Isfet: hei sinä ihanuus, anteeks että vastaan melkein vuoden myöhässä mutta kun. Tää rapsusarja sai jatkoa vasta nyt.
Mutta kiitos kommentista, itsenikin käy Deliaa sääliksi. Vielä mä sitä kyllä näytän kituuttavan hetken, ennen kuin sen elämään tulee onnea. (älä spoili älä spoili älä spoili). Kyllä sieltä varmaan joitain ei niin vanhoillisia löytyy, mutta ehkä ne ei vain uskalla avata suutaan puolustaakseen heikoimpiaan peläten tulevansa itse kiusatuiksi. Tai jotain. Saa nähdä, ehkä sieltä vielä joku rohkea avaa suunsa! Ja haha, luonneanalyysissa ei ole mitään vikaa jos siihen myöhemmin ryhdyt, tiedänpähän sitten ainakin ollaanko me samalla aaltopituudella Delian luonteen suhteen
Delia vielä mullekin kun on hieman vieras näin pitkän kirjoitustauon jälkeen, niin voi olla että sun luonnealasyysi osuiskin hyvinkin oikeaan. Ja mitä visuaaliseen juttuun tulee, niin anteeksi siitä. Mun on vaikea tietää mikä näyttää selkolukuiselta ja mikä vaikealta, kun itse en näe lukea
Mutta toivottavasti silti pystyt edes jotenkin näitä lukemaan xD Ja kiitos kaunis kommentista <3
LetsPotterHeadFanFic: Vaikket enää täällä jäsenenä ole, niin ehkä sä vilkuilet finiä sitten vieraana, tai toisella nimimerkillä. Kiitän kuitenkin sun kommentistasi! Kalkaros on vähän tollanen luimu, mikä ärsyttää mua itseänikin. Toivottavasti se ei Deliaa sentään koko ajan ole piikittelemässä. :c Mutta jatkoa tulee nyt!
A/N: Lyhyestä virsi kaunis: anteeksi. Tässä meni melkein _vuosi_? Ja tällä on lukukertoja melkein _700_? Uskomatonta. No, tässä nyt on pitkästä aikaa jatkoa, kun sain inspiksen jatkaa vanhoja tekstejä, kun käskin itseäni siihen tarpeeksi kauan. Ja tässä olisi nyt pari raapaletta lisää, kun en malttanut kirjoittaa niitä kauheaa kasaa ennen julkaisua. Kuten ehkä huomaattekin niin toinen on tuplarapsu. (: Oikeesti 700 lukukertaa melkein! Huiui. Kiitos kaikille ketkä ootte lukeneet (ja pettyneet pitkästä tauosta), vaikkette ole vielä sanaista arkkuanne avanneet - kyllä noin iso lukumäärä jo jostain kertoo, että tätä on luettu! <3 Ootte ihania <3
VIIII
Nyt Delia on jo tottunut yksinäisyyteen, eikä enää harkitsisi missään tapauksessa itsemurhaa. Se oli ollut epätoivoisen tytön paniikinomainen ratkaisu, jota Delia ei enää hyväksyisi edes ajatella. Hän oli aivan liian rakas vanhemmilleen jättääkseen heidät täysin.
Mutta vaikka Delia olikin tottunut yksinäisyyteen, haluaisi hän silti ystävän. Mutta koska hän ei ollut muutamaan vuoteen lähestulkoon ikinä avannut suutaan muulloin kuin pakon edessä, tulisi jollekin luokkalaiselle puhuminen olemaan hyvin vaikeaa. Eikä Delia oikein edes tiedä, kiinnostaisiko ketään tällaisen hiljaisen haaveilijan seura. Kyllähän opettajat häntä tervehtivät, mutta se ei ole sama asia.
Mietteisiinsä vaipuneena Delia vetää pylvässänkynsä verhot eteen ja yrittää saada itsensä nukahtamaan.
X
Aamulla suuressa salissa Delian katse kiinnittyy vaistomaisesti saapuvaan pöllölaumaan ja yrittää etsiä sieltä omaa lehtopöllö Pandoraansa. Hetken etsinnän jälkeen Delia tunnistaakin sen, ja pöllö laskeutuu hänen eteensä pöydälle koipeaan ojentaen. Siinä olisi Lunan ja Romildan vastaus hänen kirjeeseensä.
Delia irrottaa kirjeen pöllön jalasta ja antaa sen nokkaista hieman kurpitsamehua ennen kuin se lentää pois.
Hei rakas Delia,
meillä menee oikein hyvin. Luna on lähtenyt hieman pidemmälle matkalle limppejä etsimään, mutta käski minun lähettää sinulle terveisiä, kun kerroin sinun kirjeestäsi hormipulverin kautta hänelle.
Mukava kuulla, että opiskelu sujuu hyvin! Et ole ainakaan ottanut minusta mallia, joka keskittyi enemmänkin poikiin opiskelun sijaan. Saat nauraa minulle.
Delian on pakko naurahtaa, kun lukee kirjeestä tämän kohdan. Hän kyllä muisti Lunan kertoneen Romildan olleen tunnettu Harry Potterin ihailijakerhon jäsen.
Muista kuitenkin myös ottaa rennosti ja huilata. Opiskelun rinnalla on myös tärkeää muistaa ottaa rennosti, eikä lukea koko ajan. Vaikka pidätkin kirjoista, muista ottaa aikaa myös itsellesi! Hauskaa, että olet pelleillyt Riesun kustannuksella.
Meilläkin on sinua ikävä, joululoma tulee kyllä pian. Sitten me taas näemme!
Luna vastaa kysymykseesi näin: hän sanoo, että vaikka metsästä karsittaisiin kaikki puut, on siellä silti yhä läsnä metsän henki. Sitä ihmiset eivät saa pois millään, vaikka puut pois karsisivatkin.
Voi hyvin,
Romilda