Kirjoittaja Aihe: Vapaa kuin taivaan lintu | S | Sirius & Regulus | 11/11 raapalesarja  (Luettu 2867 kertaa)

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Ficin nimi: Vapaa kuin taivaan lintu
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Sirius & Regulus
Genre: Draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Rowling omistaa Potterversumin hahmoineen ja minä vain leikin saamatta taloudellista hyötyä.
A/N: Laun kanssa raapalekisaillaan ja Vuosi raapalehtien vaatii huomiotani. Joten jostain hatusta repäisin, että kirjoittelenpa Siriuksesta ja Reguluksesta. Tästä tulee lyhkäinen raapalesarja, joka valmistuu tässä kuussa ennemmin tai myöhemmin. Haasteisiin: Raapalehtien V, Slam Dunk (huispaus), FF50 Luihuiset (002.Puoliväli.) ja Kerään Siriuksen.



Vapaa kuin taivaan lintu

I
(100 sanaa)

Katsomossa kaikki pidättivät hengitystä. Katsoivat, kun rohkelikkojen sankari James Potter kiisi kaadon kanssa kohti maalisalkoja.
 
Siriuksenkin katse oli liimautunut peliin, mutta ei Jamesiin. Ryhmyn viuhahtaessa hänen parhaan ystävänsä pään vierestä hän vain vilkaisi toista, eikä antanut katseensa harhautua siinäkään vaiheessa, kun kaato heitettiin maaliin. Rohkelikot räjähtivät huutamaan ja muutamat jopa lauloivat kannustuslaulua.

Tilanne oli kääntynyt rohkelikkojen hyväksi. 

Luihuiset näyttivät ärtyneiltä ja ryhmyjä lyötiin entistäkin hanakammin ja määrätietoisemmin tipauttamaan vastustajat luudanvarsilta. Taklauksistakin tuli rumempia, mutta rohkelikot pitivät pintansa. Heidän taistelutahtonsa oli kuin leijonan karjuntaa. 

Muista erillään lentävä vihreäkaapuinen poika oli kuitenkin ainoa, joka sai Siriuksen huomion.

Luihuisten ainutlaatuinen löytö, Regulus Musta.
« Viimeksi muokattu: 02.06.2016 23:49:06 kirjoittanut Odo »
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Vapaa kuin taivaan lintu | S | Sirius & Regulus
« Vastaus #1 : 12.05.2016 16:35:02 »
II
(100 sanaa)

Reguluksen ensimmäinen ottelu oli ollut menestys, eikä kukaan voinut kiistää sitä. Sirius oli aina toivonut rohkelikkojen voittoa, mutta nyt hänen ajatuksensa harhailivat. Jamesin valitus tappiosta meni häneltä ohi korvien ja vasta kuullessaan pikkuveljensä nimen hän havahtui. 

"Mustalla oli vain onnea. En usko, että hän on mikään harvinaislaatuinen löytö..." James sanoi happamasti ja se sai Siriuksen suuttumaan.

"Hän pelasi hyvin", Sirius kivahti tajuamatta itsekään, mistä ne sanat kumpusivat. James näytti puulla päähän lyödyltä. Sirius ei puhunut koskaan veljestään vaan esitti, ettei poikaa ollut edes olemassa.

"Minun on mentävä suihkuun", James mutisi paeten paikalta.

Sirius oli hämmentynyt, eikä käsittänyt itsekään miksi välitti.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
A/N: Tämän päivän sanasotailun tuotos suurimmilta osin. Venähti pidemmäksi kuin kaksi aiempaa ja ajattelinkin, että taidan rikkoa 100 sanan "sääntöä" useammankin.



III
(250 sanaa)

Sulavat liikkeet, nopeus ja tarkkaavaisuus, jonka saattoi aistia katsomoon asti sai Siriuksen ihon kananlihalle. Tai sitten se johtui vain siitä, että lentäjä oli Regulus. Hän oli livahtanut salaa katselemaan harjoituksia, vaikka tiesi, että leikki onnellaan. Sitä hän teki tosin jatkuvasti muutenkin.

Regulus nappasi harjoituksiin käytetyt siepit kerta toisensa jälkeen ja lopuksi ainoastaan kierteli kentän yläpuolella ja näytti nauttivan. Sirius seisoi varjoissa, mutta näki selvästi. Yllättävän syöksyn tehdessään Regulus pyyhkäisi aivan nurmikon reunaa ja niin läheltä Siriuksen piilopaikkaa, että isoveli tiesi tulleensa nähdyksi jo kauan aikaa sitten. 

Pikkuveli ei kuitenkaan keskeyttänyt harjoituksia. Muut luihuiset olivat niin keskittyneitä kuvioidensa hiomiseen, että eivät olleet huomanneet häntä ollenkaan. 

Sateen alkaessa tipahdella harmaalta taivaalta Reguluksen hiukset liimautuivat hänen kasvoilleen, mutta se ei hidastanut häntä. Sirius jatkoi tarkkailuaan, kunnes kapteeni kutsui joukkueen luokseen ja lopetti harjoitukset. Lähdettyään hän vilkaisi kerran joukkuetta ja kohtasi pikkuveljensä katseen, jota oli vaikea lukea. 

Livahdettuaan paikalta Sirius jäi maleksimaan tiluksille tietämättä oikeastaan itsekään miksi. Vasta Reguluksen askeleiden kantautuessa hänen selkänsä takaa hän tajusi, että oli odottanut toista. 

"Veli", Regulus totesi värittömästi.

"Regulus", Sirius vastasi tervehdykseen katseiden kohdatessa. He eivät jutelleet koskaan koulussa ja kotonakin vain hyvin harvoin. Veljekset olivat olleet jo kolme vuotta yhdessä Tylypahkassa, mutta tämä oli vasta toinen kerta, kun he olivat kahden. 

Ensimmäinen kerta oli ollut, kun Regulus oli lajiteltu luihuiseen. Sirius oli vakuuttanut, ettei pikkuveljestä tarvitsisi tulla samanlainen mäntti kuin tupatovereistaan. Regulus oli suuttunut ja kertonut olevansa ylpeä tuvastaan. 

Se puolestaan oli suututtanut Siriuksen.

"Olit katselemassa harjoituksia."

"Lennät hyvin."

Regulus vain nyökkäsi vastaukseksi, eivätkä he puhuneet enempää.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
IV

Sirius oli yhä useammin poissaoleva, kun James puhui huispauksesta. Remuksella oli epäilyksensä ollut iät kaiket sen suhteen, mitä Sirius ajatteli pikkuveljestään. Peter ei ollut välittänyt, mutta nyt hänkin alkoi tajuta yhteyden.

"Oletko vaihtanut leiriä?" James piikitteli. Hän oli turhautunut, koska hänen paras ystävänsä tuntui unohtavan hänet. Edelleen he viettivät aikaa kahdestaan kujeillen, mutta huispaus oli ollut yksi heidän lempipuheenaiheistaan. James pelasi ja oli todella ylpeä taidoistaan. Sirius puolestaan oli innokas katselija ja James oli saanut hänen jakamattoman huomion ja toisinaan vinkkejä, jotka ainoastaan katsojalle tulisivat mieleen. 

Nyt asiat olivat toisin, eikä Sirius tiennyt, mitä vastaisi. 

"En."

Oli kuitenkin yksi poikkeus.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
V

Huispauskausi alkoi lähestyä loppuaan ja harjoituksia oli yhä enemmän. Ja se tarkoitti sitä, että Sirius livahti yhä useammin pois Jamesin ulottuvilta aina surkeammilla selityksillä. 

Sirius ei vain osannut selittää edes itselleen, miksi häntä kiinnosti.

Käynnissä oli tällä kertaa harjoitusottelu luihuiset vastaan puuskupuhit. Monikaan ei tullut katsomaan sitä, koska voittaja oli jo selvillä ja sää oli kurjaakin kurjempi. Vasta varsinaiset pelit saisivat kaikki lähtemään takkatulien äärestä.

Regulus oli kehittynyt valtavasti. Kuten oli ennustettu, luihuiset voittivat. Regulus nappasi siepin alle kymmenessä minuutissa, kun puuskupuhit eivät olleet tehneet yhtäkään maalia.

"Meidän pitää puhua, Sirius."

Muutaman sydämenlyönti jäi väliin Siriuksen pysähtyessä kuullessaan veljensä sanat.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
VI

"Olet idiootti, Sirius. Typerys", James vaahtosi, mutta hänen silmissään oli pilke epäuskoa ja samaan aikaan jotain muutakin.

Sirius kietoi kätensä Jamesin ympärille ja haistoi tutun tuoksun, joka rauhoitti häntä. Vaikka James ei ymmärtänyt hän vastasi veljellisesti halaukseen. 

Piti kiinni, kun Siriuksesta tuntui, että hän oli hukassa. 

Oli mennyt muutama päivä siitä, kun harjoitusottelu oli pelattu. Sirius muisti veljensä katseen, joka oli ollut surumielinen, mutta onnellinenkin. 

Huispaus oli muuttanut jotain, joka sai Siriuksen hämmentyneeksi ja tuntemaan olonsa eksyneeksi. Kiellettyään veljensä jo kolmen vuoden ajan muutos oli vaikea. 

"Älä murehdi. Se ei sovi sinulle", Remus sanoi taputtaessaan Siriuksen olkapäätä. Eikä Sirius murehtinutkaan.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
VII

Saatuaan aikaa ajatteluun Sirius pystyi käsittelemään kaikkea paremmin. Hän oli jälleen huispauskentän reunalla piilopaikassaan katsomassa luihuisten harjoituksia.

"Hän sanoi, että on okei katsoa heidän harjoituksia, eikä hän vihaa minua."

Se oli ainoa asia, minkä Sirius oli kertonut muille kelmeille ja he olivat tienneet heti, että kyse oli Reguluksesta. 

Katsoessaan nyt, kuinka joukkue kehittyi entistäkin paremmaksi Sirius ymmärsi paremmin luihuisia. He tekivät saumatonta yhteistyötä. Kaadot lensivät maaleihin, mutta myös pitäjä näytti kykynsä. Lyöjät vahvistivat kokoonpanoa.

Regulus oli kuitenkin joukkueen sydän, vaikka lensi erillään. Napattuaan siepit hän sai aplodeja ja hän hymyili. Huispauskentän ulkopuolella hymyt olivat harvassa.

Ehkä he voisivat lentää yhdessä.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
VIII

Tällä kertaa Sirius oli ottanut oman luutansa mukaan kentän laidalle. Luihuiset olivat harjoitelleet illan hämärtymiseen saakka, mutta Regulus oli huomannut veljensä kuten aina. 

"Lennetäänkö?" Sirius kysyi hieman epävarmasti, kun Regulus tuli hänen luokseen. Veli oli edelleen huispauskaavussa luuta mukanaan. 

"Joo", Regulus sanoi, eikä epäröinyt. He nousivat luudilleen ja Sirius joutui heti kiihdyttämään vauhtiaan, kun toinen oli räjähdysmäisesti noussut korkeuksiin.
Kiitäessään järven ylle Regulus nauroi Siriuksen seuratessa. Tuuli humisi heidän korvissaan ja Sirius tunsi vapautta. 

Pitäessään kiinni luudanvarresta Siriuksen mieleen nousi hetki, jolloin hän oli pitänyt vuosia sitten kiinni Reguluksen kädestä. Pikkuveli oli pudonnut leikkiluudaltaan. 

Taivaalla he olivat pitkästä aikaa veljeksiä.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
IX

Tarkkailu johti johtopäätöksiin, jotka Sirius paljasti Remukselle. 

Regulus oli ketterä ja nopea, se oli selvää jokaiselle, joka oli nähnyt hänen pelaavan. Korpinkynnet olivat juuri hävinneet, mistä Sirius oli saanut rohkeutta puhua. James ei tullut kysymykseen, kun samalla oli selvinnyt, että rohkelikot kohtaisivat luihuiset. 

Mutta Remus oli heistä ymmärtäväisin. 

"Luulen, että Regulus nauttii lentämisestä."

"Se on aika selvää. Mitä haet takaa?" Remus kysyi hymyillen.

"Sitä, että Regulus on... Tai minä pidän hänestä, kun hän lentää", Sirius enemmän mutisi kuin puhui. 

Remus ei sanonut mitään, mutta olisi voinut yhtä hyvin toistaa aiemman lauseensa.

"Kun näen hänet luudalla tunnen, että olisin lähempänä häntä."
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
A/N: Näitä piti tulla 10, mutta venähtää näköjään yhteentoista. Hups! Toivottavasti kelpaa. (;



X

Mestaruusottelu oli alkanut. Taivas tuntui täyttyvän punaisiin ja vihreisiin pukeutuneista huispaajista, kun kaksi vahvaa joukkuetta otti yhteen. 

Sirius puristi kätensä nyrkkiin ja yritti keskittyä kokonaisuuteen. Silti hänen katseensa harhaili Jamesin ja Reguluksen välillä.

Pelin vauhdikkuus ylitti normaalin rajat moninkertaisesti ja ryhmyt vaikuttivat tavallistakin kiukkuisemmilta. Kun rohkelikot olivat nousseet selkeään johtoasemaan tehtyään yhdeksännen maalinsa Jamesin johdolla luihuiset kävivät kuumina.

Ryhmy iskeytyi Jamesiin hirmuisella voimalla ja pudotti tämän luudalta. Aivan liian korkealta. Siriuksen maailma tuntui pysähtyvän.

Hän juoksi alas katsomosta kentälle.

Pahasti loukkaantuneen Jamesin vierelle oli kumartunut rohkelikkojen joukkue ja kaikkien yllätykseksi Regulus

Ennen kumartumistaan Jamesin puoleen, Sirius halasi pikaisesti ainoaa veljeään.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 852
  • "Dream life over real life, that's my motto."
A/N: Vihdoin viimeistä osaa! En ihan saanut tätä valmiiksi toukokuun puolella, mutta ei mennyt paljoa yli. Viimeinen raapale oli hankalampi kuin oletin, mutta sieltä se sitten putkahti. Kiitokset sarjaa seuranneille!



XI

Regulus ei vieraillut Jamesin luona sairaalasiivessä, eikä vaikuttanut muutenkaan välittävän. Ei Sirius sitä odottanutkaan ja siksi yllättyi, kun näki veljensä sairaalasiiven odotushuoneessa. 

"Mitä sinä täällä teet?" Sirius kysyi epäileväisesti. Regulus kohautti harteitaan todetessaan: "Odotin sinua."

Sirius hämmästyi, mutta istui alas kuullakseen syyn toisen läsnäoloon.

"Kiitos", Sirius sanoi tarkoittaen sitä. Jamesin pelastaminen oli teko, joka oli saanut hänet tunnemyrskyn valtaan, eikä hän ollut osannut edes kiittää.

"Lentäessä saan olla oma itseni", Regulus paljasti ja kääntyi lähteäkseen niiden sanojen saattelemana. Sirius ei estellyt, mutta kuiskasi hänen jälkeensä, että hän toivoi veljelleen kaikkea parasta. Hän ei tiennyt kuuliko toinen, mutta vihdoin hän oli ymmärtänyt jotakin. 

Taivaalla Regulus oli vapaa kuin lintu vailla velvollisuuksia, kahleita, pakotteita. Siellä veli saattoi hengittää. Siriuksen katsellessa pikkuveljeä huispausmatsien aikana hän oli nähnyt sen Reguluksen, joka vuosia sitten oli tullut yöllä salaa hänen viereensä ja nauranut hänen kanssaan.

Enää niin ei ollut, mutta sentään Regulus oli vapaa edes joskus.
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 665
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Hellurei, kommenttivaihdon myötä hinauduin tänne! En ymmärrä, miten sun Sirius&Regulus-raapaleilla ei ole yhtä ainutta kommenttia (:<), mutta ehkä joku mun jälkeen uskaltaa lisätä niitä! (:

Tämä aloitus oli aika jännä, koska jotenkin kummasti olin lukevinani tuolta rivien välistä jotain aavistuksen Sirius/Regulus-tyylistä vivahdetta. En sitten tiedä, onko se vain mun mielipiteeni vai oliko se tarkoituksellistakin, mutta jotenkin erityisesti tuo raapaleen lopetus toi paritusmaista vivahdetta tähän alkuun, vaikka tämän toki voi lukeakin ihan vain isoveljellisenä huolehtimisena, kun nuorempi on siellä kentällä, missä ryhmyt lentää päin. Tykkäsin kyllä, että tässä oli juuri Rohkelikko vs. Luihuinen ottelu käynnissä, koska tässä korostui se, että Siriusta kiinnostaa nimenomaan se pikkuveljen pelaaminen, koska hänellä on kuitenkin paras ystäväkin samaan aikaan kentällä (puhumattakaan niistä muista tupakavereista ja että pikkuveli on vastustajan puolella!). (: Mielenkiintoinen aloitus siis! (:

Jotenkin tässä edelleen jatkuu tuo sama paritus-vivahteikkuus, koska Sirius puolustaa Regulusta jo ehkä vähän enemmän kuin olisi ihan täysin tavallista isoveljen ja pikkuveljen välillä (tai sitten se on vain mun korvien välissä). Muutenkin tämä jatkaa hyvin samalla linjalla kuin edellinen raapale. Jotenkin ehkä vähän kuulosti erikoiselta, että se on James, joka pakenee paikalta, koska olisin ehkä ennemminkin olettanut, että Sirius katoaisi paikalta, koska hän on muiden rohkelikkojen mielestä kannattanut 'väärää joukkuetta'. Toki, Jamesin suihkukommentti on kyllä ihan looginen, koska totta kai kovan pelin jälkeen haiskahtaa vähän hieltä. :D

Nyt kyllä oikeasti, tässä vain koko ajan enemmän vahvistuu tuo paritusmaisuus mun mielestä, vaikka alkutiedoissa ei siitä olekaan mitään mainintaa. :'D Mistähän nyt oikein tuulee, kun yleensä luen kaiken mahdollisimman parituksettomana..? :'D No, mutta, joskus näinkin päin, eh? :D Tykkään tässä kolmannessa tosi paljon siitä, että vaikka Sirius tuleekin seuramaan luihuisten harjoituksia salaa, niin Regulus kuitenkin tietää isoveljen olevan paikalla, vaikkei välttämättä reagoikaan siihen mitenkään ilmiselvästi. Tässä voisi olla takana kenties jotain sellaistakin, että Regulus tietää, että jos muut luihuiset saavat tietää 'vihollisen' olevan seuraamassa heidän harjoituksiaan, niin Siriukselle koittaisi hankalat paikat, eikä pikkuveli halua isoveljelleen vaikeuksia. (: Selvästi kaksikolla on ulospäin hieman nihkeät välit, mutta sisältä he ovat edelleen veljeksiä, tuparajoista piittaamatta! (:

Sirius on selvästi kauhean kahtiajakoinen tässä, kun hän haluaa kannustaa Rohkelikon voittoon, mutta taas toisaalta haluaa pikkuveljensäkin pärjäävän, eikä sitten osaa valita, että kumpaa joukkuetta kannattaisi ihan tosissaan. Tässä näkyy myös hyvin se, kuinka läheisiä kelmit ovat, kun muutkin ovat huomanneet, että Sirius on vähän kahden vaiheilla luihuisjoukkueen kannalta, vaikkei hän varmastikaan ole sanonut yhtään mitään asiasta. Kelmit vaan ovat niin hyviä kaveruksia keskenään, että huomaavat varmasti nopeasti, jos yhtä heistä vaivaa jokin pieni päänvaiva. (:

Siis, ihan oikeasti, mitä tämä on, kun mä näen vaan koko ajan paritusta tässä sarjassa? :'DD En ymmärrä itseäni sitten ollenkaan. :'DD Tässä se kuitenkin tulee vielä tavallistakin selkeämmin ilmi, kun Sirius lähtee seuraamaan turhaa harjoitusottelua, jonka voittajakin tiedetään jo etukäteen ihan vaan, jotta näkee pikkuveljensä huispaamassa. Samoin tuo lopetus vivahtaa tosi paritukselliseen suuntaan mun korvien välissä, aivan kuin Sirius olisi jäänyt kiinni veljensä tirkistelystä... :'D

Ahahahaha, James on ihana, kun heti ensimmäisenä kutsutaan Siriusta idiootiksi! <3 Tämä raapale oli muutenkin tosi mukava, kun tässä oli vähän enemmänkin kelmejä, vaikkei sitä Regulus-vibaa unohdettukaan ihan täysin. Koko ajan kyllä vain enemmän lähtee mun päässäni tietynlaiset ajatukset ja kuvitelmat liikenteeseen tämän kaksikon kanssa, koska muutos jne. Toki, tarkoitat tällä varmaan ihan vain sitä, että Sirius on kieltänyt veljensä, koska tämä on ollut hänen mielestään 'väärässä tuvassa', mutta hän alkaa nyt tulla enemmän sinuiksi sen kanssa, mutta jotenkin en osaa olla ajattelematta tätä parituksellisessa mielessä taas vaihteeksi. :'D

Tämä oli ihanan rauhallinen, tällainen ehkä vähän väliin jäävä raapale, mikä on ihan kivaa vaihtelua. Ei koko aikaa tarvitse tapahtua ihan kamalalla vauhdilla kaikkea mahdollista. Välillä on ihan okei vetää syvään henkeä ja rauhoittua hetken aikaa. (: Tässä oli myös kivasti nivottu näitä kaikkia yhteen, kun Sirius on taas katsomassa luihuisten harjoituksia ja sitten siellä oli viite siihen, kun Sirius ja Regulus keskustelivat harjoitusottelun jälkeen ja sitten vielä tuohon edelliseen, kun Sirius kertoi siitä muille kelmeille. Vähän sellainen, 'tätä tapahtui aiemmissa osissa ja näin tämä jatkuu' -tyyppinen ratkaisu, mikä oli musta kiva tällei sarjan puolessa välissä. (:

Okei, ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!! Nyt tästä tuli tätä veljesrakkautta ihanasti, nyt jäi kaikki parituksellisuus sinne taka-alalle kummittelemaan, koska tui tui! Voi Siriusta, joka muistelee, kuinka pikkuveli putosi pienenä luudalta ja nyt hän itse joutuu lentämään pikkuveljen perässä, kun toinen kiitää niin nopeasti! <3 Ovat vissiin roolit vaihtuneet, kun nyt Regulus onkin isoveljeään parempi lentämisessä toisin kuin nuorempina, jolloin Sirius piti pikkuveljeä kädestä! <3 Tui tui! <3

No, nyt sitten taas mentiin takaisin niihin aiempiin aatoksiini parituksista, koska jotenkin tässä taas tuli vähän sellainen ajatus, että Sirius haluaisi jotain muutakin... Tai siis, joo, kyllähän tämän voi lukea ihan parituksettomanakin, koska Sirius vain haluaisi korjata välinsä pikkuveljensä kanssa, mutta jotenkin tässä kyllä taas liippaa turhan läheltä parituksellinen tavara, että osaisin täysin sulkea sitä pois ajatuksistani. Olen nyt kyllä vähän ristiriitaisissa fiiliksissä, kun en oikein tiedä, pitäisikö tätä ajatella veljesrakkautena vai jonain muuna...

Aika söpöä, että Reguluskin tuli Jamesin rinnalle, kun tämä tipahti ottelussa, mutta varmaan siitä tulee sitten jotain jälkipuintia luihuisten pukukopeilla. Tässä kyllä tulee taas veljeys enemmän esille, koska Regulus varmasti tietää, kuinka tärkeä James on Siriukselle, joten hän haluaa tulla osoittamaan tukensa isoveljelle, etenkin kun se on hänen joukkueestaan joku, joka on tiputtanut Jamesin kentälle. Tässä itse asiassa voisi ajatella kenties olevan jotain James/Sirius-vivahteikkuutta. :'D

Okei, ei tässä enää kyllä mitään paritusvivahteita ollut, vaan tämä oli aika selkeä veljesmäinen lopetus. Tässä myös kivasti sidottiin sarja tuohon otsikkoon, vaikka sen saattoi ehkä lukea rivienkin välistä, mutta oli ihan kiva, että se kerrottiin myös ihan suoraan, miksi tämän nimi on Vapaa kuin taivaan lintu. Tämä ei ehkä vielä ihan selitä sitä, miksi Sirius seuraili pikkuveljensä harjoittelua niin tiiviisti, mutta tästä ainakin selvisi Reguluksen puoli koko jutusta. Tässä muutenkin viitattiin mielestäni hyvin siihen, että Mustien kotona ei välttämättä ole ihan niin helppoa kasvaa, kun kaikilla on tietynlaisia odotuksia, eikä voi olla aivan täysin vapaasti oma itsensä, vaan pitää yrittää muokata itseään sopimaan niihin tiettyihin kaavoihin. >:

Tämä oli kyllä kivaisa pikku sarja, oli hauska lukea vaihteeksi tällaista huispausjuttua, eikä aina niitä, missä rohkelikkoa ylistetään maasta taivaisiin. Muutenkin tässä oli kivasti erilaisia vivahteita, ja pituus oli varsin sopiva. Itseäni ei ainakaan haitannut, että meni yhteentoista osaan eikä kymmeneen, koska kymmenen olisi voinut tuntua liian lyhyeltä, että liikaa asiaa on tungettu liian tiiviiksi, joten yksitoista osaa oli varsin kiva. (: Tokihan tästä olisi saanut varmaan pidemmänkin, mutta tällainen lyhyt on aina kiva pieni suupalanen, kiitoksia siis tästä! (:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid