Kirjoittaja Moray
Nimi Ja kerrankin hiljaisuus kuulostaa hiljaisuudelta
Ikäraja S
Genre angst
Ja kerrankin hiljaisuus kuulostaa hiljaisuudelta
En saa mitään ulos suustani.
Tukeudun muiden sanoihin. Muiden melodioihin, muiden kuviin, muiden kohtauksiin.
Ne eivät ole totta. Se ei ole totta.
On vaikea ajatella. Mieleni on tyhjä. Jos siellä on jotain, se on varastettu. Ja pyörii vain ympyrää, uudelleen ja uudelleen.
Muiden ihmisten kipu on oikeaa. Se on vaikea ymmärtää, mutta kun sen tajuaa, on hankala ajatella mitään muuta. Joitain ihmisiä oikeasti s a t t u u.
Kirjoittaisin, että tunnen tukehtuvani, mutta se ei ole totta.
Minä vain pidätän hengitystäni.
Se ei tarkoita, että tekisin sen tahallani tai että haluaisin niin olevan. Minä unohdan hengittää. Mutta pystyn siihen.
Ja kerrankin hiljaisuus kuulostaa hiljaisuudelta.
