Kirjoittaja – Vilna
Ikäraja – vahva K11
Paritukset – Charlie Weasley/Remus Lupin, Remus Lupin/Bill Weasley (+ myös Bill/Fleur)
Tyylilaji – sisaruskateusdraama, kaipaava romanssi
Pituus – 3/3 osaa / n. 3,000 sanaa
! Varoitukset – seksijuttuja ikärajan puitteissa, !lyhyet luvut!
Yhteenveto – Charlie on eksynyt Remuksen silmiin, sydämeen ja keuhkoihin; Remus näkee vain Billin, joka polttaa tätä aina uudestaan ja uudestaan. Kolme osaa ja kolme näkökulmaa.
Kirjoittajalta: minun pää on täynnä ideoita! Nyt kun olen palannut finiin, olen vain kirjoittanut ja kirjoittanut ja silti koko ajan tulee uusia juttuja, joita haluan kokeilla. Tässä niistä yksi.
Jatko-osa: Kasvihuone kuuntelee (K15)
Se oikea ja sen haaremi (Charlie Weasley), Otsikoinnin iloja (päähahmo-otsikko) OTS20 #2
Silmät, sydämet, keuhkot (Remus)
1: CHARLIE
Charlie katsoo Remusta. Aina vain katsoo Remusta.
Eihän siinä mitään pahaa kai ole, hän miettii, kun Remus polttaa kielensä liian kuumaan teehen ja kiroilee helvettiperkelettä. Näyttää heti sen jälkeen nololta ja rykii kurkkuaan auki. Hailakat posket saavat väriä. Charlie hymyilee pehmeään ihoon ranteessaan, kun Remus puhaltaa ilmaa mukiinsa kuin se jotain auttaisi.
Ruokapöydälle Charlien äiti on tuonut kimpun liljoja ja Charlie kurottaa kätensä koskettamaan niiden kellertävän valkoisia terälehtiä. Ne eivät muistuta häntä Remuksesta tai mitään, hän kaipaa vain ajatuksilleen tekemistä. Tai no. Remus on alkanut hoitaa puutarhaa Kalmanhanaukion takapihalle. Istutti maahan punaisia ruusuja, jotka hädin tuskin selviävät ilman fletkumatoja. Charlie on melko varma, että Remus ei tiedä yhtään mitä tekee. Sirius on kuollut, mutta jos hän olisi elossa, hän varmasti nauraisi. Ehkä juuri siksi Remus sen aloittikin, ryhtyi amatööripuutarhuriksi.
Ajatus naurattaa Charlieta, vaikka tämä onkin aika synkkää. Hänen silmissään paistaa hymy, ja se saa Remuksen huomion.
”Mitä?” Remus kysyy ja hörppää teetään. Irvistää. Jotain vikaa on siinäkin. Remus juo teensä sokerilla ja maidolla, jota lantraa siihen niin paljon että tee tuskin maistuu. Hän keitti kerran Charlielle valmiiksi ruusunmarjateetä (vaikka tietää että Charlie juo pelkkää kahvia ja senkin mustana) ja toi sen hänen huoneeseensa, kun Charlieta vaivasi flunssanpoikanen. Charlielta oli irrota hampaat sitä maistaessaan.
”Ei mitään”, Charlie ehtii vastata, mutta muuttaa sittenkin mielensä. ”Olet aika herttainen.”
Remus nielaisee. Charlie ei ole ollut kovin hienovarainen tunteistaan Remusta kohtaan. Miksi olisi kun hänellä ei ole mitään hävittävää – hävettävää?
Paitsi ehkä: Bill.
Charlie ei enää halua ajatella Billiä. Bill on hänen veljensä ja paras ystävänsä, yhdessä elämänsä naisen kanssa ja silti yrittää viedä tämän orastavan tunteen Charlielta kuin ei enää välittäisi muusta kuin itsestään. Se sattuu. Vaikka Bill ei tietenkään tiedä Charlien sydämen palavan Remukselle. Jos tietäisi niin Charlie haluaa ajatella, ettei hän tekisi tätä. Charlie on ilmiselvä, mutta Bill ei ole aina ollut kovinkaan tarkkaavainen, kertoo Fleur. Voi Fleur. Charlie säälii häntä. Hän ei ansaitse tällaista. Ei tarvitse Billiä.
Remus rykii jälleen. Teetä läikkyy pöydälle ja Remus kiirehtii tiskipöydän ääreen hakemaan rätin. Pyyhkii sillä pöydän puhtaaksi. ”Hitto”, hän sanoo viiveellä, ja Charlie naurahtaa.
”Et saisi sanoa tuollaista”, Remus sanoo sitten. Pyyhkäisee harmaantuneen hiussuortuvan otsaltaan ja panee kädet rinnalleen puuskaan. Remuksen olemus kuitenkin värisee hieman.
”Miksi en?” Charlie kysyy, joutuu katsomaan hieman ylöspäin nähdäkseen Remuksen kasvot. Ne eivät katso häntä takaisin vaan tuijottavat vastapäistä seinää, tauluja, räsymattoa, liljoja. Charlie yrittää tavoitella niitä meripihkaisia silmiä, mutta Remus on itsepintainen.
”Se vain… ei ole sopivaa”, Remus vastaa ja viimein katsoo Charlieta. Charlie katsoo takaisin ja tuntee leiskuvansa.
”Miksi ei?” Charlie tivaa uudelleen. Hän on aina ollut rauhallinen, mutta nyt hän alkaa tuohtua. Ehkä se on se ajatus Billistä ja Remuksesta. Hän puree huuliaan rikki. ”Johtuuko se Billistä?” hän kysyy sitten, kun on pakko saada tietää. Charlie tulee muistamaan tämän Remuksen ilmeen ikuisesti.
Remus rypistää kulmiaan ja hänen silmissään on outo katse. Hän kääntyy ympäri teekuppineen ja Charlie kuulee, kuinka tee lirisee viemäriin. Remuksen hartiat ovat jännittyneet, kun hän nojaa vasten tiskiallasta. ”Minä olen vain niin paljon vanhempi kuin sinä.”
Charlie huomaa, ettei hän sano mitään Billistä. ”Paskat.”
Remus käännähtää ympäri ja kohottaa vasenta kulmakarvaansa. Charlien kynnet muodostavat puolikuita kämmeniin. ”Anteeksi?”
”Ei tuo ole oikea syy ja tiedät sen itsekin”, Charlie sanoo. Hän ei kysy miksi. ”Hän ei ole vapaa.” Charlie kuulostaa pahoittelevalta, hän
on pahoillaan. Hän tietää täsmälleen, mitä Remus ajattelee. Miltä hänestä tuntuu.
On hiljaista. Remus pudistaa päätään epäuskoisena ja rauhattomana. Raapii niskaansa näyttäen niin kovin haavoittuvalta. Charlieta polttaa halu mennä tämän luokse, mutta pitää vielä sen hetken ajan pintansa. Remuksen vuoksi.
”Tiedän sen.” Kuiskaus on kovaääninen keittiön hiljaisuudessa.
Charlie nousee seisomaan ja kiertää pöydän päästäkseen Remuksen luokse. Häntä värisyttää olla niin lähellä Remusta, mutta vetää Remuksen kädet irti puuskasta. Kämmenet vasten kämmeniä. Remuksen rystyset ovat kolhiintuneet. Hänen suupielensä roikkuvat. Charlien hengitys rahisee.
”Mitä hänellä on mitä minulla ei?”
Remus silittää Charlien kämmentä peukalollaan. Charlie sulkee silmänsä ennen kuin avaa ne. ”Se on monimutkaista Charlie.” Tuntuu hyvältä kuulla oma nimensä, vaikka Remuksen ääni on hyvin hiljainen. Kuin tämä pelkäisi rikkovansa jotain puhumalla lujempaa.
Sitä se on. Ja Charlie tietää Siriuksestakin.
”Jos minä voisin vaikka olla joku… korvike tai –”
Sitä hän ei oikeasti halua. Se olisi sietämätöntä. Mutta.
”Ei”, Remus sanoo kuitenkin heti jyrkästi. Charlien sydän putoaa kylkiluita pitkin vatsan pohjalle. ”En tekisi sitä sinulle.”
Remuksen ääni on pehmeä, mutta Charlie peittää sen suutelemalla tätä. Remus suutelee häntä vain sen hetken verran takaisin, ehkä yllättyneisyyden vuoksi tai ehkä säälistä. Ajatus sattuu.
Kun heidän huulensa erkanevat, Remuksen silmissä on hellyyttä ja surua. Hän hieroo peukalollaan Charlien poskipäätä ja pisamia. Parran alkua.
”Olen pahoillani”, Remus yrittää sanoa, mutta Charlie ei suostu kuuntelemaan sitä,
ei suostu siihen. Hän suutelee uudelleen ja uudelleen, tämä on hänen viimeinen keinonsa ja yrityksensä. Hän ei edes muista hengittää. Mitä on happi? Ensin Remus yrittää työntää häntä pois hartioista, mutta Charlie puree tämän alahuulta ja sivelee kipeää kohtaa sitten kielellään. Hänen kätensä eksyy niskaan leikittelemään niillä lyhyillä hiuksilla.
Remus antautuu vähä vähältä, suudelma suudelmalta. Hänen silmänsä ovat auki, kun Charlie raottaa omiaan.
”Charlie”, hän aloittaa, kun Charlien käsi painautuu housujen etumukselle. Charlie virnistää. Hän työntää Remuksen keittiön pöydälle selälleen, ja ne liljat lakastuvat vaasin kaatuessa ja läikyttäessä vettä pöytää pitkin lattialle. Sen valuminen on äänetöntä.
”Charlie”, Remus sanoo uudelleen. Mutta hänen äänensävynsä on muuttunut. Se on pelkkä henkäys.
”Joo.”
He kietoutuvat toisiinsa, Charlien käsi eksyy Remuksen villapaidan alle hivelemään vatsaa. Remus on kohollaan käsivarsillaan, kun vetää Charlien lähemmäksi kietomalla jalkansa vyötärön ympärille. Charlie jättää jälkeensä Remuksen kaulalle ja solisluille. Remus huohottaa, kun kaula kaartuu luoden enemmän tilaa Charlielle.
”Minä pystyisin pitämään sinusta huolen.”
Remus hengittää raskaasti Charlien huulille. ”Luoja.”
Remus ei vastaa hänelle suoraan. Eikä se haittaa. Heistä tulee sen hetken myötä yhdet.
Orgasmin jälkeen Remus pujottaa villapaidan takaisin ylleen peittäen Charlien merkit ylävartalossaan. Charlie katsoo vain ja yrittää olla miettimättä tulevaisuutta. Hetki on tässä. Käsillä. Remus katsoo Charlieta ja Charlie katsoo takaisin. Toinen heistä katuu.
”Charlie...” Remus aloittaa ja keskeyttää sitten. Sukii hiuksiaan paikoilleen. Yskäisee. ”Tämä oli –”
”Älä vain sano, että se oli virhe.”
Remus istuu edelleen pöydällä ja tukka on vieläkin sekaisin. Remus nojaa eteenpäin ja vetää Charlien farkkujen vetoketjun kiinni ja sulkee vielä napinkin. Hän suukottaa tämän leukaa.
”Ei se ollut virhe”, Remus sanoo ja hypähtää alas pöydältä. Sujahtaa sen ja Charlien välistä pois. ”Tämä vain tuli… vähän äkkiä, enkä ole vielä valmis. Minä – kun Sirius – en tiedä. Ja Bill...”
Charlie nyökkää ja antaa sitten vaikean Remuksen mennä.
Ehkä vielä joskus.