Hajonnut lautanen ja muita arjen säröjä, S | draama | Hermione/Ginny

[Sokerisiipi]

Nimi: Hajonnut lautanen ja muita arjen säröjä
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: arkidraama, femme
Paritus: Hermione/Ginny
Haasteet: Multifandom III, Otsikoinnin iloja (genreotsikko), Erilaiset loppuratkaisut (avoin loppu) ja Kaiken maailman ficlettejä V vk 22

A/N: Ollut koko päivän femmefiilis, mutta monen originaaliyrityksen jälkeen syntyikin jotain ihan muuta. Kiitos Lupalle inspissanoista <3

Hajonnut lautanen ja muita arjen säröjä

Hermione herää kolahduksiin keittiössä. Hän tarkistaa kellonajan. 6.02. Herätykseen on vielä reilu kymmenen minuuttia, mutta nainen päättää nousta ylös. Tänään ei ole sellainen päivä, jolloin tekisi mieli jäädä sänkyyn. Tuntuu paremmalta ottaa uusi päivä suoraselkäisesti vastaan. Hermione ryhtyy aamutoimiinsa järjestelmällisesti: hän petaa sängyn rutiininomaisilla sauvanliikkeillä, pesee hampaat ja kasvot ja laittaa hiukset siistille kampaukselle. Oven päällä henkarissa roikkuu hänen työkaapunsa. Hermione pukeutuu ja kapuaa jyrkkiä portaita keittiöön. Ginny istuu pöydässä. Tällä on päällään tummanvihreä pelikaapunsa. Henkipään Harpyijoiden peli on seuraavalla viikolla, ja harjoitukset ovat tihentyneet.

”Huomenta”, Hermione sanoo. Ginny ei vastaa. Tämä rouskuttaa äänekkäästi paahtoleipää ja selaa Päivän Profeettaa. Ginny on siis vieläkin vihainen. Hermione tukahduttaa huokauksen, jotta ei provosoisi tyttöystäväänsä. Hän ei tahdo aloittaa aamua riitelemällä.

Hermione menee kahvipannun luokse, mutta pannua kallistaessaan sieltä ei tule ulos kuin pieni liru ja kahvinpuruja. Ginny on keittänyt kahvia vain itselleen, vaikka hän tietää Hermionen aikataulun. Se tuntuu niin pikkumaiselta kostolta, että Hermione on vähällä kivahtaa, mutta lopulta hän ei jaksa. Nainen puhdistaa pannun ja keittää lisää kahvia.

Aamu kajastaa kahdeksanruutuisesta ikkunasta. Kun Päivän Profeetta on omittu, Hermione päättää selata postin, jonka varhainen pöllö on tuonut. Joukossa on siivousvälinemainos, kirje hänen vanhemmiltaan ja postikortti Lunalta.

”Luna lähettää terveisiä Brasiliasta”, Hermione sanoo toivoen, että Lunan nimi nitistäisi Ginnyn kiukun. Valitettavasti Lunan seesteisyys ei näytä yltävän Atlantin ylitse, ja varjo Ginnyn kasvoilla pysyy.

”Minun täytyy nyt mennä”, Ginny sanoo ja pyyhkäisee leivänmurut leualtaan. Noita ottaa luutansa.

”Et viitsisi vihoitella enää”, Hermione sanoo ennen kuin Ginny ehtii lähteä. ”Minähän sanoin olevani pahoillani.”

”Muistan kyllä”, Ginny sanoo. ”Et voi asialle mitään. Pomosi vain yhtäkkiä päätti järjestää sinut ylitöihin pelipäivänä.”

Hermione ei ymmärrä, miksi Ginny puhuu kuin hän olisi keksinyt koko jutun.

”Niin se vain on”, hän sanoo tietämättä mitä muuta sanoa. Ginnyn silmissä leimahtaa.

”Olisit voinut kieltäytyä”, Ginny sihahtaa. ”Tiedät, että tämä on kauden tärkein peli, mutta totta kai sinun työsi on tärkeämpää. Mitä joku ammattihuispaaja on taikaministeriön uuden lupauksen rinnalla?”

”En minä noin ajattele”, Hermione sanoo kiukustuen siihen, että Ginny kuvittelee hänen tehneen tämän silkkaa ilkeyttään. Hermione ymmärtää naisen pettymyksen. Hän lupasi tulevansa peliin, mutta suunnitelmat muuttuvat. He kumpikin ovat sitoutuneet tahoilleen. Ei Hermionekaan valita Ginnyn pitkistä harjoituksista, vaikka ne verottavat heidän yhteistä aikaansa.

”Etpä”, Ginny tokaisee ja lähtee myrskyisän ovenpamauksen saattelemana.

”Hän on uskomaton!” Hermione puhahtaa suuttuneena tyhjälle keittiölle, ja tiskialtaassa särkyy vaaleanvihreä lautanen.

”Entistus”, Hermione loitsii, mutta hän ei keskity tarpeeksi. Lautasen osaset vain liikahtavat. Kärsimättömästi Hermione napauttaa sauvaansa, mutta lautanen jää rikki. Naisen tekee mieli itkeä, mutta hän hillitsee itsensä. Hermione syö aamupalan ja pakkaa työsalkkunsa. Ennen lähtöä nainen kokoaa ylpeytensä. Jos Ginny tahtoo olla lapsellinen ja kantaa kaunaa, niin siitä vain. Häneen sellainen ei yllä. Hermione tarkastaa peilistä, että hän näyttää siistiltä ja asialliselta. Hän ottaa tarmokkaan ilmeensä ja lähtee. Töissä kotihuolet unohtuvat väkisinkin. Raskaan tunteen sydämessään Hermione selittää väsymykseksi, mutta silti hän jää jälleen kerran ylitöihin.

[flawless]

Heissan! Mä tiesin heti kommenttikampanjassa, että haluan kommentoida juuri tätä, koska tämä kuulosti niin mielenkiintoiselta. Arki on kiinnostava ja joskus kovin monimutkainen asia ja Hermione/Ginny mukava paritus, joten mun oli pakko iskeä tähän hampaani heti

Tämä oli vaan yksinkertaisesti hyvä teksti. Lyhyt mutta silti yllättävän paljon kertova. Tässä oli hirmu selkeästi aistittava tunnelma, sellainen jännittynyt ja vihaisuutta ja ahdinkoa täynnä oleva. Rivien välistä tästä aisti tosi vahvasti epätoivoa, ja nuo kaikki tunteet tavoittivat mut lukijana tosi nopeasti tekstin edetessä. Vähän tuli itsellekin sellainen haikeamielinen ja puristava tunne rintaan. Tässä oli niin paljon konfliktia ja arjen hankaluutta ja isoja asioita jotka eivät menneet ihan niin kuin olisi pitänyt. Molemmilla on oma intohimonsa, ja se verotta suhdetta. Tykkäsin siitä, että vaikka tässä käsiteltiinkin enemmän sitä kuinka Ginny oli vihainen Hermiolle ylitöistä pelipäivänä, että kuitenkin toit esille myös sen, että Ginnyn harjoitukset vievät pois paljon yhteistä aikaa ja se harmittaa Hermionea. Tavallaan, että molemmat tekevät toisilleen samaa ja molemmilla on sama asia hampaankolossa, mutta silti kumpikaan ei oikein kunnolla hahmota että tekee itsekin tavallaan sitä mistä toiselle on vihainen, eli antaa töiden mennä toisen ohi. Tämä oli musta tosi onnistunut kuvaamaan arkea ja sen ongelmia, ja tämä herätti paljon ajatuksia ja oli kirjoitettu taitavasti. Tätä oli helppo ja mukava lukea, mutta tässä oli silti sitä jotain, mikä teki tästä todella kiinnostavan ja joukosta erottuvan. Asetelma oli hyvin keksitty ja tässä oli hyvin ideoituja yksityiskohtia, esimerkiksi nämä:

Hermione menee kahvipannun luokse, mutta pannua kallistaessaan sieltä ei tule ulos kuin pieni liru ja kahvinpuruja. Ginny on keittänyt kahvia vain itselleen, vaikka hän tietää Hermionen aikataulun. Se tuntuu niin pikkumaiselta kostolta, että Hermione on vähällä kivahtaa, mutta lopulta hän ei jaksa. Nainen puhdistaa pannun ja keittää lisää kahvia.

Mä tykkäsin tästä kohdasta jotenkin kauhean paljon. Tuo on niin arkinen asia, mutta kuitenkin selkeästi merkityksellinen. Pidin siitä, mitä kaikkea tämä pieni asia piti sisällään: kuinka he ovat eläneet yhdessä sen verran pitkään että arki sujuu tietyllä tavalla, ja pienillä asioilla ja eleillä voi viestiä toiselle paljonkin. Lisäksi tämä kohta kertoi tosi paljon hahmoista ja tästä kuviosta. Siitä kuinka Ginny on vihainen ja osoittaa sen peittelemättä, ja kuinka Hermione taas on rauhallisempi ja työntää nuo asiat sivuun ja yrittää jatkaa arkea niin kuin mikään ei olisi vialla. Tämä oli kaikessa yksinkertaisuudessaan tosi paljon kertova ja ajatuksia herättävä kohta, ja mitä enemmän tätä pohtii niin sitä enemmän tästä yksityiskohdasta tykkään.

Valitettavasti Lunan seesteisyys ei näytä yltävän Atlantin ylitse, ja varjo Ginnyn kasvoilla pysyy.

Tämä oli kanssa jotenkin hauskasti oivallettu juttu.

Tämä oli oiken mukava lukukokemus ja hyvin ideoitu ja toteutettu teksti. Kiitos tästä!

[Vewill]

 Luin tämän ja, vaikka en nyt kauheasti palautetta keksi niin yritän puristaa kaiken itsestäni irti. Onnistuit hyvin kuvaamaan arjen pieniä asioita ja kuinka niillä voi olla suuri merkitys takanaan. Tykkäsin erityisen paljon kohtauksesta, jossa Ginny ei ollut keittänyt tarpeeksi kahvia heille molemmille. Se kuulostaa pieneltä asialta, mutta kun se sitten tapahtuu, niin haluaisi huutaa.
 Odotin tarinalta aivan muuta ja se päätyikin olemaan parempi, kun odotukseni. Kiinnostus iski luultavimminkin vasta, kun tajusin, ettei tämä kerro jostain salaisesta tapaamisesta Tylypahkan luutakomerossa.
 Pidin myös, kuinka kuvailit Ginnyn ja Hermionen riitaa. Et paljastanut kaikkea ensimmäisessä lauseessa vaan jätit sen itse tarinalle kerrottavaksi. Tämä toi tarinaan, jotain odotettavaa.

Jos Ginny tahtoo olla lapsellinen ja kantaa kaunaa, niin siitä vain. Häneen sellainen ei yllä.

Tämä oli jotenkin söpö kohta. En tiedä mikä siinä oli, mutta se vain piti Hermionen hyvin ic. Se toi hieman mieleen kohtauksen ensimmäisestä kirjasta, jossa Hermione puhuu siitä, kuinka hän menee nukkumaan ennen, kun he kuolevat tai pahempaa joutuvat erotetuksi. Takaisin aiheeseen... Tuo oli vain hyvä lisä ficciisi.
 En tiedä mitä muuta voisin sanoa. Luultavasti on miljoona muuta asiaa, jota luultavimminkin noin tunnin päästä keksin, mutta nyt ei tule mitään. Tätä oli kiva lukea ja se ei ollut liian raskas, vaikka luinkin sen kuudelta aamulla juuri herättyäni.
 Kiitos!

[Sokerisiipi]

flawless: Olen ihan samaa mieltä siitä, että arki ja sen kiemurat on mielenkiintoinen ja monitahoinen aihe! Mahtavaa kuulla, että tavoitit tunnelman ja hahmojen kokemat tunteet. Tuo kahvikohtaus on omakin suosikkini, ja huippua, että sitä voi käännellä monella tavalla ^^ Ihana kuulla, että tykkäsit. Kiitos hurjasti kommentista!

Vewill: Oi, mahtavaa, että tämä ylitti odotuksesi ja piti yllä mielenkiintoa :> Kiva, että tämä kelpasi heti aamutuimaan. Kiitos kommentista!