Ficin nimi: Pakkasjuhla
Kirjoittaja: Odo
Beta: FractaAnima<3
Genre: draama
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J.R.R. Tolkien omistaa maailman ja sen hahmot. Minä vain lainaan, enkä saa tästä rahaa.
A/N: Ensimmäinen Hobittini! En uskonut, että uskaltaisin kirjoittaa tästä fandomista, mutta. Tämä on
LillyMyylle kiitokseni kaikista mahtavista kommenteista, joita se on mulle kirjoittanut. Ja toinen jouluntoivotus! Toivottavasti pidät tästä temmellyksestä! Genrehaasteeseen draamalla ja 5 kertaa jotain uutta haasteeseen uudella hahmolla (Fìli).
Pakkasjuhla
“Olet surkea”, Fìli sanoi veljelleen.
“Niin sinäkin”, Kìli pisti takaisin.
Oli Fìlin ja Kìlin tavallinen harjoituspäivä ja miekkojen kalahtelu vasten toisiaan oli rikkonut talvipäivän hiljaisuuden. Veljekset nauroivat kevyelle naljailulle, jota he harjoitellessaan viljelivät tuon tuostakin. Kylmästä huolimatta molempien otsalle oli noussut hikikarpaloita ja turkisviitat tuntuivat tukahduttavan kuumilta. Viimeksi veljekset olivat hurjistuneet ja kamppailleet yläruumiit paljaana, mutta Thorinin torut ja Kìlin ikävä flunssa olivat tehneet kaksikosta hieman viisaamman.
“Eiköhän tämä riitä tältä päivältä?” Fìli kysyi tietäen jo etukäteen vastauksen olevan myöntävä. Olihan tänään Pakkasjuhla, joten oli hyvä säästää voimia iltaa varten. Thorin tuskin olisi samaa mieltä, mutta veljekset ajattelivat yhteistuumin ettei enoa voinut haitata mikään mistä ei tiennyt.
”Kyllä, harjoitellaan sitten ensi kerralla vähän kauemmin – tai sitten ei – mutta sanotaan niin Thorinille”, Kìli sanoi virnistäen leveästi. Se kuulosti hyvältä suunnitelmalta, joten veljekset lähtivät valmistautumaan illan juhlaan varoen törmäämästä Thoriniin.
~*~
Juhlan kunniaksi Fìli ja Kìli olivat pukeutuneet eri värisiin viittoihin kuin tavallisesti. Kìli oli suosinut metsänvihreää ja Fìli puolestaan tummansinistä. He erottuivat vasten valkoista lumipeitettä. Thorin oli parhaillaan pitämässä puhetta Pakkasjuhlan merkityksestä, mutta se meni veljeksiltä ohi korvien. Sen sijaan he vaihtoivat ilkikurisia hymyjä pyörittäessään lumipalloja.
”Et uskalla”, Kìli kuiskasi niin etteivät muut kuulleet.
”Et sinäkään”, Fìli totesi toisen ottaessa sen haasteena.
”Uskallanpas!” Kìli kuiskasi ja isoveli aavisteli pahaa, mutta häntäkin huvitti. Silloin sanojensa todisteeksi nuorempi viskasi lumipallonsa suoraan päin Thorinia osuen tietysti tarkasti maaliinsa.
”Fíli ja Kìli! Kumpiko teistä sen heitti?” Thorin jylisi, kun veljekset vaihtoivat katseita.
”Tuo”, veljekset totesivat yhteen ääneen. Vanhempi mulkaisi nuorempaansa, mutta kumpaakin nauratti niin paljon, että he eivät voineet olla vihoissaan.
”Mitä minä teen teidän kanssanne? Arestiin joutaisitte molemmat – tai kenties käskeminen kotiin Pakkasjuhlasta toimisi paremmin”, Thorin sanoi, jolloin veljekset vaihtoivat kauhistuneita katseita keskenään saamatta sanaa suustaan.
”Thorin, anna pojille anteeksi. Nyt on Pakkasjuhla ja pidetään hauskaa!” Bofur sanoi heilauttaen kolpakkoaan, jonka oli napannut juomaa ja ruokaa notkuvasta pöydästä. Thorin kurtisti kulmiaan, mutta lopulta tokaisi ”hyvä on”, painottaen, että veljekset saisivat ainoastaan yhden mahdollisuuden olla kunnolla.
Fíli ja Kíli herkuttelivat ruoalla ja innostuivat tekemään lumienkeleitä, jotka kääpiömuodossaan olivat hieman hassuja. He nauroivat toistensa tuotoksille ja aloittivat lumisodan varoen erityisesti osumasta Thoriniin. Sen sijaan pari muutakin kääpiötä innostui leikkiin mukaan ja kaikilla oli hauskaa. Pakkasjuhlan yötanssit saivat myös kääpiöt laittamaan jalalla koreaksi.
”Pakkasjuhla on ehdottomasti vuoden paras päivä”, Kìli sanoi riemuissaan, kun oli tanssinut hullunkurisesti. Sen jälkeen hän oli tarttunut taas kinkkuun, joka maistui herkulliselta.
”Olen samaa mieltä”, Fìli sanoi suu täynnä kinkkua. Bofur hoputti heidät jääpatsaiden veistoon, joka järjestettiin joka vuosi. Kaikki saivat oman jääkimpaleen, josta sitten muotoiltiin omat taideteokset. Fìli ja Kìli tarttuivat talttoihinsa ja kisasivat keskenään.
”Mikä tuo on?” Kìli kysyi veljeltään.
”Poni, pölvästi! Entäs omasi?” Fìli kysyi katsoessaan jäämöykkyä, josta oli nakuteltu paloja sieltä täältä.
”Tämäkin on poni – ja paljon hienompi kuin sinun”, Kìli nauroi. Totta puhuassa kummankaan jääveistos ei muistuttanut ollenkaan ponia. Molemmat kuitenkin näyttivät epäuskoiselta Bomburin viedessä palkinnon kääpiöneito patsaallaan.
Veljekset aloittivat uuden lumisodan ja saivat paininkin aikaiseksi väittelystään kumman jääveistos oli kauniimpi, mutta lopulta hekin väsyivät ja heittäytyivät selälleen lumipeitteelle.
”Olipa hauskaa”, Kìli totesi, johon isoveli nyökkäili ponnekkaasti. Totta vie Pakkasjuhla oli ollut erinomainen tapa viettää talvipäivää. Pakkanen oli saanut molempien posket ja nenän punoittamaan ja molempien vaatteet olivat lumessa. Taisi lunta olla kengissäkin kaiken sen lumipainin jälkeen.
”Tähdet ovat aika kauniita”, Fìli sanoi, kun he katselivat selällään maatessa tummenevaa taivasta, jonka tähtikuviot näkyivät kirkkaina.
”Niin ovat. En malta odottaa ensi vuotta”, Kìli naurahti ja siitäkin he olivat samaa mieltä.