(Jos luit kommentit oikeassa järjestyksessä, lupasin tosiaan tulle fanittamaan sua, joten täällä olen taas!)Okei, olen ihan väärällä mielialalla liikkeellä näitten sun höttöhattaroidesi kanssa, selkeästi.
Harryn linnunpesää muistuttava sotkuinen tukka oli muuttunut pehmeiksi kiharoiksi, joihin Draco halusi upottaa sormensa. Tämän aiemmin myrkynvihreät, liian kirkkaat silmät olivat muuttuneet hehkuviksi smaragdeiksi, joihin Draco oli valmis hukkumaan. Ilkkuva, liian korkea ääni olikin muuttunut matalaksi ja mielihyvää herättäväksi. Pelkkä ajatus Harrysta kuiskimassa hänen korvaansa sai väristyksen kulkemaan vaalean Luihuisen selkää pitkin.
Tää kohta oli kuin ois vetänyt siirappia suoraan pullosta, jösses! Ja sit jotenkin mä niin hyväksyn headcanoniini täysin tän, että Draco on tällainen salaa yltiöromanttinen, (vaaleasta) siirapista kokoon kyhätty yksilö. x) Mutta hihitytti siis lähinnä, koska oot pistänyt ihan kaiken hattaran ja sokerin ja siirapin kehiin tässä. <3
Mut siis tykkään sun Pansysta erityisen paljon. <3 (Ja ymmärrän, miksi tykkäsit Hauraiden Pansysta taas vuorostasi, meillä on aika samanlainen headcanon ilmeisesti siitä, millainen Drarry-Pansyn kuuluu olla.)
“Harmin paikka, kamu”, Ron totesi kateutta äänessään, “kovin ikävää, ettet pääse mukaan Puddifootille.”
Ron on mun sieluneläin, ei mulla muuta.
Ja Harry, kömpelö kun oli, tölmäisi haarniskaa yrittäessään piiloutua paremmin, jolloin hänen suojansa kaatui ryminän saattelemana lattialle.
Kiitos tämän, tipahdin kaninkoloon, enkä silti tiedä mitä murretta tuo sun
tölmäistä on olevinaan.
Ihanaa, etten ole ainoa, joka adoptoi sanoja ties mistä ja pistä niitä kiertoon muiden ihmeteltäväksi. <3
Sekä tietysti epäonniselle Ronille, joka yllätti heidät juuri, kun Draco oli polvillaan alastoman Harryn edessä. Eikä se muuten olisi Ronia niin haitannutkaan, mutta nyt hän joutuisi pitkin hampain maksamaan velkansa leveästi hymyilevälle Hermionelle, sekä omahyväisesti virnistelevälle Parkinsonille.
AHAHAHAHAHA! Ei lisättävää. Bellissima.
Oot sä hyvä ja tällainen söpöily sopii sulle. Mun puolestani tarina ois toisaalta voinut päättyä pussailuun, mutta tosiaan toi Ronin vedonlyönti oli aivan huippu veto - vaikka se nyt vähän outoa onkin, että
muuten tilanteeseen käveleminen ei haitannut. Ettei olisi Won-Wonilla vähän latentteja taipumuksia.
Joo, mulla oli kivaa ja hauskaa, fanittelen sua taas joskus enempi. Kiva, kun kirjoitit. Pus. <3