Kommiksesta iltaa! Vitsi miten mua lykästi että siellä oli tarjolla Sirius/Remusta, oon lähipäivinä lueskellut tätä paritusta tavallista enemmän ja ihan intopiukeena kävin tämän äärelle siis sen johdosta! Tässä oli erinomaisella tavalla juuri sellaista sirreremppa-angstia, jossa tuon parituksen suola mielestäni piileksii. Ja ah ja voih kuinka katkeransuloinen tämä olikaan! Pidin kovasti siitä, että tässä oli aihepiirinä kuolema, mutta sitä oli käsitelty virkistävän erilaisella tavalla. Aavelaivan yhdistäminen tähän teemaan on aivan sulaa nerokkuutta, tosi ihana idea siis! Olit mielestäni kirjoittanut sillä tavalla eheän ja yhtenäisen tekstin, että kun aavelaiva ja laivanhylky olivat läsnä teemoina niin ne olivat läsnä myös kirjoitustavassa, tämä oli kirjoitettu tosi aavemaisen tunnelmallisella ja silti kauniilla tavalla, joka sopi aiheeseen todella hyvin. Erityisesti ihailin kuvailua, sitä tapaa jolla olet piirtänyt tämän miljöön ja tuonut siitä esille aivan ihania yksityiskohtia. Esim.
astuu levästä liukkaille kiville ja sovittaa jalkansa harmaiden aaltojen lomaan oli mielestäni tosi kaunis, samoin kuin kaksi ensimmäistä kappaletta, joissa tutustutettiin tähän maisemaan.
Tässä oli alusta alkaen tosi onnistunut ja nimenomaan aavemainen tunnelma, jotenkin kuvailutapa ja se mitä kuvattiin vaan piirsi tästä tosi vahvasti sellaista hämyistä, aavemaista ja kiehtovaa. Tunnelma oli musta ehdottomasti paras asia tässä, muistan että oon aiemminkin todennut että sun teksteissä on tunnelmointi tosi hienoa ja niin tässäkin! Varsinkin kun se aavemaisuus alkoi jo alusta asti ja hiipi pikkuhiljaa etualalle, ja kuinka sitten keskivaiheilla aavemaisuus saikin ihan konkreettisen roolin tässä kun paljastui, mistä tässä kerrotaan... Vau, se oli tosi onnistunut käänne! Pidin kovasti siitä, että sitä aluksi vain vihjailtiin ja hiukan käännettiin lukijan aavistuksia siihen suuntaan, ja lopussa sitten annettiin se viimeinen varmistus siitä, että mistä tässä olikaan kyse. Tosi kauniisti olit kertonut tämän siirtymän tuonpuoleiseen, hirmu tunnelmallisesti ja herkästi ja nätisti. Se että Remus seurasi Siriusta
yhtä varmoin askelin kuin hetki sitten verhon läpi oli tosi kauniisti sanottu, pidin siitä että siinä sanottiin lopulta suoraan mistä on kyse, mutta kuitenkin tuollaisella kiertoilmaisulla tavallaan, jos yhtään saat kiinni siitä mitä tarkoitan
Se oli samalla sekä dramaattinen loppusilaus että kuitenkin myös edelleen yhtä tunnelmallinen kuin alkukin, sillä tuo kaunis muotoilu ei ollenkaan rikkonut tunnelmaa, päinvastoin.
Remus katsoo taakseen. Musta purjeenriekale heiluu yhä tuulessa, kuin houkutellen heitä luokseen. Remus kuvittelee kuulevansa kuiskauksen, mutta kun kangas heilahtaa puuskan mukana ylöspäin, sen takana ei ole mitään.
”Ei sinne. Takaisin ei voi enää palata”, Sirius sanoo ja nostaa jalkansa partaan yli. Remus seuraa esimerkkiä, ja he laskeutuvat rispaantunut köysi apunaan alas karikkoon.
Tämä oli ehdoton lempikohtani tässä. Pidin siitä miten tekstissä ovelasti loit yhtäläisyyksiä verhon ja purjeenriekaleen välille, kun kerroit tuosta luokseen houkuttelusta ja kuvitellusta kuiskauksesta. Musta oli tosi kivaa että olit tämän kautta sitonut purjeen ja verhon ikään kuin yhteen ja pidin myös tämän kuvainnollisesta merkityksestä, siitä kuinka Remusta kuitenkin hiukan kutsui paluu taaksepäinkin, mutta hän lopulta jätti sen varmoin askelin ja jatkoi Siriuksen kanssa eteenpäin. Oih. ♥ Tekstin nimi oli myös tosi onnistunut samasta syystä, että sitoi näitä yhteen, ja sopi siksi tekstiin tosi hyvin.
Tämä oli kaunis, tunnelmallinen, haikea ja katkeransuloinen, eli kaikkea sitä mitä tältä paritukselta aina toivonkin! Kiitos tästä, pidin ♥