Disclaimer: J.K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
Otsikko: Lämmittelyä
Kirjoittaja: Pics
Beta: -
Paritus: Susan/Hannah
Ikäraja: Sallittu
Genre: Fluff
Summary: Niin vähän kuin Hannah sitä halusikin, hänen oli pakko juosta linnaan sateen läpi ja kastua.
A/N Minun piti kirjoittaa tämä Se ensimmäinen kerta -haasteeseen, jossa olisi kerrottu tyttöjen ensimmäisestä seksuaalisesta kokemuksesta. Kuten ikärajasta voitte päätellä, niin hemmetin hienosti sujui tuon suunnitelman toteuttaminen. Mutta tulipa täytettä Naisten kympin kakkoskierrokselle, ja laitetaan vielä Genrehaasteeseen kohtaan Femme. Kliseinen on, mutta söpöily on kivaa.
Lämmittelyä
Hannah avasi kasvihuoneen oven juuri, kun alkoi sataa. Sade oli äkillistä, rankkaa ja jääkylmää, ja sai hänet vetämään oven takaisin kiinni ja katselemaan, kuinka pisarat piiskasivat lasia melkein vaakasuorassa.
Minun tuuriani, hän ajatteli rutistaessaan yrttitiedon kirjaa rintaansa vasten. Hän oli lainannut sitä tunnilla Nevillelle, joka oli unohtanut omansa sisälle, ja katsonut itse samasta kirjasta kuin Susan. Liekkupavun hoitaminen yhdessä Susanin kanssa oli kuitenkin haihduttanut kirjan kokonaan hänen mielestään. Heidän kätensä olivat osuneet vähän väliä tarkoituksella yhteen, kun he olivat silitelleet palkoja saadakseen ne aukeamaan...
Vasta päivällisellä Hannah oli muistanut kirjansa ja kysynyt sitä Nevilleltä, joka oli puolestaan jättänyt sen kasvihuoneeseen olettaen, että Hannah olisi poiminut sen tunnin lopussa mukaansa. Hän oli juossut hakemaan sitä, mutta nyt taivas oli revennyt ennen kuin hän ehti takaisin linnaan.
Pilvet peittivät koko taivaan niin, ettei tähtiä näkynyt. Sade voisi jatkua kauan, ja vaikka kasvihuoneessa olikin lämmin, hän ei voinut jäädä sinne pitkäksi aikaa. Pian Voro sulkisi linnan ovet eikä hän todellakaan halunnut jäädä ulos.
Niin vähän kuin Hannah sitä halusikin, hänen oli pakko juosta linnaan sateen läpi ja kastua. Ei se olisi niin kauheaa. Hän voisi heti tupaan päästyään mennä kuumaan suihkuun ja sen jälkeen vetää päälleen kuivat, lämpimät vaatteet.
Hannah työnsi kirjan kaikkien vaatekerrostensa alle vasten rintakehää ja terästäytyi. Tämä ei muuttuisi odottamalla yhtään miellyttävämmäksi, joten hän avasi oven, astui ulos ja muisti työntää oven kiinni. Sitten hän lähti syöksymään kohti linnaa tukalassa etukumarassa kirjaa suojellen.
Sade oli vielä kylmempää ja rankempaa kuin Hannah oli odottanut. Pisarat löivät hänen päähänsä ja selkäänsä kuin pikkukivet eikä hän olisi ihmetellyt, vaikka olisi saanut niiden iskuista mustelmia. Jokaisessa pisarassa tuntui myös olevan harvinaisen paljon vettä, joka kasteli hänet saman tien kokonaan. Vesi kutitti hiusten juurissa päänahkaa pitkin valuessaan ja liimasi vaatteet ihoon kylminä ja märkinä.
Jalat liukastelivat märässä ruohossa ja kerran hänen tasapainonsa petti niin, että hän putosi toisen polvensa varaan. Hän ei pysähtynyt välittämään kivusta, vaan kompasteli heti ylös ja jatkoi juoksemista. Silti hän oli aulaan päästyään kuin uinut vaatteet päällä.
Vaatteista ja hiuksista tipahdellut vesivana merkitsi hänen reittinsä ovelta keittiön käytävään ja sieltä tupaan. Häntä tuijotettiin, mutta hän ei välittänyt siitä, vaan meni suoraan makuusaliin haluamatta mitään muuta kuin riisua kylmät vaatteensa.
”Voi, Hannah...”
Hannah kääntyi ja huomasi, että Susan oli seurannut häntä makuusaliin ja sulki nyt oven perässään.
”Sinä olet ihan läpimärkä”, Susan sanoi säälivästi.
”Siellä satoi.” Se ei ollut kovin älykkäästi sanottu, mutta se oli parasta mihin Hannah pystyi, kun Susan katseli häntä noin ja hymyili.
”Paleleeko sinua?”
”Kauheasti”, Hannah myönsi. Hän avasi kaapunsa ja kaivoi kirjan pois vaatteidensa alta. Se oli suurimmaksi osaksi kuiva, vain toinen kansi oli hiukan kostunut. Hän pyyhkäisi sitä päiväpeittoonsa ennen kuin laittoi sen yöpöydälleen. ”Menen suihkuun, jotta lämpenen.”
Susan näytti aikovan sanoa jotakin, mutta jätti sen tekemättä. Sen sijaan hän istuutui sängylleen ja otti esiin päiväkirjansa.
Hannah riisui nihkeät vaatteensa suihkuhuoneen penkille ja pysähtyi hetkeksi tarkastelemaan polveaan, joka oli sukankin läpi värjäytynyt vihreäksi. Muutamasta kohtaa se oli hiertynyt rikki ja iho aristi, mutta verta siitä ei tullut.
Putkista valuva vesi oli aina ensin haaleaa, mutta lämpeni pian. Hannah tunnusteli lämpötilaa jalallaan ennen kuin sukelsi kokonaan suihkun alle ja tunsi ylimaallisen ihanan lämmön kohtaavan kylmän ihonsa. Vesi kirveli ja poltteli kipeässä polvessa, mutta vähän ajan kuluttua tunne hellitti, kun siihen tottui.
Pitkältä tuntuvan ajan jälkeen lämpö alkoi tunkeutua syvemmälle, mutta sisältä häntä paleli yhä. Hän ei kuitenkaan voinut jäädä ikuisiksi ajoiksi seisomaan suihkun alle. Ennen pitkää varaajasta loppuisi kuuma vesi ja hän halusi pois ennen sitä.
Hannah muisti Susanin vasta astuessaan makuusaliin pyyhe ympärillään ja mytty märkiä vaatteita sylissään. Kun Susanin katse kääntyi häneen, häntä yllättäen ujostutti.
”Auttoiko?”
”Jonkun verran”, Hannah sanoi. Hän levitti vaatteet matka-arkulleen niin, että ne kuivuisivat, ja kaivoi päiväpeiton alta yöpaitansa, jonka veti päänsä yli. Vasta suoristettuaan sen helman hän ujutti pyyhkeen pois ympäriltään ja viskasi senkin arkun päälle.
”Jos sinulla on vielä kylmä...” Susan empi, mutta jatkoi kun Hannah painosti häntä katseellaan. ”Voit tulla minun viereeni lämmittelemään.”
Ajatus Susanin lämmintä vartaloa vasten painautumisesta oli niin houkutteleva, että se voitti ujouden. Kun Susan oli työntänyt päiväpeiton sänkynsä jalkopäähän ja mennyt peiton alle, Hannah sujahti hänen viereensä ja käänsi hänelle selkänsä.
Hannah tunsi Susanin painautuvan tiukasti hänen selkäänsä vasten ja käsivarret kiertyivät suojelevasti hänen ympärilleen. Susanin vatsapuoli hohkasi lämpöä, joka alkoi hitaasti mutta varmasti sulattaa häntä.
Oli erittäin mukavaa omistaa tyttöystävä. He olivat olleet yhdessä vasta pari kuukautta ja kumpikin tuntui olevan vielä epävarma asian suhteen. Nyt tuntui kuitenkin luontevalta vain maata Susanin syleilyssä, niin turvalliselta että Hannah epäili saattavansa nukahtaa. Tuntui siltä, että hän saattoi luottaa Susaniin täysin.
”Kuuntele”, Susan sanoi. Ikkunaa takovien sadepisaroiden rummutus oli lakannut.
Minun tuuriani, Hannah ajatteli jälleen. Oli niin hänen tapaistaan, että sade laantui juuri hänen päästyään sisälle. Hän oli kuitenkin kaikkea muuta kuin pahoillaan kastumisesta ja painautui vielä hiukan tiukemmin vasten Susania.