Yuri!!! on Ice: What Is a King to a God (S, JJ, oneshot)

[Larjus]

Title: What Is a King to a God
Author: Larjus
Chapters: Lyhyt oneshot
Fandom: Yuri!!! on ICE
Characters: Jean-Jacques Leroy
Genre: Jonkin sorttinen hurt/comfort
Rating: S
Disclaimer: Alkuperäissarja kuuluu Kubo Mitsuroulle ja Yamamoto Sayolle sekä muulle YOI-staffille. En ole saanut rahallista korvausta tämän kirjoittamisesta.
Summary: Vaikka Jeanilla onkin tapana viitata itseensä kuninkaana, on olemassa toinenkin kuningas.

A/N: Kirjoitin tämän melkein valmiiksi jo joskus tammikuussa, ja sen jälkeen tämä vain unohtui koneelleni. Mut muistinpa sitten viimein tämänkin olemassaolon (Ja Kirjoita se valmiiksi -haasteen motivoimana kirjoittelin tän viimein loppuun.)

Osallistuu haasteisiin Idän temppelin paluu sekä Sana/kuva/lause10 #2, lauseena Meistä eheinkin on lopulta pelkkiä irtokappaleita. Mulle tuli oikeastaan heti siitä lauseesta mieleen JJ (jotenkin niin täydellinen lause hänelle), ja halusinkin kirjoittaa hänen hauraammasta puolestaan. Tämä ei ole ensimmäinen idea, jonka sain, mutta kun ottaa huomioon JJ:n hahmona kokonaisuudessaan, koin tämän tärkeimmäksi ideakseni (laadusta en sano mitään, kun tän kirjoittelu nyt oli muutenkin oikeastaan vain tajunnanvirtaa).

En ole itse uskonnollinen ihminen, en oikeastaan ajattele uskontoa tai uskonasioita muutenkaan juuri lainkaan (mutta en ihan pidä itseäni ateistinakaan. Ehkä oon eniten agnostikko). Kuitenkin se, että usko on vahva osa JJ:tä, on mun mielestä todella hienoa, antaa hänelle hahmonakin kokonaan uuden puolen (mikä helposti tuntuu vain sotivan vastaan sitä ensimmäistä vaikutelmaa). Jotenkin tuntui tärkeältä kirjoittaa hänen siitäkin puolesta jotain.

Lisäksi tämä myös lunastakoon FinFanFun1000:sta sanan 871. Kuningas.



What Is a King to a God


Koko päivän Jean on tehnyt kaikkensa, jotta näyttäisi päällepäin siltä kuin aina ennenkin. Kuningas JJ ei saa näyttää heikolta ja hauraalta muiden edessä. On käyttäydyttävä kuin kipeään jalkaan ei sattuisi ja paineet ja epäonnistumiset eivät olisi saaneet häntä murtumaan, vaikka todellisuudessa ovatkin, ja ennen pitkää murtuisi myös se kuori, jonka hän on suojakseen rakentanut.

Ei tarvita kuin yksi kilpailu, joka menee pieleen niin, että Jean tietää kaiken olleenkin sitten siinä. Jäällä kaatuessa nilkka taittui niin, että sen kanssa ei seuraavana päivänä vapaaohjelmaa luisteltaisi. Se jos mikä tuntuu suuremmalta epäonnistumiselta kuin mikään, sillä nyt hänellä ei ole edes mahdollisuutta parantaa lopputulostaan. Sitä kohtaloa ei ole helppoa hyväksyä. Kuningas ei halua epäonnistua.

Kuullessaan jalkansa kohtalon Jean esittää vahvaa vanhempiensa, kihlattunsa, lääkärin ja kaikkien muidenkin edessä, vaikka tietääkin olevansa henkisesti katkeamispisteessä. Niinpä kun hän viimein pääsee hotellihuoneensa yksinäiseen turvaan, hän lyyhistyy lähes välittömästi lattialle sänkynsä ääreen kipeästä nilkastaan huolimatta. Enää ei tarvitse pidätellä kyyneleitä. Kuningas saa olla heikko ja hauras.

Hetken aikaa Jean vain itkee, antaa huolella padotun tuskan ja turhautumisen vuotaa ulos. Itku ei kuitenkaan tuo hänen sielulleen rauhaa. Hän suoristaa ryhtiään, parantaa asentoaan, ja irvistää kivusta niin tehdessään. Nilkkaa enemmän sattuu kuitenkin hänen sieluunsa. Pää painuu nöyränä alas, ja oikea käsi kulkee otsalta rintakehän kautta molemmille olkapäille ennen kuin se hakeutuu yhteen vasemman käden kanssa.

Vaikka Jeanilla onkin tapana viitata itseensä kuninkaana, on olemassa toinenkin kuningas. Kuningas, jonka edessä hänkin polvistuu, jota hänkin palvoo ja palvelee.

Kun Jean puhuu kuninkaalleen, sanakaan ei karkaa hänen huuliltaan. Hiljaisuuden rikkovat vain yksittäiset niiskaisut ja nikotukset, kun keho yrittää toipua aikaisemmasta itkukohtauksesta. Mutta ei Jeanin tarvitsekaan puhua ääneen, sillä hänen kuninkaansa kuulee kaikki äänettömätkin pyynnöt ja rukoukset.

”Isä – Luojani – Jumalani, sinä joka olet kaikkivaltias, kuuletko lastasi? Tarvitsen rakkauttasi, rohkaisuasi, voimaa jatkaa. Tunnen epäonnistuneeni, pettäneen kaikki ympärilläni. Epäonnistuin lyhytohjelmassani tänään, vaikka tein parhaani. Yritin, yritin niin ankarasti, mutta se ei riittänyt. Hävisin, ja palkinnoksi sain vain nyrjähtäneen nilkan. Nyt en voi edes luistella huomenna vapaaohjelmaani, ja se musertaa minut. Niin paljon panostettiin näihin kisoihin – ja kaikki turhaan. Tuntuu kuin olisin riistänyt muita virheideni takia. En tänään saavuttanut sitä, mitä minulta odotetaan, enkä nyt edes tiedä, milloin voin hyvittää vajeeni muille. Ja onko minusta edes enää siihen? Tai mihinkään? Jalkaani sattuu, mutta suurempaa tuskaa minulle tuottaa sydämeni paino, oma riittämättömyyteni ja virheeni. Tunnen olevani niin yksin.”

Jean vuodattaa sydäntään pitkään, anoo sielulleen turvaa ja lohtua pettymysten ja epäonnistumisien pyörteeseen. Polvistuminen vihloo hänen kipeää nilkkaansa, mutta samaan aikaan mieli kevenee ja olo helpottuu. Jeanista aidosti tuntuu, että hänen huolensa ja pelkonsa kuullaan, että korkeampi voima ottaa ne kantaakseen, vapauttaa hänet niistä.

Ennen kuin Jean lopulta kompuroi ylös, hän vielä kiittää ja ylistää Jumalaansa ja tämän valtakuntaa. Seistessä olo on hutera, nilkka jaksaa vähemmän kuin aiemmin, mutta Jeanille se on pieni hinta siitä, että sai puhua kahden kesken kuninkaalleen, luojalleen.

Hän kellahtaa vuoteelle ja kurottelee käsiinsä yöpöydältä nahkakantisen Raamatun, jota kuljettaa aina mukanaan kisamatkoilla. Hän ei valitse sen sivuilta mitään tiettyä kohtaa, mutta siniharmaat silmät löytävät edessään olevalta aukeamalta juuri sen jakeen, jota Jean sillä hetkellä tarvitseekin.

”Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.”

Vaikka hänen olonsa oli jo lattialta noustessa keventynyt, nyt se on sitä entistäkin enemmän. Jae on kuin selvä vastaus hänen avunpyyntöönsä, merkki siitä, että hänen huolensa on kuultu, että hän ei ole yksin, vaan Jumala on hänen luonaan, kävi miten kävi. Hauras hymy hakeutuu Jeanin kasvoille, kun hän jatkaa jakeiden lukemista, imee niistä itseensä lisää lohtua.

Pitkään Jean vain makaa vuoteellaan Raamattuaan lukemassa piittaamatta lainkaan puhelimesta, joka muutaman kerran muistuttaa olemassaolostaan oven viereen unohtuneessa kassissa. Lopulta silmäluomet painuvat kiinni, ja nahkakantinen kirja valahtaa hänen käsistään sängylle. Päivän koettelemukset vaativat viimein veronsa, mutta Jeanin uni on tyyntä. Päivän aiemmat kokemukset eivät vaani hänen unimaailmassaan, sillä hänellä ei ole niiden synnyttämää tuskaa enää. On enää vain rauha, jonka hänen kuninkaansa hänen sielulleen antoi, ja luottamus siitä, että heikkonakin hetkenä häntä kannatellaan kuin haurasta linnunpoikasta.



A/N: Raamatunlainaus on Jes. 41:10 (vuoden 1933 käännös). Kirjoitin sen suoraan omasta Raamatustani (joka on edesmenneen isoisäni peruja), siksi tuo vanhempi käännösversio (vaikka netistä olisi tuoreempaakin löytynyt).

[Maissinaksu]

Voi JJ pieni. D; ❤️ Epäonnistuminen on jo muutenkin ärsyttävää, ja sitten jos se tapahtuu isommassa mittakaavassa. Olen monesti miettinyt, että miten ammattiurheilijat käsittelee epäonnistumisen tunteita ja kokevatko he syyllisyyttä menetetystä ajasta ja muista resursseista. Ehkei tuollaista pidä ajatella, kun eihän siinä sitten kykenisi keskittymään itse lajiin ollenkaan. Monesti vaan kuulee penkkiurheilijoiden keskuudessa miten "se ja sekin urheilija mokasi kunnolla" ja varmaan se kalvaa itse urheilijaakin ilman että muut siitä huomauttelevat. :< Itse varmaan mietiskelisin juttuja edes ja takaisin jatkuvasti, jos olisin samassa tilanteessa...

JJ:n uskonnollinen puoli on mielenkiintoinen canonin elementti, ja on myös uskottavaa että hän heikolla hetkellä turvautuisi raamatun sanomaan. 👍 Rukouksestakin tuli tosi omistautunut fiilis, mikä sopii hahmoon sekin. JJ ei jätä mitään puolitiehen. Lohdullinen tunnelma jäi myös, kun oikea kohta kirjasta toi voimaa ja kunnon itkukin puhdisti oloa. Kiitos tästä! ❤️

- Mai

[Fairy tale]

Olen tyytyväinen että tulin lukeneeksi tämän. JJ hahmona ehkä vähän on sellainen että itse on mennyt mukaan siihen että "tuo on se vähemmän kiva tyyppi." Mutta kun hänen elämäänsä ja persoonaan pureutuu vähän syvemmältä niin löytyyhän hänestä vaikka mitä. Tuo hänen hengellisyytensä ei mielestäni sarjassa näy, mutta fikeissä sitä on nostettu vahvemmin esiin. Yhdessä fikissä hän keräsi ympärille rukouspiirin, joka rukoili Makkachinin puolesta kun koiralla oli hätä. Ei sellaisesta JJ:stä voinut olla pitämättä.

Mahtavaa että tartuit tähän hänen uskovaan puoleensa tämän fikin kautta. Suomenkielisissä fikeissä on kovin harvoin mitään hengellistä tai kristillistä. Minua se ei sattuneista syistä häiritse lainkaan. Usko toimii juuri näin, mitä JJ tässä sydäntään vuodattaa. Yksin ja epäonnistuneena hän on niin pieni ja rehellinen tässä. Pyytää lohtua ja saa sitä. Hänen maailmansa ei kaadu jos luistelu menee pilalle. Siltä se varmasti tuntuu eikä pettymyksiltä voi suojautua, mutta hänellä on paljon muutakin.

Tuo 33/38 käännös on mulle se, jota muistan paljon ulkoa ja se itselle tuttu käännös. En muistanut että tuo oli Jesajasta.

Ennen kuin Jean lopulta kompuroi ylös, hän vielä kiittää ja ylistää Jumalaansa ja tämän valtakuntaa. Seistessä olo on hutera, nilkka jaksaa vähemmän kuin aiemmin, mutta Jeanille se on pieni hinta siitä, että sai puhua kahden kesken kuninkaalleen, luojalleen.

Tämä fikki on taas yksi niitä arjen pieniä kurkistuksia jonkun yhden pienen ihmisen elämään. Kuinka paljon erilaisia tilanteita ja elämänkatsomuksia ja tapoja löytyykään, joista voi kirjoittaa.

Kiitos tästä. Mulla on ollut niin sumuinen kevät ja alkukesä, että heräsin vasta tänään tuohon Idän temppelin paluu - haasteeseen. Mulla vanhatkin haasteet roikkuu kun en tajua tekstejäni tunkea niihin. Siunattua kesää sulle.

[Larjus]

Maissinaksu: Todellakin, voi JJ:tä ❤️ ei se helppoa ole kun epäonnistumisen myötä tuntee itsensä hyödyttömäksi ja muiden panostuksen ja vaivannäön hyväksikäyttäjäksi. En tiedä, mitä urheilijat sellaisissa tilanteissa yleensä ajattelevat, mutta uskoisin että heitä kaikki virheet ynnä muut kalvavat eniten. Siinä ei varmaankaan ole kiva kuulla sitten vielä ulkopuolisten ruotimisia (vaikka ei niiltä voi välttyäkään). Itselläni ainakin on tapana jäädä yliajattelemaan ja märehtimään ihan tavallisiakin asioita, niin kaikki virheet ja muut vasta vaivaavatkin 😅

JJ on ehdottomasti niitä tyyppejä, jotka vaikealla hetkellä hakevat mielelleen turvaa ja tukea myös Jumalasta. Kun se pahin paino on saatu purettua sydämeltä ja on hetken saanut olla niin murtunut ja hauras kuin on, pystyy sen jälkeen ottamaan vastaan tukea myös muilta ihmisiltä. Aluksi kun sitä yrittää kaikin tavoin esittää vahvaa, ei toisten tuesta ole juuri hyötyä.

Rukouksestakin tuli tosi omistautunut fiilis, mikä sopii hahmoon sekin. JJ ei jätä mitään puolitiehen.

Ei tietenkään jätä Ja eihän sitä nyt voi oman Luojansa edessä yrittää olla yhtään mitään muuta kuin on, silloin vuodatetaan kaikessa hauraudessaan ihan kaikki mieltä painavat asiat. Itku auttaa myös aina, puhdistaa mieltä ja helpottaa oloa.

Kiitoksia kommentista~ ❤️


Fairy tale: JJ jakaa mielipiteitä, mutta itse kyllä pidän hänestä suuresti (vaikka jostain syystä tuntuu, että moni luulee mun inhoavan häntä?? 😅😅 En mä tiiä johtuuks se vaa siitä, miten kirjoitan muut hahmot (= Yurin ja Otabekin) kohtelemaan häntä + siitä et inhoon JJbekiä). Hänen mahtipontisen kuorensa alla on kyllä vaikka mitä. Se uskonnollinen puoli ei tosiaan sarjassa tule mitenkään selvästi esiin, mutta mun mielestä ihan hyvä niin, ettei hän kulje ympäriinsä paukuttamassa muita luistelijoita Raamatulla päähän Ei piilottele uskoaan mut ei myöskään tuputa sitä muille. Ja vaikka en tiedä, miten Japanissa kristinusko näyttäytyy keskivertoihmisille, musta on kiva, ettei JJ ole tällee länsimaisesta näkökulmastakaan mikään stereotyyppinen uskovainen (koska siitäkin on se oma yleistyksensä). Koska niinhän se on tosielämässäkin, että uskossa voi olla kuka vain, eikä sitä automaattisesti päällepäin näe.

Mahtavaa että tartuit tähän hänen uskovaan puoleensa tämän fikin kautta. Suomenkielisissä fikeissä on kovin harvoin mitään hengellistä tai kristillistä.

Kiva että aihe (ja päättelisin että lähestymistapakin) miellyttää. Tää on sellainen aihe, mistä olinkin jo jonkin aikaa halunnut ficin kirjoittaa. Tällaisia ficejä ei tosiaan tule kovinkaan usein vastaan, ei varsinkaan suomeks mutta ei kyllä ainakaan englanniksikaan. Mulla on ollut mielessä myös Yurista fici, jossa on mukana vähän uskonasioita hänen näkökulmastaan (ei tosin niin isossa osassa kuin tässä), mutta en tiedä milloin saan sitä(kään) kirjoitettua. Se olis osa isompaa kokonaisuutta, ja isojen projektien aloittaminen on aina niin työlästä...

Siunattua kesää sinullekin, ja kiitoksia kommentista! ❤️

[Vuorna]

Päivää! Tämän nappasin Kommenttikampanjan kautta, mutta kieltämättä olin tätä hiukkasen jo aiemmin vilkuillut. En ihan hirveästi lue JJ:stä kertovia ficcejä, joten en aiemmin ihan näin vahvasti hänen uskonnollisesta puolesta kertovaan tekstiin ollutkaan törmännyt, mutta ajattelin että tämä voisi sitten olla virkistävää luettavaa! Jeanissa yhdistyy tosi mielenkiintoisella tavalla semmoinen mahtipontisuus ja sitten kanssa sellainen uskonnollinen nöyryys, mistä jälkimmäisestä ei ihan liian usein kirjoiteta tekstejä (tai sit mä en vaan niitä oo löytänyt) – siinä mielessä tämä oli tosi kiehtova lukukokemus!

Oli oikeastaan tosi kiva lukea Jeanista vähän hauraampana tuommoisen epäonnistumisen jälkeen. Se on ilmiselvää, että jopa JJ:n tapainen mahtipontinen ihminen kokee pettymyksiä joskus, ja vieläpä semmoisia jotka vaikuttavat häneen toden teolla. Hänelle sopivaa oli ehdottomasti se, että hän välttelee julkista romahdusta muiden edessä. Se loi myös kiinnostavan kontrastin Jeanin julkisen ja privaatimman käytöksen väliin, joka oli muutenkin erityisen kiehtovassa roolissa tässä tekstissä. Minusta oli jotenkin tosi kaunista, miten heikolla hetkellä JJ kääntyy nimenomaan hakemaan turvaa uskostaan. Jeanin rukoushetki oli myös kaikessa riipaisevuudessaan todella hieno. Fiktiivisten hahmojen uskonnollisuus ei ole mulle se mikään tutuin aihe, mutta tässä tekstissä JJ:n uskonnollisuutta oli kyllä kuvattu erittäin kauniisti. Uskonto on monille nimenomaan eräänlainen turvapaikka ja se tuli tosi nätisti esille tässä JJ:n kohdalla.

Jean vuodattaa sydäntään pitkään, anoo sielulleen turvaa ja lohtua pettymysten ja epäonnistumisien pyörteeseen. Polvistuminen vihloo hänen kipeää nilkkaansa, mutta samaan aikaan mieli kevenee ja olo helpottuu. Jeanista aidosti tuntuu, että hänen huolensa ja pelkonsa kuullaan, että korkeampi voima ottaa ne kantaakseen, vapauttaa hänet niistä.

Tässä oli tosi hienosti kuvailtu sitä, miten vaikka fyysisesti Jeanin olo ei parannu, mutta rukoushetki parantaa hänen henkistä olotilaansa hurjasti.

Maissinaksu kommentissaan mainitsi lohdullisen tunnelman, ja siitä oon ehdottomasti samaa mieltä! Jeanin rukoushetkessä oli omalla tavallaan jopa hiukan epätoivoinen viba, joten sen jälkeisessä levollisuudessa oli aivan erityinen rauhallisuuden fiilis. Tää oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus, tää avasi mulle erilaisen puolen JJ:stä, jota en oo aiemmin tullutkaan miettineeksi. Uskontoa oli tässä tekstissä käsitelty todella kunnioittavasti ja kauniistikin, mikä oli minusta kiva. Tää oli myös tuttuun tapaan taitavasti kirjoitettu, teksti oli sujuvaa ja kieli varsin nättiä! Kiitos tosi paljon tämän tekstin kirjoittamisesta, ihana lukea välillä tämmöisiä hahmokeskeisiä ja vähän "syvällisempiä" tekstejä!

[Larjus]

Vuorna: Eipä tuu itekää nii paljoo JJ:stä luettuu (oon mä sen verran fakkiintunut nyt ja aina Otayuriin ), mutta hänestä on kyllä mukava kirjoittaa. Kiva että nappailit tämän mukaasi! ^^ JJ:n uskonnollinen puoli tuntuu jäävän tosi usein unholaan fandomin tuotoksissa, mikä silleen on ihan jees ettei hän suunnilleen oo paukuttamassa muita Raamatulla päähän, mutta musta on aina kiva kun se tuodaan edes jotenkin esiin (ja sillee hyvässä valossa). Halusin itsekin käsitellä sitä kauniina asiana, miten paljon se voikaan ihmiselle antaa.

Haurasta JJ:tä meille ei canonissa juurikaan tarjoiltu, mutta kyllä mä oon ihan satavarma, että sellainenkin on olemassa. Kun on niin mahtipontinen ja ulkopuolisten silmissä itseriittoinenkin, kyllä sieltä korkealta joskus tipahtaa, eikä se oma ego kaikelta suojaa. Sitä ei vain voi näyttää muille, pakko esittää vahvempaa kuin onkaan. Mutta onneksi on sitten joku, jonka edessä voi olla niin hauras, heikko ja murtunut kuin oikeasti onkaan ♥ Oon joskus kuullu sanottavan, että siinä missä jaettu ilo on kaksinkertainen, jaettu suru on vain puolet, ja kyllähän se usein tekeekin hyvää saada purkaa toisille murheita ja huolia sydämestään eikä vain säilöä niitä sisällään. Eihän se käytännössä mitään yleensä muuta, kuten tässäkin Jeanin jalka on siinä kunnossa kuin onkaan, mutta mieltä se keventää ja siten ehkä saa paremmin voimavaroja käsitellä ongelmiaan käytännössäkin (jalalle Jean nyt ei tietenkään voi tehdä juuri mitään, mutta ehkä hänen on tämän hetken jälkeen helpompi hyväksyä se, että joskus epäonnistuu, uusia mahdollisuuksia tulee, ja hän ei ole voittoa velkaa kellekään).

Tää oli tosi mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä lukukokemus, tää avasi mulle erilaisen puolen JJ:stä, jota en oo aiemmin tullutkaan miettineeksi.

Aina mahtavaa kuulla, että on omalla kirjoituksellaan saanut heräteltyä muiden ajatuksia ja jopa myös näkemään uusia puolia hahmoista! 🙏 Minusta ainaki on kans vain kiva syventyä hahmoihin ja heidän moniin ulottuvuuksiin (ja jos niitä ei canonissa jo ole, luoda niitä itse ), ja vaikka Mai aina jaksaakin kaikella rakkaudella sanoa että "kiusaan" JJ:tä (ja se on musta hauskaa kans ), on se musta ihana hahmo ♥ Mukava kirjoitella hänestä jotain tällaistakin.

Iso kiitos kommentista, ihanaa että tykkäsit ♥ Ja äää mitä kehuja! 🙈 Kiitän ♥