Ficin nimi: Hyvää syntymäpäivää
Kirjoittaja: Stafire
Oikolukija/Beta: Kaverini hoiti tämän homman
Fandom: Shingeki no Kyojin / Attack on Titan
Tyylilaji/Genre: Romance, ehkä vähän humor?
Ikäraja: K-11
Paritus: Levi/Mikasa
Vastuunvapaus: En omista SnK:ta, enkä tienaa tällä rahaa.
Tiivistelmä: Mikasa viettää 16. syntymäpäivää, mutta eräs ei ole hankkinut lahjaa - vai onko sittenkin.
A/N: En ole löytänyt mistään suomenkielistä LeviMikaa, joten tässä sitä nyt tulee. Ei järin vakava one-shot, ensimmäinen teksti jonka olen saanut pitkän Writer's Blockin jälkeen tuotettua. Saatan olla vähän ruosteessa, toivotaan ettei se heijastu tästä kovin pahasti läpi. Ai niin, ja en ollut ihan varma että onko Hangen etunimi Hange vai Zoë, mutta päätin kutsua häntä Hangeksi, koska sitä näkee enemmän (helpompi tunnistaa). Käänsin myös Survey Corpsit kartoitusryhmäksi, koska olen nähnyt sitä käännöstä muuallakin.
- - - - - - - - - -
”Mikasa, avaa tämä seuraavaksi”, innosta lähes tärisevä Sasha hihkui ja työnsi omaa suorakaiteen muotoista pakettiaan lähemmäs Mikasaa. Mikasa hymyili ystävänsä ylitsevuotavalle riemulle ja otti paketin käsiinsä. Hän irrotti ruskean paperin niin siististi kuin mahdollista ja paljasti sisällä olevan vaaleanruskean kartonkilaatikon. Rauhallisesti hän avasi kannen, ja pähkinän tuoksu leijaili välittömästi hänen sieraimiinsa. Laatikko oli täynnä itse tehtyjä keksejä.
”Se on perheresepti”, Sasha sanoi hymyillen innostuneesti, kun Mikasa nosti katseensa tytön kasvoihin.
”Kiitos”, Mikasa sanoi onnellisena ja otti yhden keksin ennen kuin laski laatikon muiden avattujen lahjojen joukkoon.
Mikasa ei ollut juhlinut syntymäpäiväänsä kolmeen vuoteen, sillä armeijakoulutuksessa niistä ei oltu piitattu. Tämän takia tyttö nyt istuikin hieman hämmentyneenä häntä varten koristellussa ruokasalissa. Eren ja Armin olivat ripustaneet seinälle banderollin, jossa luki ”Paljon onnea, Mikasa 16 v!” Sasha oli leiponut Kristan kanssa pienen metsämarjoin koristellun kakun, ja Jean oli Connien kanssa hoitanut muun koristelun. Hange oli osoittanut oman panoksensa pitämällä Mikasan poissa ruokasalista valmistelujen ajan.
Aasialaisperäinen tyttö kiinnitti viimeisestä paketista paljastunutta hopeista, kimaltavin perhosin koristeltua hiuskoristetta yönmustiin hiuksiinsa. Se oli lahja Jeanilta, ja esineen pikkutarkasta koristelusta päätellen se oli ollut kallis. Mikasa sipaisi lopuksi käsittelyssä olleen hiussuortuvan korvansa taakse ja hymyili kiitollisena Jeanille, jonka poskille nousi välittömästi pinkki puna. Poika oli ilmeisesti vieläkin ihastunut häneen. Oikealta kuuluva tuhahdus kiinnitti Mikasan huomion.
Korpraali Levi, ihmiskunnan vahvin sotilas, kurtisti kulmiaan ja katseli edessään näkyvää katsekontaktia selvän ärtymyksen vallassa. Mies istui tuolissaan hieman lysyssä päätään nojaten ja käsivarret ristissä. Mikasa vilkaisi esimiestään hieman ihmetellen. Miksi tämä näytti niin vihaiselta? Levi vilkaisi nopeasti avattujen lahjojen kasaan, sitten muita ja käänsi lopuksi katseensa pois.
Mikasan silmät kohdentuivat Levin katseen ensimmäiseen kohteeseen ja huomasi jotain, joka hyydytti osin hänen hymynsä. Levi ei ollut antanut hänelle mitään. Havaintoa seurasi hänen rintaansa pistävä lievä loukkaantumisen piikki.
Heidän nykyinen ryhmänsä oli ollut koossa lähes vuoden, ja tuon ajan kuluessa hän oli lähentynyt kaikkien, jopa korpraalin, kanssa. Mikasa oli päässyt yli vihastaan miestä kohtaan jo ajat sitten, ja koska he olivat koko kartoitusryhmän vahvimman sotilaan, he treenasivat säännöllisesti yhdessä. Noiden harjoitusten aikana heidän välilleen oli muodostunut luottamus ja jonkin asteinen ymmärrys.
He olivat jopa kerran jakaneet herkän hetken, jonka aikana Mikasa oli avautunut korpraalille menneisyydestään. Siitä lähtien heidän välinsä olivat olleet rennommat, ja vaikka Levi yhä pompottikin Ereniä, se ei jostain syystä enää häirinnyt Mikasaa niin paljoa.
Mutta nyt, Mikasa tunsi kummaa suuttumusta ja jotain muuta, mitä hän ei sillä hetkellä osannut nimetä. Oliko se pettymystä? Hän oli saanut kaikilta muilta jotain, jopa Erwin ja Hange olivat antaneet lahjan, vaikkakin yhteisen. Mikasa mulkaisi nopeasti Leviä ja katsoi sitten muualle tuhahtaen pienesti. Sietämätön kääpiö. Hän puri hieman alahuultaan.
Samassa hän tunsi olonsa kiittämättömäksi ja häntä alkoi hävettää. Hän oli saanut upeat juhlat, jotka hän sai viettää parhaiden ystäviensä kanssa, ja hän loukkaantui kun tympeydestään tunnettu korpraali ei antanut hänelle lahjaa? Mikasa päätti antaa asian olla, mutta Hange oli huomannut tytön mulkaisun ja myöskin tajunnut saman minkä tämä.
”No mutta Levi, etkö sinä antanut Mikasalle mitään?” Hange sanoi kovaan ääneen ja kohotti kulmiaan. Kaikki muutkin käänsivät katseensa korpraaliin.
”Turpa umpeen, Nelisilmä”, Levi tokaisi ja vältteli muiden katseita.
”Älä viitsi pätkä, missä on juhlamielesi!” ryhmänjohtaja moitti härnäävällä äänellä. Levin kulmakarva nytkähti ärtymyksestä ja hän katsoi Hangea katseella, joka olisi saanut vähäisemmän juoksemaan pakoon. Mikasa katsoi miestä otsa rypyssä. Levi huomasi katseen, ja hetken ajan he tuijottivat toisiaan silmiin. Mikasa käänsi päänsä nopeasti pois, melkein kuin paetakseen korpraalin pistävää katsetta. Levi nousi ylös ja tuhahti. Hän lähti kävelemään koti Mikasaa ja sanoi:
”Ackerman, tule mukaani.” Mikasa ei liikahtanutkaan, johon Levi reagoi pyöräyttämällä silmiään ja nappaamalla tyttöä ranteesta. Hän raahasi Mikasan ulos ruokasalista ja päästi pienen ”tch”-äänteen ennen kuin pamautti paksun puuoven kiinni.
”Mitä nyt-”, Mikasa aloitti, mutta salamannopeasti Levi pyöräytti tytön eteensä, nappasi otteeseensa tämän toisenkin ranteen ja painoi tytön seinää vasten, lukiten tämän kädet pään korkeudelle. Mikasa ehti vain raottaa huuliaan hieman, kun Levi jo iski omansa niitä vasten. Kuuma aalto pyyhkäisi Mikasan kasvojen yli jättäen jälkeensä paljastavan punan. Suudelma oli vahva ja vaativa, ja juuri kun Mikasa vastasi siihen, Levi veti huulensa pois ja vei ne tytön korvan viereen. Hän virnisti hieman nähtyään punan tämän poskilla.
”K-korpraali, mit-”, Mikasa henkäisi, mutta Levi keskeytti hänet päästämällä pienen ”hyss”-äänteen ja nuolaisemalla Mikasan korvanlehteä kielenkärjellään. Lämmin väristys kulki tytön kehon läpi.
”Annan sinulle syntymäpäivälahjan, Ackerman”, korpraali kuiskasi Mikasan korvaan, ja tytön kasvot helahtivat entistäkin punaisemmiksi. Levi kiersi tytön jalat lantionsa ympärille, ja painoi samalla tätä voimakkaammin seinää vasten. Hän kiersi toisen kätensä tytön vyötärön ympärille ja painoi tämän rintaansa vasten, samalla kun tuki toisella tämän takamuksen alta. Levi veti heidät irti seinästä, ja Mikasa kiersi nopeasti kätensä miehen niskan taakse. Tyttö painoi kasvonsa miehen hartiaan ja hymyili hämmentyneenä, mutta tyytyväisenä, kun Levi lähti kantamaan tätä kohti omaa huonettaan.
Kukaan ei nähnyt korpraali Leviä tai Mikasa Ackermania enää sinä iltana.
