Author: Zarroc
Pairing: Lucius Malfoy/Narcissa Malfoy
Rating: S
Genre: drama, romance
Fandom: Harry Potter
Disclaimer: En omista mitään, en tee tällä rahaa. Kiitän J.K. Rowlingia tämän kaiken luomisesta.
Haasteet: Kirjoita ja julkaise jotain -haaste, Perspektiiviä parittamiseen parituksella Perhe, Aakkoshaaste III, & Ficlet300 sanalla 128. Vuosikymmen
A/N. En ole koskaan kirjoittanut oikeasti pelkkää Lucius/Narcissaa, joten kai tämä on jonkinlainen uusi aluevaltaus minulle... enkä ole itse asiassa kirjoittanut Dracostakaan, hui. 8'D mutta joo, ei minulla ollut tälle mitään ideaa. Nuo pari riviä laulunsanoja on Musta Valo - Ääliö -nimisestä kappaleesta.
Kohdallasi puutarhassamme olisi puu "Jos voisin valita kaksi polkua, toinen olisit sinä."
Eikä mikään tule olemaan sinun veroistasi koskaan! Lucius ei ole koskaan ollut kovinkaan varma siitä, mistä syistä Narcissa jäi hänen luokseen. Nainen oli toisinaan hänen koko elämänsä, älykäs, kaunis ja sensuelli. Se oli kaikki, mitä puhdasverinen velho saattoi vaimoltaan toivoa.
Mutta oli Narcissa muutakin, kylmä ja kova kun jokin satutti hänelle rakkaita asioita. Nainen oli lähes sadistinen siinä, mitä teki, eikä Lucius ollut yhtään yllättynyt miksi hänelle oli valittu sellainen elämänkumppani. Vaikkei hän ollut ollut siihen alunalkaen kovinkaan tyytyväinen, oli hän lopulta tyytynyt kohtaloonsa ja sittemmin alkanut ymmärtää, mistä siinä kaikessa oikeasti olikaan kyse.
Avioliitto ei tarkoittanut sitä, että olisi joka hetki jännittävää tai spontaania. Eikä sitä, että jokainen aamu hämmentyisi kaiken olemassa olevan kauneudesta kuin vastarakastunut. Ehkä se oli sitä, että heräsi keskellä yötä ja mietti tällaisia asioita katsellen parempaa puoliskoaan ja miettien, mitä tekisi sitten, kun heistä kahdesta alkaisi aika jättää.
Hän koski sängyllä makaavan naisen selkää, sormet ja pitkäksi kasvaneet kynnet jättivät pieniä, haaleita painaumia valkeaan ihoon.
”Cissy”, Lucius sanoi, vaikka oli pimeää ja hiljaista, koska Malfoyt eivät mumise edes silloin, kun eivät oikeasti halua herättää.
”Mm-m?” mutta Narcissa Malfoypa mumisi, hän teki mitä halusi silloin kun halusi ja toisinaan se huvitti Luciusta suuresti, joskus myös ärsytti. Nainen oli uskomattoman itsepäinen joidenkin asioiden suhteen – paljon enemmän kuin oli suotavaa. Mutta silti Lucius antoi hänelle uskomattoman paljon anteeksi, niinkin paljon, että joskus jotkut kuolonsyöjistä olivat yrittäneet katsoa häntä salaa kieroon.
"Mikset sinä nuku", nainen huokaisi hänelle ja avasi silmiään sen verran, että näki aviomiehensä väsyneen, mutta silti liiankin aktiivisen katseen. Lucius kohautti olkiaan ja mietti, miten kukaan voisi koskaan tehdä pahaa tuollaiselle naiselle.
"En tiedä", hän sanoi ja Narcissa kierähti selälleen, vetäen Luciuksen satiinisen yöpaidan kauluksesta lähelleen.
"Mutta minä aion nukkua ja kello on varmaan neljä aamulla", nainen sanoi vaativasti ja kietoi kätensä miehen kaulaan. Lucius hymähti, painoi suudelman suupieleen ja kalpeaan kaulaan, antaen naisen likistää itsensä kehoaan vasten. Hän kietoi kätensä lanteille ja painoi päänsä tuttua rintaa vasten eikä välittänyt, vaikka tunsi olonsa pieneksi lapseksi.
Narcissan hengitys rauhoittui jälleen miehen jäädessä aloilleen ja Lucius oli aistivinaan pienen hymyn naisen huulilla. Hän kerkeäisi juuri nukahtaa ennen kuin aamunkoittoa --
"Äiti", kuului hiljainen ääni ja Luciuksen pää nousi ärtyneenä Cissyn rinnalta.
"Draco, mitä nyt taas? Miksi et kutsunut Dobbya?"
Missä se pirun kotitonttu oli aina, kun sitä tarvitsi?
"Dobby ei tullut", voi pyhä Merlin, poikahan kuulosti itkuiselta. Muka puhdasverisen suvun vesa...
"Mihin sinä edes tarvitsit sitä?" mies huokaisi, koska ei millään halunnut tapella tällaisesta asiasta aamuyöllä neljävuotiaan lapsen kanssa.
"Sängyn alla on jotain enkä halua mennä huoneeseen takaisin yksin."
Lucius huokaisi syvään ja tarkisti, ettei Narcissa ollut herännyt. "No tule sitten tänne, mutta ole ihan hiljaa, ettei äitisi herää."
Draco pyyhkäisi silmiään ja hymyili sitten onnellisena kiivetessään suureen parisänkyyn. Poika ryömi äitinsä toiselle puolelle peiton alle ja näytti nukahtavan sekunneissa. Lucius tuijotti ja mietti kateellisena, miksei hänellä ollut tuollaisia unenlahjoja.
Sentään Cissy ei ollut herännyt ja huomannut hänen herpaantumisen hetkeään isällisessä kurinpidossa.
Katsoessaan naiseen hän huomasi tämän silmien olevan raollaan ja Narcissa hymyili huvittuneesti.