Nimi: Patoutuma
Author: Siunsäe
Ikäraja: S
Varoitukset: SPOILERIVAROITUS: season 5B
Paritukset: Emma/Regina
Fandom: Olipa kerran, Once Upon a Time
Genre: one-shot, romance
Disclaimer: Henkilöt OUAT -maailmasta.
Summary: Emman ja Reginan yhteinen kohtaus, joka voisi sijoittua 17. episodin sisälle.
Perustuu ihanalle the issue-keskustelulle.
"Maybe this dream isn't just about the monster. It's about you... working with some issues."
"...I don't have any issues."
A/N: Olen luvannut itselleni, etten ikinä tule kirjoittamaan SwanQueenia. Emma ja Regina ovat olleet minulle tähän asti niin utopistinen pari, etten ole voinut edes pienessä mielessäni kuvitella heitä kimppaan. Lopulta oli pakko antaa periksi, koska nyt viimeistään vitoskaudella on tullut ihan liikaa kohtauksia, joissa näiden kahden välillä on turhankin paljon kipinöivää kemiaa.
Menetän samalla myös slash-neitsyyteni, OmG!! (okei tää on kyllä aika kesy)
______________________________________________
Patoutuma
"Vielä jokin aika sitten luulin, ettei minulla ole äitiä ollenkaan. Nykyisin minusta tuntuu, että niitä on kaksi", Emma totesi istuutuessaan alas sataman tuolille seuralaisensa viereen.
Toinen nainen katsahti häneen kohottaen kulmiaan. "Mitäs tuo nyt on tarkoittavinaan?"
"Sitä vain, ettei sinun ehkä tarvitsisi antaa mielipidettäsi kaikesta minuun liittyvästä."
Nähdessään Emman äkäisyyden Reginan kasvoille nousi suorastaan tyytyväinen ilme. "Vaikket sitä myönnäkään, minun mielipiteilläni on paljon enemmän merkitystä, kuin rakastavien vanhempiesi."
"Hah. Se, että sinulla on edelleen tarve leikkiä kuningatarta vanhojen aikojen muistoksi, ei kuulu minulle. Voit harrastaa sitä vanhempieni kanssa. Minulla on ihan oikeita ongelmia."
"Niin. Tosin minä en ole meistä se, joka ei saa nukuttua öisin. Ja sinä sanoit, ettei sinulla ole patoutumia", Regina sanoi ja naurahti kuin hyvälle vitsille.
Blondi vilkaisi häntä kulmiensa alta. "Ei minulla olekaan."
"Sanoo Lumikin ja Prinssi Hurmaavan tytär, jonka vanhemmat lähettivät hänet toiseen ulottuvuuteen vauvana Pahan Kuningattaren kirouksen takia - " tässä kohtaa Emma katsahti Reginaa, joka näytti hivenen syylliseltä mutta jatkoi silti vielä, " - ja joka seurustelee Kapteeni Koukun kanssa."
"En minä seurustele Koukun kanssa."
Brunette nosti kätensä ilmaan. "Näetkö; ei patoutumia ollenkaan!"
Emma mutristi suutaan tyytymättömänä, mutta poskipäillä karehti silti paljastava virnistys.
Hetken he vain istuivat hiljaa ja tuijottivat merelle, joka aukeni edessäpäin Alamaailman tyyliin likaisen sameana. Eloton kala näytti vaappuvan rannan liepeillä onnettomasti selkäkellunnan alkeita tapaillen, ja Regina nyrpisti nenäänsä.
"Entäs sinä ja Robin?" Emma kysäisi huoletonta sävyä tavoitellen.
"Mitä Robinista?"
"Miten teillä menee?"
Regina kohautti hartioitaan. "No, Robinilla on vauva. Meillä on vauva", hän totesi ikään kuin velvollisuudentunnosta, kuin ilmaus ei sopisi hänen suuhunsa.
"Siis tylsästi", Emma vastasi omaan kysymykseensä.
"En muista muotoilleeni asiaa noin."
"Olet oikeassa. Kuivasti sopisi paremmin tähän asiayhteyteen", Emma sanoi omahyväisen hymyn levitessä kuulaan vaaleille kasvoilleen.
"Pidättekö minua pilkkananne, neiti Swan?"
"Onko minun muka joskus tarvinnut kaunistella? Sinusta on tullut lattea kotiäiti."
Regina pudisti päätään ja laittoi kätensä puuskaan. "En ymmärrä, miksi edes vaivaudun tuhlaamaan arvokasta aikaani sinuun."
Emman hymynkareeseen hiipi hiven surumielisyyttä. "Olet vaivautunut jo aika kauan."
"Ja olen kai sanonut ennenkin, etten oikeastaan viitsisi?"
Emma nyökkäsi.
"Jep."
Tummaverikkö tuijotti saastuneina liplattelevia laineita ajatuksissaan. "Ja silti, täällä me olemme. Pelastamassa unelmien renttupoikamiestä Helvetin esikartanosta."
"Renttupoikaystävistä puheen ollen..."
Hän pyöräytti silmiään. "Robin on ihan eri kastia kuin sinun piraattisi. Hänellä on lapsi. Kaksikin."
"Joista toinen sinun siskosi kanssa, eikä yhtäkään sinun kanssasi."
"Haluaisitko sitten, että olisi?" Regina kivahti.
Emma sulki suunsa, ja hänen kasvoilleen ilmestyi varjo, jos se vain mitenkään oli Alamaailman hämärässä ominaisvalaistuksessa mahdollista.
"Sinulla on jo Henry. Sitä paitsi Killian ei ole minun patoutumani", hän mutisi kohta kiertäen kätensä polviensa ympärille selvästi loukkaantuneena.
Nähdessään blondin reaktion Reginan ilme pehmeni. Katkeruuden syvälle uurtunut ryppy hänen muuten niin sileällä otsallaan ei kuitenkaan kadonnut mihinkään.
"Jos vain emme olisi tulleet tänne..."
"Jos vain et olisi loihtinut sitä kirousta. Tiedät itsekin, ettei se ole niin yksinkertaista."
Regina ei sanonut enää mitään. Syvä huokaus haihtui ilmaan ja kuoli takkien kahinan alle, kun brunette veti blondin lähelleen. Emma kaivautui Reginan kainalon tarjoamaan kuoppaan kuin olisi aina kuulunut siihen, ja Regina puristi hänet itseään vasten ehkä liiankin lujasti.
Reginan nenä upposi kullankeltaisiin hiuksiin, ja hän veti keuhkonsa täyteen ilmaa sulkien silmänsä.
"Joskus vain toivon, että se olisi."