Kirjoittaja: Nichaila
Beta: Ei ole
Ikäraja: S
Genre: Draama
Hahmot: Cho Chang, Harry Potter, Chon nimetön mies 8''D
A/N: Elikkäs, selaisin yhtenä iltana Harry Potter wikiä ja eksyin Chon sivulle ja huomasin, että tämä meni naimisiin jästin kanssa. Mietin miksi ja päätin yhdistää Kirje - haasteeseen.
Tämä menee myös Kerää kaikki hahmot haasteeseen Cho Changilla~
Saa avautua 8'''D
Harry
Tiedän, ettet ikinä uskonut enää kuulevasi minusta. Myönnän, etten olisi itsekään uskonut kirjoittavani sinulle.
Monenkin vuoden jälkeen, on niin hankala ajatella sinua, koska sinä kuulut menneisyyteeni, jossa on kipeimmät muistot.
Miten sinä voit nykyään? Kuulin, että sinä ja Ginny Weasley olette menneet naimisiin! Onneksi olkoon, olen iloinen puolestasi ja toivon teille vain kaikkea hyvää.
En usko, että tiedät, mutta minäkin olen mennyt naimisiin. Mieheni on jästi ja olemme kohtuullisen onnellisia ainakin tällä hetkellä.
Minä en ole kuitenkaan kertonut, että olen noita, vaikka mieheni sen kestäisi. Viimeisen taistelun jälkeen (niin monen läheisen menetettyä), ajattelin, etten enää kestäisi yhtäkään muistoa entisestä elämästäni, siksi jätin kaiken taian jälkeeni ja olen nyt opiskellut ja töissä jästimaailmassa. Minusta tuntui kuitenkin, että halusin olla jotain ja auttaa muita. Olen nyt hyvin iloinen, sillä autan lapsia, joiden elämä ei ole kunnossa.
Me emme kuitenkaan ole hankkineet lapsia mieheni kanssa ja syy on hyvin itsekäs. Jos minä saisin lapsia, he menisivät kuitenkin Tylypahkaan ja minun olisi taas kohdattava taikamaailma ja en tiedä, miten kestäisin sitä enää. Me olemme harkinneet adoptointia, se olisi hyväksi niille lapsille, sillä näen hyvin surullisia tarinoita töissäni.
Vaikka tämä taikamaailmasta eristäytyminen onkin auttanut, enkä enää muistele menneitä paljoakaan, en silti onnistu saamaan kaikkia ajatuksia pois mielestäni.
Joku ehdotti, että mieltäni muunneltaisiin, mutta se olisi pahempi, sillä haluan muistaa, haluan muistaa kaiken, jotta voin auttaa itseäni.
Viimeaikoina olen katsellut öistä taivasta ja miettinyt sinua ja minua, mitä meillä olisi voinut olla, jos kaikki olisi mennyt toisin. Siksi minä nyt kai kirjoitankin sinulle.
Miten olisi käynyt jos olisit pyytänyt minua tansseihin ennen Cedriciä? Minusta tuntuu, että olisin pelastunut pimeydeltä, en olisi kuollut sisältä moneksi vuodeksi.
En kuitenkaan kysele sinulta, mikä meni vikaan, miksi kävi niin kuin kävi, sillä minä tiedän sen jo. Tunnen sydämessäni, että olen nyt onnellinen, että kaikki meni pieleen.
Ja jos luulit minun syyttäneen sinua jostain, en todellakaan syytä, en ainakaan enää.
Minä kuitenkin toivoin sinun pelastavan minut silloin, toivoin niin kovasti, että sinä olisit se, joka saisi minut taas elämään ja olin pitkään katkera.
Ja olen niin kovin pahoillani, etten antanut oikeasti edes mahdollisuutta yrittää kunnolla, että vain itkin ja satutin sinua ajattelemalla vain itseäni.
Annathan anteeksi?
Halusin vain kertoa, että olen ihan kunnossa nyt. Ehkä siksi, että voisit antaa minulle vielä jotain lohtua, jotain mistä saisin voimaa. Tai ehkä siksi, että tietäisin oliko valintani oikea, halusinko todella jättää oman maailmani taakseni.
Kaikista menneisyyteni ihmisistä, sinä olit kuitenkin se, joka minut olisi voinut pelastaa itseltäni.
Kiitos kaikesta.
Cho Chang.
--
Cho
Olin tosiaan yllättynyt, kun sain kirjeesi, mutta vain positiivisella tavalla. On mukavaa kuulla, että sinulla menee nykyään hyvin.
Minä voin niin hyvin kuin vain mahdollista, olemme Ginnyn kanssa onnellisia ja meille on tulossa pian toinen lapsi. Olisin halunut kutsua sinut häihimme, mutta olen ehkä oikeassa siinä, että et olisi halunnut sitä.
Minä olen myös hyvin onnellinen sinun puolestasi, toivon, että te olette onnellisesti yhdessä ja vielä jonain päivänä saatte/adoptoitte lapsen.
Luulen, että kestäisit kuitenkin vaikka lapsesi olisi velho tai noita, olet ollut kuitenkin hyvin vahva ihminen.
Minä en nykyään ajattele kovinkaan paljon menneitä, olen jättänt kaiken sen kuoleman ja surun taakseni, vaikka joka vuosi me käymme sodassa kuolleiden haudoilla ja kaikki muistot tulevat silloin vahvoina mieleeni.
Oletko sinä käynyt haudoilla? Ne ovat hyvin kauniita, sillä niin monet muistavat kaatuneita ja vievät kukkia ja kynttilöitä.
Sinulla ei ole mitään anteeksi pyydettävää Cho... Minä en muistele sinua pahalla, vain hyvällä.
Minä tiedän, että olet tehnyt oikean valinnan.
Nämä ovat varmaankin hyvästit, vaikka toivonkin, että voisin sanoa vain näkemiin... Mutta kuitenkin, hyvästi ja voi hyvin.
Harry.
--
Cho katseli kirjettä Harrylta hymyillen hieman. Hän tunsi kuinka käsivarret kiertyivät hänen vartalonsa ympärille, kevyt suudelma painui niskaan.
"Kuka sinulle kirjoitti?"
Cho taittoi kirjeen kahtia, heitti sen takkaan ja kääntyi sitten katsomaan miestään.
"Pala menneisyyttäni", hän suukotti miestään ja hymyili. Hetken mietittyään hän halasi rakastaan, tunsi miten kaikki olisi nyt hyvin ja sanoi:
"Minusta tuntuu, että me voisimme yrittää saada lasta..."