Nimi: Lempeänsinisiä lemmikkejä
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta: LillaMyy
Ikäraja: S
Genre: Drama, ehkä kevyen kevyt surumielinen fluffy.
Paritus: Kevyesti vihjaillaan Petunia/Severuksen suuntaan.
Vastuuvapaus: Hahmot, jolla leikin, ovat Rowlingin omaisuutta. En saa tästä mitään taloudellista hyötyä.
A/N: Tämä on siis aina niin ihanaiselle
FractaAnimalle kirjoitettu, kaikella rakkaudella.
Hyvää synttäriä, muru!
Tökkään tämän muutamaan haasteeseen: Vuosi raapalehtien V, Teelusikan tunneskaala (haikeus), Rare10 #2, Kirjoitusterttu (haaremiterttu).Lempeänsinisiä lemmikkejäKun toukokuu alkaa lämmetä hiljalleen ja yhä aurinkoisemmiksi käyvät päivät alkavat pidentyä, on aika siistiä puutarha ennen kesän kukoistusta. Ottaessaan puutarhanhoitovälineitään esille Petunia laatii mielessään listaa siitä, mitä pitäisi tehdä. Solmiessaan esiliinan naruja rusetille, jonka lenkkien kuuluu olla yhtä suuret ja nauhan päiden yhtä pitkät, nainen käy listaansa läpi tarkistaen unohtiko hän jotakin.
Tunteja myöhemmin, käydessään viimeisen kukkapenkkinsä kimppuun, Petunia pysähtyy hetkeksi. Hän katsoo hortensioidensa alla kasvavia pieniä taimia, joiden ei kuulu olla siellä. Hän ei ole antanut niille lupaa olla siellä. Hitaasti Petunia pujottaa luisevan kätensä ulos vaaleanpunaisesta puutarhahansikkaastaan ja kumartuu hipaisemaan pieniä pyöreitä lehtiä. Siitä on niin kauan.
~*~
Petunian päänviertä kulki vaalea palmikko, jonka väleihin oli säntillisesti asetettu pieniä sinisiä kukkia. Tytöllä oli tapanaan laittaa lemmikin kukintoja hiuksiinsa aina keväästä alkukesään, koko sen ajan, kun vain löysi kukkivia lemmikkejä. Hänellä oli ollut lemmikkejä hiuksissaan silloinkin, kun hän ensimmäisen kerran tapasi sen pojan.
Petunia katsoi käsissään olevaa kolmea lemmikinvartta, joissa jokaisessa oli eri määrä kukintoja. Hän ei tiennyt miksi oli poiminut juuri kolme, mutta jostain syystä se tuntui merkitykselliseltä. Koko hetki tuntui merkitykselliseltä, sillä tyttö oli päättänyt tehdä jotain, mitä ei ollut ikinä tehnyt, ja tunnustaa sille pojalle ihastuksensa.
Petunia oli vielä syrjässä, huomaamattomissa, kun hänen katseensa kohtasi sen pojan. Hän pysähtyi epäröiden huomatessaan, ettei poika ollut yksin, puri huultaan tämän ojentaessa kukkaa, neidonkieltä, hänen punahiuksiselle siskolleen. Se oli niin paljon korkeampi ja kauniimpi kuin hänen vaatimattomat lemmikkinsä.
Aina se oli Lily. Lily oli niin upea, Lily oli niin ihmeellinen. Lemmikit putosivat unohdettuina tytön jalkoihin ihastuksen vaihtuessa vihastukseen.
Kummajaisia.
~*~
Lilyn ilme oli täydellisen huumaava. Tytön olemuksesta huokui lämpö ja ihastus pehmensi tämän katsetta vihreiden silmien tutkaillessa punertavan violetteja kukintoja. Huulet olivat unohtuneet raolleen kuin tyttö olisi ollut sanomassa jotain.
Severus oli viehtynyt Lilyn kauneudesta ja avoimuudesta, siitä miten aito ja välitön tyttö oli. Miten hän sai osakseen kiinnostusta ja ihailua. Se kaikki viehätti häntä.
Saattaessaan Lilyä kotiinpäin, poika huomasi tiellä orpoina makaavat, kertaalleen poimitut lemmikinvarret. Hänen olemuksensa vakavoitui mielen sinkaistessa suoraan vaaleahiuksiseen tyttöön, jonka hiuksia koristivat lemmikinkukat. Lilyn kirkas ääni kuitenkin katkaisi hänen ajatuksensa ja sai hymyn palaamaan kevyenä pojan suupieliin.
Hylätyt lemmikit, ne eivät varmasti merkinneet mitään tärkeää.
~*~
Severus havahtuu unestaan henkäisten. Katse seuraa tyrmän katonrajaa kulmasta kulmaan ennen kuin laskeutuu tarkastelemaan tyhjää huonetta tarkemmin. Hänen on täytynyt nukahtaa kesken esseiden korjaamisen. Mies hieraisee silmiään ja vilkaisee työpöydällään odottavaa esseepinoa. Päällimmäisenä loistavat Potterin pojan harakanvarpaat ja niellen turhautuneen murahduksensa Severus avaa pöytänsä ylimmän laatikon.
Kirjanen, jonka mustat nahkakannet ovat uuden veroiset, täysin naarmuuntumattomat, vain satunnaisen avaamisen jättämät jäljet pinnassaan. Severus sipaisee lähes hellästi sen kantta ennen kuin ottaa kirjasen käteensä. Hän avaa sen satunnaisen oloisesti, tietäen kuitenkin tarkkaan, minkä välin avaa. Hänen katseensa kohtaa kuivattuja lemmikinkukkia, kolmen varren verran.
Hiljaisena Severus katselee hailakansinisiä kukintoja. Siitä on niin kauan.
~*~
Kesäkuun kääntyessä kohti loppuaan Petunia jännittyy päivä päivältä enemmän. Pian hänen siskonpoikansa palaisi ja toisi kummallisuuden hänen täydelliseen, tahrattomaan ja ennen kaikkea tavalliseen kotiinsa. Nainen värähtää inhosta ja solmii esiliinansa narut kiinni. Vaalea hellehattu päässään hän vetää vaaleanpunaiset puutarhahanskat käteensä ja suuntaa ulos.
Kun puutarha on siistiäkin siistimpi, naisen katse kääntyy väkisinkin ainoihin kasveihin, jotka rikkovat hänen puutarhansa täydellisyyden. Hortensioiden alla luvattomasti kasvavat lemmikit. Pienet, hempeät, siniset kukinnot katsovat takaisin ja epäröiden, kuin peläten tekonsa vaikutuksia, Petunia katkaisee lemmikkien varret.
Kun Harry palaa Tylypahkasta, keittiön ikkunalaudalla on sievä maljakko. Sieltä pilkistää kolme kukanvartta, joissa jokaisessa on eri määrä lempeänsinisiä kukintoja.