Title: Lumilohikäärme
Author: LillaMyy
Rating: S
Characters: Theodore, Blaise & Draco
Beta: -
Genre: fluffy, drama
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Theodore ja hieman haluton Blaise päättävät ensilumen sadettua tehdä lumesta lohikäärmeen.
Challenges: Tonttuiluhaaste
A/N: Hmm, tähän piti tulla vielä vaikka ja mitä muutakin, mutta sitten pojat päättivätkin näin.
Mukaan oli siis tarkoitus tulla parituskin, mutta se jäi sitten lopulta uupumaan muualta kuin kenties rivien välistä. Toivottavasti tämä kuitenkin kelpaa pelastettavakseni päätyneelle Dokumentille! ((:
Lumilohikäärme
Sinä vuonna ensilumi satoi Tylypahkan pihamaalle vasta joululoman ensimmäisenä päivänä. Theodore oli koko menneen joulukuun odottanut sitä malttamattomana, mutta vihdoin joululoman koittaessa hän huomasi aamiaisella, kuinka katon läpi leijaili untuvaisia hahtuvia. Senpä takia hän tyhjensikin lautasensa ennätysvauhtia ja riensi sitten hakemaan tuvasta ulkovaatteitaan.
Draco ja Blaise seurasivat Theodoren menoa silmät ymmyrkäisinä. Kumpikaan heistä ei erityisemmin tajunnut ystävänsä lumi-innostusta, mutta ei se heitä juuri hetkauttanutkaan. Ainakaan niin kauan, kun he saivat itse olla rauhassa.
Sillä kertaa Blaise kuitenkin päätti kaikessa hiljaisuudessa liittyä Theodoren seuraan pihamaalle. Hän kuitenkin söi oman aamiaisensa hitaasti ja rauhallisesti, ettei Draco vain epäilisi minkään olevan eri lailla.
”Lähdetkö ulos harjoittelemaan huispausta?” Draco kysyi puurolautasensa takaa.
”Ei kiitos, ajattelin opiskella VIP:itä varten”, Blaise livautti valkoisen valheen helposti. Draco vain nyökkäsi ja jatkoi syömistään.
Kaksikko poistui yhdessä takaisin luihuisen tupaan. Blaise joutui kaivamaan ensimmäisenä vastaan tulleen taikajuomakirjan laukustaan odottaessaan Dracon poistuvan luutansa kanssa, ennen kuin saattoi etsiä itselleen jotain lämmintä päälle.
Theodore löytyi ulkoa helposti, kun seurasi vain polulta poikenneita jalanjälkiä tuoreessa lumessa. Blaise kulki askeleiden perässä ja löysi Theodoren taputtelemasta suurta lumipalloa kaukana polusta.
”Mitä sinä oikein teet?” Blaise ihmetteli katsoessaan toisen uurastusta.
”Lumilohikäärmettä”, Theodore vastasi iloisesti posket punaisina.
”Mikset sitten vain taio sitä?” Blaise jatkoi ihmettelyään.
”Mitä hauskaa siinä nyt muka olisi?” Theodore heitti takaisin.
”Tule auttamaan, kun nyt kerta tulit uloskin, äläkä vain seiso siinä”, Theodore tokaisi, kun Blaise vain seisoi toljottamassa häntä. Blaise kohautti olkiaan ja alkoi itsekin pyöritellä lumipalloa.
Noin puolen tunnin uurastuksen jälkeen olivat pojat saaneet aikaiseksi vain ison kasan lumipalloja pihamaalle. Blaise katsoi sitä kulmat kohotettuina.
”Pitäisikö tämän muka näyttää lohikäärmeeltä?” hän kysyi epäuskoisena.
”Ei tietenkään, tollo, tämä on vasta alkua. Nyt meidän pitää veistää se lohikäärme ulos täältä, aluksi piti vain saada tarpeeksi lunta pakattua kasalle”, Theodore valisti ystäväänsä.
”Mitä ihmettä te kaksi oikein teette täällä?” Dracon ääni kysyi jostain kaksikon selkien takaa saaden pojat kääntymään ympäri.
”Jotain lumihöttöä”, Blaise vastasi kohauttaen olkiaan epätietoisen oloisena.
”Lumilohikäärmettäpäs”, Theodore korjasi. Draco kurkisti Theodoren selän takaa näkyvää lumikasaa uteliaana.
”Siltä näyttääkin”, hän totesi ironisesti.
”Ei sen ole vielä tarkoituskaan näyttää muulta kuin kasalta lunta. Nyt vasta alkaa se hauska osa, kun me pääsemme veistämään tästä kasasta taideteoksen”, Theodore oikaisi silmät loistaen.
”Selvä”, Draco jatkoi samalla sävyllä kuin aiemmin. Hän ei erityisemmin tuntunut uskovan Theodoren saavan kasasta ulos yhtään mitään muuta kuin pienemmän lumikasan.
”Odottakaa vain, niin näette!” Theodore kuitenkin lupasi ja kääntyi takaisin kekonsa puoleen.
Blaise ja Draco vain seisoivat seuraamassa kolmannen luihuispojan varovaista työskentelyä, kun tämä rapsutteli taikasauvansa kärjellä lumikekoa. Välillä sauvasta pirskahteli ulos niin vaaleita kipinöitä, että niitä oli vaikea nähdä valkoista lunta vasten, ellei ollut tarpeeksi nopea.
Pikkuhiljaa lumikasa alkoi näyttääkin jopa joltain muulta kuin vain kasalta. Olennon jalat paljastuivat yhdestä kohdasta, sen kuono toisesta ja häntä kolmannesta. Yksi tuntui kuitenkin vielä puuttuvan.
”Sillä ei ole siipiä”, Blaise huomautti, ja Draco komppasi vieressä.
”Ei vielä”, Theodore vastasi, eivätkä kaksi muuta voineet tehdä muuta kuin odottaa niiden ilmestymistä.
Kun Theodore oli saanut koko muun lohikäärmeen siipiä lukuun ottamatta valmiiksi, hän heitti vanhan ja hieman kuluneen huovan otuksen selkään ja heilautti taikasauvaansa. Pienten sinisten tähtien saattelemana huovan reunat nousivat vaakatasoon ja huopa levittäytyi lohikäärmeen siiviksi. Blaise ja Draco tuijottivat lumiolentoa sanattomina Theodoren paistatellessa ylpeänä sen vieressä.
”Mennään sisälle, tänne jäätyy”, Draco totesi hetken kuluttua ja lähti kävelemään muiden edellä takaisin linnaa kohti. Blaise jäi vielä hetkeksi ja nappasi Theodorea huivista, ennen kuin tämä ehti hänen ohitseen.
”Aika hieno siitä lopulta tuli!” hän myönsi, vaikka olikin aluksi epäillyt Theodoren lumenveistotaitoja.
”Tiedän!” Theodore vastasi ylpeänä ja käveli ystävänsä ohi Dracon perään. Blaise katsoi vielä viimeisen kerran lumilohikäärmettä, jonka siivet lepattivat hennossa tuulessa, ja lähti sitten kahden muun perään.