Lontoon Huispausmuseossa | Lily/Severus, S, romanssinpoikanen, 12+-haaste

[Rowena]

Nimi: Lontoon Huispausmuseossa
Kirjoittaja: Rowena
Ikäraja: S
Paritus: Lily/Severus
Tyylilaji: Pieni romanssinpoikanen, rivien välissä huumorinvilahduksia
Vastuuvapautus: Maailma ja hahmot ovat Rowlingin.
Tiivistelmä: Mutta voi sitä tavaramäärää lasivitriineissä - oli Roderick Plumptonin kaapu, jonka hihaan hän kerran nappasi siepin kolme ja puoli sekuntia pelin alun jälkeen, Glynnis Griipsisin stilettikorkohuispauskengät, joiden käyttöön oli täytynyt hakea lupa taikaurheiluosastolta, Walter Parkinin pääkallo vuodelta 1438...
Kirjoittajan sana: Tämä on vastaus 12 + virkettä -haasteen viidennelle kierrokselle. Olipas jotenkin vaikeat sanat tällä kierroksella, en ihan saumatonta kokonaisuutta saanut taiottua. Ehhee, vaikka mitäpä sitä sanoja syyttämään omasta kömpelyydestä! Tämä ficci menee myös Sataseen sanalla 078. Missä?



Lontoon Huispausmuseossa

Kun Lily, Severus ja professori Kuhnusarvio saapuivat Lontooseen, läksi viimeisenä mainittu oitis yhdelle (tai kahdelle) huurteiselle. Severuksenkin olisi tehnyt mieli kermakaljaa, mutta professori Kuhnusarvio sanoi, ettei tule kuuloonkaan, koska Severus on alaikäinen ja Lontoossa on niin jytyä huurteista, että pisarakin moista tököttiä saisi pojan pollan pahemman kerran pyörryksiin. Niinpä professori Kuhnusarvio lähti yksin kapakkaan ja jätti Lilyn ja Severuksen seisomaan Lontoon Huispausmuseon puutarhaan.

Nyt te varmaan mietitte, miksi Hagridin huilussa Lily ja Severus ovat professori Kuhnusarvion kanssa Lontoossa. Vastaus on yksinkertainen, kyseessä on nimittäin Tylypahkan myöntämä palkintomatka siitä hyvästä, että Severus ja Lily saivat vuosikurssinsa parhaat arvosanat V.I.P.-kokeissa.

Nyt he siis seisoivat vanhan ja vinon Huispausmuseon edessä. Japanilainen velhoturisti suuteli keltaisen talon hilseilevää ulkoseinää ja hänen seuralaisensa napsi toimituksesta kuvia. Mahtoivat olla kunnianhimoisia huispaajia.

Kun Lily ja Severus astuivat sisään museoon, muuan piippua poltteleva velho tarkisti heidän lippunsa.

"Herätys, kelvoton etsijä, sieppi näkyvissä", huusi kuuluisaa huispauskapteenia, Dai "Hurjimus" Llewellyniä esittävä patsas lipuntarkastajan vierestä.

Lily ja Severus sukelsivat museon sokkeloihin. Kuuluisaksi turistirysäksi paikka oli hyvin kylmä ja sekava. Mutta voi sitä tavaramäärää lasivitriineissä - oli Roderick Plumptonin kaapu, jonka hihaan hän kerran nappasi siepin kolme ja puoli sekuntia pelin alun jälkeen, Glynnis Griipsisin stilettikorkohuispauskengät, joiden käyttöön oli täytynyt hakea lupa taikaurheiluosastolta, Walter Parkinin pääkallo vuodelta 1438... Kaiken huippu oli kuitenkin jääarkkuun sullottu Jousimies Oigean (kultasiepin keksijän) ruumis.

"Ei tässä mitään, lattia on vain vähän kalteva", Lily selitti Severukselle syytä huimaukseensa. Oikea syy tietenkin oli helmeilevät jäähippuset Oigean kelmeässä ruumissa, mutta Lily ei halunnut myöntää Severukselle olevansa niin heikko, että satoja vuosia vanha ruumis sai hänet vapisemaan. Severus oli kyllä sen verran punainen kasvoiltaan, että ehkei hänkään kakistelematta ruumista niellyt.

"Kyllä, lattia on hivenen kalteva, mennään toiseen huoneeseen", Severus myötäili Lilyä ja tarttui hänen käteensä.

Voi taivas, miten hienolta tuntui kävellä käsi toisen omassa pitkin suurta museota! Sanoja ei tarvittu, Lily ja Severus nauttivat toisistaan ja historian lehtien havinasta ympärillään.

"Hirvittävää ajanhukkaa, minä sanon, Godrick ja Salazar lentelevät linnan tornien yläpuolella ja heittelevät toisilleen palloa, onko se nyt mahtivelhojen arvolle sopivaa, ei hevoskotka vieköön ole", Severus luki ääneen ikivanhasta kirjeestä, jonka oli kirjoittanut Helga Puuskupuh. Lily nauroi kirkasta nauruaan ja Severus oli onnellinen. Mutta kuten aina onnellisina hetkinä, joku upottaa hänet pilvilinnoista alas varsin äkkiä. Tällä kertaa se oli värisevä ja kermakaljalta vahvasti lemuava professori Kuhnusarvio.

"Voihan pippuri, kun kesti, anteeksi kovin, mutta iloksenne ilmoitan, että ostin meille oppaan", Kuhnusarvio hikkasi ja Lily päästi Severuksen kädestä irti, kun he lähtivät seuraamaan professoria.

Severuksen katse kiinnittyi tauluun, jossa Henkipään Harpyijoiden kapteeni Gwendolyn Morgan vuodatti katkeria kyyneliä aviopuolisonsa, Heidelbergin Haukkojen kapteenin Rudolf Brandin ruumiin vieressä.


XXX

Sanalista:
1. huurteinen
2. pisara
3. puutarha
4. huilu
5. vino
6. suudelma
7. kunnianhimoinen
8. piippu
9. herätä
10. sukeltaa
11. kylmä
12. kenkä
13. jää
14. kalteva
15. helmeilevä
16. punainen
17. myötäillä
18. taivas
19. sana
20. hirvittävä
21. kirkas
22. upota
23. värinä
24. pippuri
25. kyynel

[Marlene McKinnon]

Mun mielestä nuo sanat ovat sulavasti tuossa tekstissä. Tajusin, että tuollainen sanalista on vasta, kun olin lukenut koko ficin. Eli mikään ei kyllä hypännyt silmään (onneksi, olisi voinut sattua). Tai no tuota "huurteiselle"-juttua vähän mietin, mutta sitten se tuntui musta ihan hyvältä jutulta. Aika kivat sanat tuolla listalla kyllä on.

Tässä on ihanasti tuollainen tarinanomainen kerronta. Se on tosi kiva lisä tähän, koska tämä ei sinänsä aiheeltaan ja tapahtumiltaan ole mitenkään... no, en keksi mitään nättiä sanaa tähän. Mutta eihän kermakalja ole alkoholillista? Eihän? Tai voi ehkä osa olla. Haluaisiko Severus alkoholillista vai alkoholitonta kermakaljaa? Tämä on nyt tosi oleellinen asia.

Kiva, että Severus ja Lily saivat palkinnon! Huispausmuseo on ihan kiva kohde. Kuhnusarvio sopivasti heitetään sivuun, mutta on kiva lisäys tähän ficciin. Tokihan opettajan on valvojana oltava. Sopii Kuhnusarvion tyyliin lähteä vaan kapakkaan.  Noin opettajat voisivat Puolikuussakin tehdä. Paitsi Anna ja Danielle, joilla on stressiä. Niidenkin kyllä kannattaisi. Haha, japanilainen turisti! Mielenkiintoiselta kuulostaa senkin puuha. HD:ssäkin on paljon sellaisia!

Onko nuo nimet Huispaus-kirjasta? Mä olin eilen museossa, se oli niin eksyttävä paikka! Kaikki muut nuo jutut on selitetty, mutta tuosta pääkallosta ei oikein kerrota. Kiva, ettei Lily kehtaa myöntää, miksi sitä huimaa. Mutta, tässä ficissä asiat tulevat vähän tuolleen tökstöks, niin kuin tuo huimaaminen, ja lipunmyyjä, mutta 12 virkettä-haaste, niin ehkä ihan ymmärretttävää.

Tosi huono juttu tuo Kuhnusarvion paluu noille! Hyvä, että Severuksella on tavallaan syy, jonka takia ottaa Lilyä kädestä kiinni.  
 
Tosi ihanaa, että mainitsit Heidelbergin haukat taas <3! Tosi traagiselta tarinalta muuten kuulostaa!

[Rowena]

Kiitos, Marlene!

Kiva, että älysit sanalistan vasta luettuasi ficin. Minusta tuntui kirjoittaessa, että sanat hyppivät silmille tosi pahasti. Ja joo, myönnän joidenkin lauseiden ja tapahtumien olevan tosi tökstöks, yritin mahduttaa vähän liikaa asioita samaan ficciin liian vähillä virkkeillä.

Ei kermakalja taida olla alkoholillista. Ainakin toivon, ettei ole, kun Harry ja kumppanit kittaavat sitä kirjoissa ihan reippaanlaisesti. Mutta kai siihenkin saa alkoholia mukaan, jos haluaa. Severus ei haluaisi! Ei tietenkään... (Anna ja Danielle juovat vain Megin rottateetä.)

Juu, nuo huispaajien nimet ovat HKA-kirjasta. Samoin tuo siepin nappaaminen hihaan kolmessa ja puolessa sekunnissa -juttu. Stilettikorkohuispauskengät ovat minun päästäni, samoin Oigean säilötty ruumis ja Parkinin pääkallo, jolle tosiaan olisi voinut jonkin tarinan keksiä, kun noilla muillakin on.

Sanoisin saksaksi kiitos, jos osaisin. Voin sanoa ranskaksi. Merci beaucoup!

[marieophelia]

Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Olen ihan superiloinen, että voitit! Minähän käyn harva se päivä Sivulla 394, mutta ihanaa, että muutkin löytävät sinne!

Mietin pitkään, mitä ficciä kommentoisin, mutta tämä on niin kertakaikkisen hauska, että ansaitsee kyllä nousta etusivulle. Muistatkohan itse enää tällaista ficciä kirjoittaneesi? Aloin miettiä, mitä itse mahdoin tehdä tammikuussa 2010 ja taisin olla sikainfluenssassa... Oi niitä aikoja!

Mutta siis: Huispausmuseo, mikä ihana paikka ja ihan loistava idea tuollainen palkintomatka kera kaljanhimoisen professori Kuhnusarvion! Tämä kohta:

Nyt te varmaan mietitte, miksi Hagridin huilussa Lily ja Severus ovat professori Kuhnusarvion kanssa Lontoossa.

sai mut nauramaan ihan kippurassa. Jos virkehaasteessa tulee vaikea sana eteen, on hyvä idea kääntää se kiroukseksi. Ja Hagridhan antoi Harrylle huilun joululahjaksi, joten Hagridin huilu käy järkeen. Rakastan myös tuota sun ficistä toiseen vilahtelevaa lukijaa puhuttelevaa kertojaasi!

Professori Kuhnusarvion hahmo on tässä tietenkin ihan huikea. Vaikka olettaisin minäkin, että kermakalja on ehkä sellaista ykkösoluen vahvuista. Mutta ehkä siitä on eri alkoholipitoisuusasteita

Kaikki huispausfaktat solahtivat tähän luontevasti ja veivät ficciä eteenpäin. Kaikkein eniten mua ilahdutti Helgan kirje! <3 Ja Jousimies Oigea on varsinainen velhomaailman Lenin! Loppu taas on ihan sydäntäsärkevä viittaus tulevaisuuteen. Voi että, kun tämä oli niin hauska ja sitten loppu pistää itkettämään. Olisinpa saanut lukea tämän jo silloin sikainfluenssan kourissa vuonna 2010!

Kiitokset ja mukavaa heinäkuun alkua!<3

[Rowena]

Marieophelia, miten hauskaa, että kaivoit tämän ficin esille tuolta jostain Finin viimeisiltä sivuilta . Muistan tämän tarinan kyllä hyvin, samoin kuin kevään 2010. Olin silloin vähän hukassa sen suhteen, mitä elämälläni haluaisin tehdä. Mutta sikainfluenssalta säästyin. Toivottavasti tauti ei ollu sulla älyttömän pahana!

Ja Hagridhan antoi Harrylle huilun joululahjaksi, joten Hagridin huilu käy järkeen .

Tätä en muistanut yhtään . Tosi käyttisjoululahja .

Ja Jousimies Oigea on varsinainen velhomaailman Lenin!

Kyllä XD.

Ihanaa heinäkuun loppua sinne <3. Kiitos kommentista!