelle.
Kaksi tuntia myöhemmin kasa noidankattiloita hohti puhtauttaan, James venytteli selkäänsä ja Sirius antoi katseensa vaeltaa. Jamesin niska kutsui Siriuksen huulia ja tämän kasvoilla oleva hymy sai Siriuksen sydämen tykyttämään.
”Mitä sinä katsot?” Jamesin ääni oli yllättävän pehmeä ja Sirius hätkähti.
”En mitään”, epätoivoisesti Sirius mietti kuinka pelastaa tilanne, sillä James ei varmasti ilahtuisi hänen ajatustensa todellisesta suunnasta.
”Kuule”, James sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen, ”oletko sinä koskaan suudellut kenenkään kanssa?”
”Mitä?” Sirius ähkäisi yllättyneenä.
”Mietin vain, että minä en ole ja olisi varmaan hyvä… harjoitella”, nyt Jamesin poskilla läikehti puna.
”Niinkö?” Sirius räpytteli silmiään, hän ei ollut aivan varma mitä James yritti sanoa.
”Jos siis olisi joku, joka haluaisi myös harjoitella”, James vilkaisi Siriusta nopeasti mutta käänsi katseensa lattiaan. ”Haluaisitko sinä?”
Viimeiset sanat olivat niin hiljaiset, että Sirius joutui nojautumaan eteenpäin. Vasta hetken päästä niiden merkitys iskostui hänen mieleensä ja hänen sydämensä jätti lyönnin välistä. Tarkoittiko James sitä oikeasti? Vai oliko tämä pila? Miksi James haluaisi? Eikö tämä ollutkaan ihastunut Evansiin? Vai halusiko James vain oikeasti harjoitella, että osaisi sitten Evansin kanssa?
Kysymykset risteilivät Siriuksen mielessä ja hiljaisuus venyi.
”Anteeksi”, James sanoi lopulta, katsomatta Siriusta, ”ehkä minä ymmärsin katseesi väärin.”
Paniikki syöksyi kuin jääkylmä vesi Siriuksen suoniin. James oli nähnyt hänen katselevan? Eikä tämä nyt pelleillytkään? Eikä ehkä halunnut tätä Evansin vuoksi? Ellei Sirius kohta tekisi jotain, tilaisuus olisi ohi eikä uutta ehkä tulisi koskaan.
Kiireesti Sirius harppasi parhaan ystävänsä eteen, kumartui ja painoi huulensa tämän pehmeille huulille.