Nimi: Kaksi räkäpaskatautia, kiitos!
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, fluffy
Paritus: Eeli/Tino
Haasteet: Sanaboolia ja sattumankauppaa, Fluffy10 #2, One True Something 20 #2 ja Vuosi raapalehtien V
A/N: Siitä onkin ehtinyt vierähtää aikaa, kun näistä kahdesta viimeksi kirjoittelin. Oivoi. Mutta kun noita boolin sanoja katselin ja niistä tuli fiilis, että söpö slash olisi jees, ja keiden puoleen voin kääntyä tällaisessa tilanteessa? No Eelin ja Tinon, tietenkin! ♥Sanaboolin sanat:
hölmö, punainen, surkea
kuumemittari, meripihka, pullo
koskettaa, kompuroida, hiipiäKaksi räkäpaskatautia, kiitos!
”Mä kuolen”, kähisin ja pidätin itseäni yskimästä, etten repisi kurkkuani hajalle. Olo oli kammottava. Olin aivan tukossa, ja mun pää tuntui käsittämättömän raskaalta.
”Älä vittu valita koko ajan”, kiukkuinen, yhtä kipeä Eeli tokaisi sängyn toiselta puolelta. Tiesin, että sillä oli kauhea päänsärky eikä siitä ollut juttuseuraksi, mutta tiuskiminen oli tarpeetonta. Mun teki mieli tiuskia takaisin, mutta puhuminen sattui. Päätin antaa Eelin olla. Se oli äksy, koska sillä oli niin surkea olo. Yritin ymmärtää.
Nousin ylös ja päätin tehdä itselleni ison mukillisen kaakaota. Liike teki pahaa koko ruumiissa ja kompuroin muutaman askeleen, kunnes pääsin jyvälle, miten mun flunssan rääkkäämä kroppa taas toimikaan. Vilkaisin sänkyyn jäänyttä Eeliä. Se vaikutti sulkeutuneelta. Mietin, uskaltaisinko sanoa mitään.
”Haluatko, että teen sullekin kaakaota?” korisin kuitenkin. Punaisen hupun peittämä pää kohosi.
”Joo, kiitos”, Eeli mutisi, ja mä otin kaapista toisen mukin.
Me istuttiin sängyssä kaakaota siemaillen. Olosta tuli vähän siedettävämpi. Eeli yritti niistää, mutta sen tuskaisesta ilmeestä päättelin, ettei se kyennyt. Mun kävi raukkaa sääliksi.
”Vittu tätä räkäpaskatautia”, Eeli puhisi käyden taas makuulle. Äännähdin myöntävästi. Se sulki silmänsä. Olisin halunnut halata Eeliä, mutta jätin tekemättä, koska en halunnut ärsyttää sitä. Luisuin selälleni, otin kuulokkeet ja hukuttauduin musiikkiin. Omistin katolle pari rumpusooloa ja tanssitin varpaitani, kunnes toinen kuuloke kiskottiin irti ja mun ainoa hupi keskeytettiin. Meinasin jo vuorostani ärähtää Eelille, mutta sillä oli asiaa.
”Oot niin hölmö”, Eeli ilmoitti. Hymyilin valloittavasti. Tiesin, että se oli jotain vailla. Eihän Eeli olisi muuten edes vaivautunut.
”Sä tahdot kainaloon?” tulkkasin. ”Olehan vähän kiltimpi.”
”Rakastan sua, senkin idiootti”, Eeli koetti. Hymähdin.
”Kelpaa.”
*
Onpa kummallinen hetki esileikille, mä tajusin ajattelevani, kun Eeli kosketti mua paidan alta.
”Oot tulikuuma”, Eeli sanoi ja sen käsi katosi.
”Täh?” ynähdin enkä oikeen tajunnu, olinko hereillä vai en.
”Missä meidän kuumemittari on?” Eeli tuskaili ja meni etsimään. Taisin nukahtaa uudestaan, koska seuraavaksi tajusin, että se tunki mun suuhun jotain. Sain jäätävän sätkyn ja säikähdys tykytti pitkään rinnassa.
”Rauhoitu, näät painajaisia. Hengitä nyt nenän kautta ja pidä suu kiinni, kun mittaan sun kuumeen”, Eeli komensi.
”Vittu, yli neljäkymmentä.”
Eeli pakotti mut ottamaan särkylääkettä ja haki mulle oman pullon jääkaappikylmää vettä. Sitten se vielä lätsäytti mun otsalle kylmän, märän pyyhkeen.
”Kidutat mua”, valitin.
”No sori, jos mun hoitometodit eivät miellytä”, Eeli hymähti. Sen ääni oli yhä flunssaisen tukkoinen, mutta se oli selvästi mua paremmassa kondiksessa.
”Tahdotko muru jotain?” se kysyi ja suukotti mun päätä.
”Onks meillä jätskiä?” kysyin toiveikkaana.
”Ei, mutta kyllä mä haen.”
Mun ikioma hoitaja Eeli, oikein kiva!
*
Me oltiin lähes terveitä ja välipäivästä saattoi jopa nauttia. Otin parhaillaan ruokatorkkuja, ja Eeli hiipi ympäri kämppää puuhastellen omiaan. Se aivan kihisi energiaa ja oli kuolla, kun ei päässyt lenkille. Lopulta Eeli jämähti koneelle. Jotain se siellä naputteli. Jostain syystä se ärsytti mua.
”Tuu tänne”, kutsuin sitä lopulta. ”Pussaillaan.”
”Näh”, oli miehen vastaus, mutta se nauroi perään. ”Kohta.”
”Naidaan?” ehdotin lujemmin, ja johan läppäri sulkeutui nopeasti. Sain sen heti lähelleni. Eelin rannekoru kutitti mun ihoa, kun sen käsi lähti valloitusmatkalle. Puuhelmiä ja meripihkaa.
Se oli ainoa, mikä jäi Eelin ylle, kun me kiemurreltiin irti vaatteistamme ja julistettiin itsemme virallisesti terveiksi.
