Nimi: Oon yrittäny miettiä tätä mun joogaharrastusta
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: S
Tyyli: humoristinen ranttaus, pakinamainen
Yhteenveto: Tai en mä tiedä voiko sitä sanoa harrastukseksi, kun silloin tällöin jotain räpeltää. Enemmän se on kiinnostus. Että mitä mä sillä oikein tekisin. Kiinnostuksella siis.
Osallistuu: Eroon maneereista, Teelusikan tunneskaala (turhautuneisuus), Kirjoitusterttu (epämukavuusterttu: uudenlainen kirjoitustyyli)
A/N Luin tässä juuri Satu Rommin kirjan Monsuunimantroja (hyvä kirjailija, suosittelen!), ja siinä kritisoitiin aika paljon nykyajan joogan kaupallisuutta. Inspiroiduin. Tämä on nyt aaaivan erilaista tekstiä kuin olen ikinä kirjoittanut, mutta jollain hassulla tapaa tykkään tästä.
Oon yrittäny miettiä tätä mun joogaharrastusta. Tai en mä tiedä voiko sitä sanoa harrastukseksi, kun silloin tällöin jotain räpeltää. Enemmän se on kiinnostus. Että mitä mä sillä oikein tekisin. Kiinnostuksella siis. Oon jo onnistunut kokeilemaan vähän vaikka mitä erilaisia joogajuttuja niiden eri nettipalveluiden kautta, ja oon myös lainannut joitain jooga-aiheisia kirjoja ja jopa sen Bhagavadgitan, joka on yks joogan perusteoksista tai jotain sinnepäin. Oon käyny yhden hathajoogakurssin katsomassa läpi, mutta ei mulle oikein siinä auennut, että miksi se jooga oli just hathajoogaa. Kai siinä on ne aurinkotervehdyssarjat, mutta kai niitä nyt on muuallakin. Vai onko. Tää mua just häiritsee, kun en tiedä. Se ohjaaja ei ikinä oikein ees puhunut mitään, ohjeisti vaan asennosta toiseen ja lopuksi pidettiin käsi otsan ja sydänkeskuksen ja suun edessä ja kiitettiin jostain. Siitäkään ei aina saanu selvää, kun se mumisi niin hiljaa.
Haluaisin oppia oikeasti joogaa, niinku joogaa joogaa, sellaista filosofista ja hengellistä joogaa. Haluaisin opettajan, joka oikeasti ymmärtäisi joogan historian ja osais kertoa siitä jotain mullekin. Tähän mennessä oon onnistunut vaan törmäämään siihen fyysiseen joogaan, mitä ainakin Suomessa tulee joka tuutista. Siis että jooga auttaa selkä-hartiavaivoihin, suoristaa ryhtiä, kiinteyttää lihaksia, on kokonaisvaltainen kehon harjoitus, helpottaa stressiä, bla bla bla. Sitten on vielä päälle näitä kaikkia joogia eri ryhmille. ”Joogaa golfareille.” ”Joogaa juoksijoille.” ”Broga.” ”Tuhtien tyttöjen jooga.” Oon kans käynyt kaiken maaliman venyttelysessioissa ja kehonhuolloissa, ja niissäkin on käytetty vaihtelevissa määrin eri jooga-asentoja. Musta tuntuu, että ihmisillä on joku juttu alaspäin katsovan koiran kanssa.
Sekin on niin häiritsevää, että niitä joogamuotoja on niin maan miljoona erilaista. On astangaa ja hathaa ja kundaliinia, jotka nyt suurin piirtein kaikki tietää. Mutta kun niiden lisäksi tulee vielä kaikenlaista yinia ja flowta ja dynaamista ja sivananthaa ja vinyasaa. Mistä sitä muka voi tietää, että mikä niistä ois sellaista oikeanlaista joogaa eikä mitään uutta länsimaalaista keksintöä? Onko astanga ja hatha vaan niitä ainoita oikeita, vai onko noista jompikumpi nyt se yksi ja alkuperäinen? Kertokaa mulle!
Tiiättekö, jopa täällä meidän pikkukaupungissa on joku viisi joogakoulua ainakin. Viisi! Ja niissä kaikissa on ihan hirveästi kaikkia erilaisia joogajuttuja, kun ei yhteen keskittyminen riitä. Miten tän joogan nyt pitäis vähentää stressiä, kun tässähän saa aivoveritulpan pelkästään näitä kaikkia eri mahdollisuuksia selaamalla. Ihan sama kuin menis kaupan karkkihyllylle ja yrittäs ottaa sieltä niitä ihania pehmeitä salmiakkikiekkoja, mutta sitten niitä on siroteltu puoliin pusseista ja sekaan heitetty kaikkea sellaista mistä en tykkää yhtään, kuten imeliä hedelmäkarkkeja. Raivostuttavaa.
Ootteko muuten koskaan yrittäneet googlettaa jotain joogalomaa tai joogaretriittiä? Minä tein eilen sen virheen ja kokeilin. Paskasti meni. Ei kykene pieni ihmismieli käsittämään, kuinka monta erilaista sivustoa ihan vaan joillekin joogalomille on olemassa! Siis oikeasti! Joogalomille! Ja siis ne on nimenomaan jotain lomia eikä mitään sellaisia oikeita joogajuttuja. Niissä mennään aamulla vähän joogailemaan rannalle, syödään vegaaninen aamupala, otetaan päivä aurinkoa uima-altaan vieressä ja käydään uimassa ja sitten vedetään toinen joogatunti iltamissa ennen kuin lähetään illalla bailaamaan. Siis oikeasti. Ja tällaisten aivottomien ameebajuttujen takia en löydä mulle sopivaa joogaretriittiä, koska mua ei vaan satu kiinnostamaan se, kuinka kiinteä perseeni oikeasti on ja kuinka kiinteäksi sen haluaisin. (Ilmeisesti perseen kiinteys on nykyään tosi in juttu. En tiiä miks.) Ja siis näyttää siltä, että tarjolla on 99% just tällaista, kivaa helppoa rentouttavaa fyysistä aivotonta harjoittelua aurinkoloman yhteydessä jee.
Sanovat, että internetin myötä tieto on yhden klikkauksen takana, mutta ei kyllä siltä näytä. Oon klikkaillu aika monta kertaa enkä siltikään oo tullut hullua hurskaammaksi. Oon jo vanha tuttu näiden kanssa, koska aikaisemmin olin tosi innostunut kreikkalaisesta mytologiasta, mutta se innostus lopahti just siihen, etten vaan jaksanu klikkailla tarpeeksi kauaa tai etten osannut klikata just niitä oikeita linkkejä. Että tähän se maailma sitten on mennyt. Arki täyttyy klikkailulla, joka ei ikinä pääty.
Tällä menolla näyttää siltä, että istun tällä samalla sohvalla vielä kymmenen vuoden päästä, yhä miettien ja klikkaillen, koska minnekään en pääse ja mitään en opi kun tietoa on ihan liikaa ihan kaikkialla. Tosin siihen mennessä pitäs varmaan ihan oikeasti olla tää klikkausjuttu kondiksessa. Mistä sitä tietää, sillon pitää varmaan ruokaostoksetkin jo tehdä klikkaamalla.
