Author: Neiti Syksy
Beta: Tavallaan
Saappaaton, kiitos muru
Rating: Sallittu
Genre: Perhefluffya
Disclaimer: Kaikki on minun, niin minun!
Characters: Reetta (päähenkilö), Topi, Kiia, iskä ja äiti
Summary: On äitienpäivän aamu, ja vanhemman lapsesta kerrottu pieni katsaus aamuun.
A/N: Osallistuu FFF Exchange -haasteeseen, jossa minulle tuli tehtäväksi kirjoittaa
LillaMyylle! Toivottavasti tämä kelpaa. <3
__________________________________________________________
MEIDÄN ÄITIENPÄIVÄHeräsin ja hieroin toisella kädelläni silmääni. Iskä oli tullut herättämään ja hyssytti varovaisesti, kun lähti herättämään siskoani ja veljeäni myös. Pian pienikin unisuuteni oli karissut, sillä tänään oli sunnuntai! Eikä mikä tahansa sunnuntai, vaan äitienpäivä! Yleensä me olemme aiemmin leiponeet iskän kanssa kakun, herättäneet äidin ja myöhemmin pakannut korin ja huovan. Sen jälkeen olemme joko retkeilleet kodimme läheisessä metsässä tai sitten olohuoneessa, riippuen säästä.
Tänä vuonna olisi kuitenkin eri! Nimittäin meille syntyy kohta uusi vauva, minulle veli tai sisko. Kuulemma vauvan tuloon on niin vähän aikaa, että olisi turvallisempaa jättää retkeilyt sikseen ja pelata vaikka jotain lautapeliä (minun lempparini on Afrikan tähti, mutta Kiia ei osaa kuin Kimbleä). Minä toivon siskoa, mutta iskä kuulemma haluaisi uuden miehen taloon.
Hyppäsin sängystäni ja vaihdoin sängyn päädyssäni roikkuvat vaatteet päälle. Heti, kun Topi jaksaisi nousta, lähtisimme käymään läheisessä S-marketissa ja sitten alkaisimme leipoa. Mansikkakakkua, äidin suosikkia!
Hymyilin itsekseni, kun kävelin hissukseen vanhempien huoneen ohi. Tiesin, että äiti oli luultavasti jo hereillä, mutta halusi antaa meille aikaa leipoa ja yllättää hänet. Rakastin äitiäni!
* * *
”Topi, voisitko saalistaa ne kuoret sieltä kulhosta pois?” iskä kysyi pikkuveljeltäni, joka oli saanut kunnian rikkoa kananmunat kulhoon. Aika epäonnisesti, mitä voikaan odottaa seitsemänvuotiaalta? Olin hieman pettynyt, etten saanut itse sitä tehtävää. Olimme juuri äidin kanssa vähän aikaa sitten leiponeet ja onnistuin rikkomaan ilman kuorien päätymistä taikinaan! No, ehkä Topinkin pitäisi joskus oppia. Mutta olinhan sentään jo kymmenen...
”Reetta, sinä saat sitten käyttää vatkainta, jotta taikinasta tulee kuohkea”, iskä sanoi, kun katselin Topin touhuamista.
Huokaisin ja hain jo valmiiksi sähkövatkaimen kaapista. Nauroin veljeni yritykselle saada pois yksi sinnikäs kuori, ja tarjouduin auttamaan. En halunnut sentään kuoria kakkuun!
* * *
Katselin keittiönpöydän reunalla, kun Kiia (pikkusiskoni, täyttää ensikuussa viisi) koristeli kakkua. Iskä oli halkaissut mansikat ja nyt Kiia sai koristella kakun. Olisin itse tehnyt sen paremmin, mutta kaikille piti olla oma tehtävänsä.
”Onko tarjotin katettuna?” iskä tuli kysymään, kantaen kahvikuppia, jonka kyljessä luki Maailman paras äiti. Olin tehnyt sen joskus muutama vuosi sitten, ja siitä oli tullut äidin lempimuki. Paisuin pienestä ylpeydestä, sillä vaikka Kiia saikin koristella kakun, äiti joi minun mukistani!
Iskä nosti tarjottimen pöydältä, Kiian ja Topin juostessa jo makuuhuoneeseen herättämään äitiä. Minä kävelin kiltisti, kantaen tekemääni äitienpäiväkorttia. Olin tehnyt sen kuvaamataidontunnilla, opettajani Sanna oli kehunut sitä ja lisännyt hieman kimalletta.
”Huomenta, kulta. Kuinka vatsa voi?” iskä tervehti äitiä ja pussasi häntä. Topi yökitteli ja Kiia kikatti, minä vain hymyilin. Olin oppinut, että kun iskä kysyi vatsasta, se tarkoitti äidin mahassa olevaa sisarusta. Olisihan se muuten aika outoa kysyä jonkun vatsan voinnista.
”Hyvin, aamujumpat meneillään”, äiti naurahti ja kohotti katseensa minuun. Rakastin äidin hiuksia, jotka olivat vaaleat ja loistivat auringossa kuin enkelin sädekehä. Minulla oli tummat hiukset, kuten isällä, ja ne eivät olleet läheskään niin kauniit. ”Tule sinäkin tänne, Reetta.”
Ja siinä me olimme. Koko perhe, sylikkäin vanhempiemme valtavalla sängyllä. Äiti rakasti meitä ja me rakastimme häntä. Ja me kaikki rakastimme toisiamme. Vaikka Kiia ja Topi olivat välillä ärsyttäviä, he olivat silti rakkaita sisaruksiani.
Onneksi kohta olisi kesäloma ja pääsisimme kalastamaan taas yhdessä vaarin ja ukin kanssa! Siitä haaveillessani Topi selitti eilisestä Puuha-Petestä ja iskä jakoi kakkulautasia. Hetken kaikki oli täydellistä.