Nimi: Kuinka alkumaljasta kuoriutuu susi
Kirjoittaja: Arte
Oikolukija: Saappaaton <3
Ikäraja: S
Paritus: Rose/Molly II
Tyyli: draama
Yhteenveto: Kolmannen sukupolven Weasleyiden pikkujoulut.
Osallistuu: Paritusgeneraattori, Oneshot10, Teelusikan tunneskaala (häpeä), Neljän tuvan haaste II (Korpinkynsi), Sivuhahmohaaste, Kirjoitusterttu (epämukavuusterttu)
A/N Olen yrittänyt haastaa itseäni kirjoittamaan uusista aiheista, joten osallistuin Paritusgeneraattori-haasteeseen. Sain sieltä parituksekseni kolmannesta sukupolvesta Rose ja Molly II Weasleyn, joten siitä sitten piti alkaa vääntää uskottavaa paritusta! Onnistuin mielestäni varsin hyvin – kertokaa tekin, toimiiko skenaario.
Kuinka alkumaljasta kuoriutuu susi
”Hei Rose, otetaanko erä kitakiveä?”
”Sori, Flora, nyt ei millään ehdi! Olen jo myöhässä pikkujouluista!” Rose huikkasi ystävälleen sulloen samalla loitsujen esseetään kiireellä laukkuunsa.
Flora naurahti ja nosti kättään ymmärtäväisenä. ”Kuuluisat Weasleyn kersojen pikkujoulut. Yrittäkää olla tuhoamatta puolta linnaa!”
”Yritetään”, Rose pyöräytti silmiään ja heitti laukun olalleen. Hän vilkaisi kaihoisasti makuusaliin johtavia portaita, mutta kellon vilkaisu kertoi hänen myöhästyneen jo aloitusmaljoilta. Huokaisten hän kääntyi kulkemaan oleskeluhuoneen ovesta ulos ja suorastaan lensi kierreportaat alas. Onneksi tarvehuone oli lähellä, ja pian hän pysähtyi huohottaen yksinäisen oven viereen. Hän sutaisi sotkuiset hiuksensa nopeasti kiinni niskaansa ja vetäisi sitten oven auki.
Huoneessa kaikuva musiikki melkein työnsi hänet takaisin käytävälle. Huuliaan paheksuvasti yhteen puristaen hän työntyi kuitenkin sisään ja pudotti laukkunsa ovensuuhun. Kuten hän oli arvannut, kaikki muut olivat jo paikalla.
”Hei Rose!” Albus huudahti ja kohotti hänelle hehkusimalasiaan. ”Tulithan sinä! Hei kaikki, Rose tuli!”
Rose kohotti anteeksipyytävästi kättään serkuilleen, kun he kohottivat lasejaan hänelle. ”Anteeksi että olen myöhässä. Minun piti…”
”Kirjoittaa essee loppuun”, Lily päätti hänen puolestaan. Muut nauroivat.
”Kyllä me tiedetään”, Hugo virnisti hänelle.
”Okei, okei”, Rose naurahti ja päästi hartiansa rentoutumaan. V.I.P.-kokeisiin valmistuminen söi kaiken hänen aikansa, mutta ehkä nyt oli aika hieman rentoutua. ”Hei, missä Molly muuten on?” hän huomasi.
James ilmestyi yhtäkkiä hänen viereensä hehkusimalasitarjotin kädessään. ”Sitä minäkin olen tässä miettinyt! Missä on rakas serkkumme. Hoi Lucy!”, poika huitoi huoneen toisella puolella Lorcanin kanssa juttelevalle tytölle. ”Missä siskosi on?”
”Mistä minä tiedän?” Lucy huusi hänelle takaisin kulmiaan kurtistaen ja kääntyi sitten takaisin puhekumppaninsa puoleen.
”Tässä minä olen”, kuului rauhallinen ääni heidän takaansa, ja Rose kääntyi hymyilemään toiselle lempiserkulleen.
”Jäitkö sinäkin kiinni opintoihin?” hän kysyi virnistäen. Molly oli myös Korpinkynnessä ja aivan yhtä pakkomielteinen koulun suhteen kuin hänkin.
Molly hymyili syyllisen näköisenä. ”Ehkä.”
”No mutta nyt olet täällä!” James hihkui. Rose katsoi serkkuaan epäluuloisena ja kohotti Mollylle kysyvästi kulmiaan. Jamesin ja Mollyn välinen suhde ei yleensä ollut mikään kaikkein lämpimin, kun James yritti koko ajan saada saman ikäistä serkkuaan rentoutumaan ja järjestää tälle sokkotreffejä eri poikien kanssa. Molly kohautti hänelle olkiaan.
James hymyili poikkeuksellisen leveästi tarjotessaan heille simalaseja. ”Ei ei ei”, poika sanoi hätäisesti, kun Rose yritti ottaa lasia tarjottimelta. ”Se on Mollyn lasi, ota sinä tuo toinen.”
Rose jähmettyi paikoilleen, ja samoin teki Molly. He molemmat kurtistivat kulmiaan ja iskivät terävät katseensa serkkuunsa. ”Miten niin tuo on Mollyn lasi, niissä molemmissahan on samaa hehkusimaa. Eikö vain, James?” Rose sanoi varoittavalla äänensävyllä.
”On on on!” James kiiruhti vakuuttelemaan kirkkain silmin.
”No sittenhän sinulla ei ole mitään sitä vastaan, että otan tämän lasin”, Rose sanoi silkkisesti ja kahmaisi lasin käteensä ennen kuin James ehti enempää estellä.
”En välttämättä suosittele juomaan sitä, jos olisin sinä”, Molly totesi kuivasti. Rose kallisteli juomalasia, mutta sen sisältö näytti normaalilta. Myös Jamesin ilme oli palannut normaaliksi, ja poika kohautti olkiaan. ”Kuten sanoit, samaa materiaaliahan se on”, hän tokaisi.
Rose tuijotti Jamesia vielä hetken aikaa, mutta kun serkkupojan ilme ei värähtänyt, hän kohautti olkiaan ja kulautti maljan alas kurkusta.
*
”Rose?” Molly kurtisti kulmiaan. Tyttö oli käynyt todella hiljaiseksi, ja tämä kun oli yleensä koko ajan äänessä. Hän vilkaisi Jamesia, joka tuijotti Rosen kasvoja keskittyneesti. ”Onko kaikki hyvin?”
Rose räpäytti silmiään ja käänsi katseensa hitaasti häneen. Molly nielaisi. Hänestä alkoi tuntua, että jotain oli mennyt sittenkin pieleen.
”Mitä siinä juomassa oli, James?” hän kääntyi tiukkaamaan serkultaan. ”Mitä sinä oikein teit!”
James naurahti aavistuksen verran hermostuneen oloisesti. ”En mitään pahaa”, hän vakuutteli. ”En ole varma, toimiiko juoma edes oikealla tavalla. Katsotaan mitä tapahtuu. Sen vaikutus laantuu joka tapauksessa tunnin kuluttua, joten ei hänellä ole mitään hätää.”
Albus kosketti varovaisesti Rosen olkapäätä. ”Kaikki hyvin, Rose? Kuuletko meitä? Miltä tuntuu?”
Rose oli vielä hetken hiljaa, ja Mollyn vatsassa muljahti, kun tämä ei kääntänyt katsettaan hetkeksikään hänestä. ”Rose?” hän toisti hiljaa.
”Voi Molly”, Rose huokaisi ja hypähti samassa hänen eteensä. ”Voi ihana Molly! Ihana ihana ihana! Kuinka en ole aiemmin huomannut, kuinka kauniit silmäsi ovat? Olenko koskaan sanonut, kuinka silkkisiltä hiuksesi näyttävät? Voi Molly, ihana Molly, sanothan, että pidät minusta, pidäthän, pidätkö minusta, Molly, sano, minä kuolen josset pidä minusta!”
Molly ei tiennyt mitä tehdä, kun serkkutyttö ripustautui kiinni hänen käsivarteensa ja alkoi hokea täysin Roselle epätyypillisiä lausahduksia. ”Niin mitä sinä teit hänelle?” hän kysyi Jamesilta uudelleen kaventaen silmiään.
Jamesin kasvoille oli ilmestynyt varsin leveä hymy. ”Oho, se onnistui!” poika sanoi tyytyväisenä itseensä. ”En ollut ihan varma, annoinko sen hautoa tarpeeksi pitkään.”
”Niin minkä annoit hautoa?” Molly huomasi äänensä kohoavan. Mitä James oli oikein tehnyt Roselle! Miksi tämä käyttäytyi niin kummallisesti! Miksi…
”Voi Molly”, Rose kietoi kätensä hänen kaulansa ympäri ja alkoi nyyhkyttää. ”Mikset pidä minusta? Mikset voi sanoa sitä, edes minun vuokseni? Voi Molly, minä rakastan sinua, olen aina rakastanut, voi älä hylkää minua, olet kaunein noita jonka tunnen! Heittäydyn hevoskotkan eteen josset tunne samoin!”
”Sinä annoit hänelle lemmenjuomaa?” Molly sihahti Jamesille hampaidensa välistä samalla, kun kietoi kätensä nyyhkyttävän Rosen ympärille. Kasvot punehtuen hän tunsi Rosen painautuvan kiihkeästi itseään vasten ja tämän huulten pyyhkäisevän hänen paljasta kaulaansa. ”Laitoit hänet ihastumaan minuun?”
James astui askeleen kauemmas, ja Molly puristi huulensa kiukkuisesti yhteen. Kuinka James saattoi! Että tällä oli otsaa! Kuinka tämä oikein kykeni elämään itsensä kanssa, Rose parka… ”Hetkinen!” Molly huudahti ja haukkoi henkeä. Samassa hän joutui ottamaan askeleen sivulle säilyttääkseen tasapainonsa, sillä Rose oli mitä ilmeisimmin yrittämässä kiivetä hänen syliinsä. ”Sinä meinasit antaa lasin minulle! Mitä tämä tarkoittaa, James, selitä heti!”
James virnuili nyt jo varsin leveästi ja peruutti turvallisen välimatkan päähän. Albus yritti auttaa Mollya Rosen rauhoittamisessa, mutta tyttö oli siirtynyt yrittämään suudella Mollyn poskia. Molly piteli serkkuaan käsivarren mitan päässä itsestään, ja Albus yritti pidellä Rosen käsivarsia vasten tämän vartaloa. Se oli yllättävän vaikeaa, sillä lemmenjuoma näytti antaneen tytölle aivan uudenlaisia voimia: tämä rimpuili varsin itsepäisesti vasten Albuksen otetta ja lateli samalla rakkaudentunnustuksia Mollyn suuntaan.
”Ehm”, James sanoi. ”Minä vain ajattelin sinun parastasi, Molly.”
Molly mulkaisi Jamesia pahasti. Hän kiukustui harvoin, mutta nyt vatsanpohjassa kupli pahaenteisesti. Jos hänen ei olisi pitänyt estellä Rosea…
”Selitä, nyt”, hän käski.
”Minä vain ajattelin”, James nosti kätensä puolustelevasti pystyyn. ”Että kun sinulla ei ole ollut koskaan mitään sutinaa kenenkään kanssa ja keskityt aina vain kirjoihin, niin tuumasin ettet välttämättä tiedä, miten hieno ihminen olet, joten ajattelin että voisin yrittää auttaa! Joten keitin lemmenjuomaa ja laitoin sinne sinun hiuksesi.”
Molly tuijotti serkkuaan uskomatta korviaan. Vain siksi että hän nautti opiskelusta, ei se vielä tarkoittanut mitään, kuinka James kehtasi…! ”Kaksikymmentä pistettä Rohkelikolta”, hän napsautti suutaan mutristaen.
Jamesin suu loksahti auki ja tämä näytti siltä, että aikoi väittää vastaan.
”Uskallakin sanoa mitään tai otan Rohkelikolta vielä toiset kaksikymmentä pistettä”, Molly tokaisi. ”Minä olen johtajatyttö ja voin ottaa pisteitä keltä vain. Etenkin täysin idiootilta serkultani, joka on saanut serkkumme tällaiseen kuntoon!”
Huoli pyyhkäisi hänen ylitseen, kun hän katsoi verestävin kyynelsilmin häntä tuijottavaa Rosea, joka yritti kurotella häntä kohti. Miltä Rosesta tuntuisikaan, kun liemen vaikutus lakkaisi… Hän huokaisi ja sulki Jamesin hetkeksi pois mielestään.
”Lienee parasta tainnuttaa hänet”, hän sanoi Albukselle vetäen taikasauvansa taskustaan. Albus nyökkäsi ja kiristi otettaan Rosesta. Molly astahti serkkunsa eteen ja kosketti hellästi tämän kasvoja. ”Totta kai minä rakastan sinua, rakas Rose”, hän hymyili lohduttavasti. Rosen kasvoille ehti nousta autuas ilme ennen kuin tämä menetti tajuntansa.
*
Rose kurtisti kulmiaan. Suussa oli paha maku, joka ei hävinnyt nielaisemalla. Hän makasi jollain pehmeällä alustalla, miten hän tähän oli joutunut? Musiikki jyskytti kivuliaasti korvien välissä. Hän aukaisi silmänsä ja huomasi ensimmäisenä Mollyn, joka istui lattialla hänen vieressään sohvaan nojaten. Nopea vilkaisu kertoi, että hän oli edelleen tarvehuoneessa.
”Molly”, hän mumisi. ”Mitä tap…”
Molly kääntyi katsomaan häntä varautunut ilme kasvoillaan. Ja sitten hän muisti, katsoessaan Mollyn tummia silmiä ja sileää tukkaa ja lohduttavaa ilmettä. Hän muisti käsipuolessa roikkumisen, suudelmat poskella, pehmeän vartalon omaansa vasten, kuinka Molly oli ollut kauneinta maailmassa… Häpeäkseen hän tunsi punan lehahtavan kasvoilleen, ja hän piiloutui käsiensä taakse voihkaisten.
”Voi Rose”, Molly voihkaisi, ”sinä siis muistat. Toivoin että James olisi tehnyt jotain pieleen ja olisit unohtanut koko jutun.”
Rose pudisti päätään kädet yhä kasvoillaan ja valitti hiljaisella äänellä. Muistikuvat juoksivat mielessä hirveän nopeasti: Albus pitelemässä häntä käsivarsista kiinni, Molly työntämässä häntä kauemmas, Jamesin riemastunut ilme, Molly aivan hänen edessään sanomassa, että rakastaa häntä, hänen omat tunteensa siinä vaiheessa. Vatsanpohjassa kouraisi, ja silmäkulmia kutittivat häpeän kyyneleet. Kaikki vielä näkivät, miten käyttäydyin, kuinka nöyryyttävää!
”Ei ei ei”, hän mumisi ääneen ja puri huultaan kovaa kyetäkseen olemaan ajattelematta asiaa. Mollyn käsi laskeutui silittämään hänen käsivarttaan.
”Älä nyt, Rose”, tämä lohdutti. ”Ei se ollut sinun vikasi. James huijasi meitä molempia, ja minä otin jo häneltä tupapisteitä siitä hyvästä. Voitko kuvitella, hän yritti juottaa lemmenjuomaa alun perin minulle, minulle! Että rakastuisin itse itseeni! Ihan kuin en välittäisi itsestäni ollenkaan. On hänellä otsaa…”
Mitä, James? Rose laski kätensä kasvoiltaan siitä huolimatta, että puna vain voimistui hänen poskillaan kun hän kohtasi Mollyn katseen. ”Mitä, Jameskö tämän teki?”
Molly nyökkäsi, ja samassa Rose muisti. Hän oli juonut maljasta, jota James oli halunnut tarjota ensin Mollylle. Kiukku leimahti hänessä voimakkaasti, ja hän syleili sitä innokkaasti toivoen, että se söisi altaan kaiken häpeän.
”Minä murhaan hänet!” hän sihahti hampaidensa välistä ja pomppasi pystyyn. Nopea ylösnouseminen huippasi hetken ja Molly ehti tarttua häntä kädestä kiinni, mutta tuntui kuin kosketus olisi ollut ruoskanisku kaiken tapahtuneen jälkeen. Hän riuhtaisi itsensä irti ja iskosti katseensa toisella puolen huonetta nauravaan Jamesiin.
”James – Sirius – Potter”, hän murisi hampaidensa välistä ja lähti harppomaan kohti serkkuaan.
”O-ou, Jamesie”, Rose näki Fredin nykäisevän Jamesia hihasta. James kohtasi hänen katseensa ja sinkoutui saman tien pakomatkalle.
Fiksua, Rose ehti tuumata ennen kuin ryntäsi Jamesin perään solvaten mennessään kaikkia mahdollisia keksimiään kirosanoja ja kaivaen taikasauvaansa kaapunsa taskusta. Hän ehti kuulla Mollyn huutavan hänen peräänsä, mutta hän paiskasi tarvehuoneen oven voimalla kiinni perässään ja kieltäytyi kuuntelemasta.
En enää ikinä kykene katsomaan Mollya silmiin! hän ehti ajatella ennen kuin sinkosi ensimmäisen mieleen tulevan herjan Jamesin perään.
