Kommenttikampanjasta hei,
valitsin listauksesasi tän tekstin, koska tällä oli vain yksi kommentti.
Ihan ensimmäiseksi tuli mieleen, että teksti tuntui jotenkin todella henkilökohtaiselta. Hankala sanoa, johtuiko se puhekielisyydestä vai mistä, mutta jos et olisi kertonut tekstin pohjautuvan biisiin, olisin ehkä kuvitellut sen pohjautuvan omiin kokemuksiin. En tuota Cheekin biisiä tunne (muuta kuin Spotifyn mainoksessa soivan sä huudat -kohdan just) enkä halunnut lyriikoita lukeakaan, ettei se vaikuttaisi lukukokemukseen.
Tekstin alku on tosi vahva; se kiskaisee heti vähän synkkiin fiiliksiin ja herättää kysymyksen, mitä aiemmin on sattunut. Uteliaisuuden herättyä kerronta siirtyy riidan kuvaamisen kautta suhteen historiaan, josta kerrotaan lyhyessä pätkässä paljon asioita. Esimerkiksi käsilläkävely-virkkeestä tykkäsin tosi paljon; se herätti selkeitä, onnellisia mielikuvia. Pidin siitä, miten tekstissä tunnuttiin tanssivan veitsenterällä: välillä kaikki menee hyvin ja välillä huonosti, mutta homma on toistaiseksi pysynyt koossa. Tunnelma on kuitenkin jotenkin uhkaava koko tekstin ajan, mun mielestä myös lopussa, jossa kertoja toteaa olevansa taas kotona. En osaa nähdä, että se veitsenterällä taiteilu vielä tuohonkaan sopuun päättyisi.
Jotkut pienet pilkkuvirheet hieman pistivät silmään tekstistä, mutta toisaalta mietin, syntyiköhän tekstin henkilökohtainen ja aito vaikutelma osaltaan juuri niistä. Vaikea sanoa.
Pidin erityisesti siitä, että hahmojen nimet ja myös sukupuolet jäävät kokonaan auki! Joskus asioiden kertomatta jättäminen vähän häiritsee mua, mutta tässä se toimi tosi hyvin. Teksti tuntui henkilökohtaiselta, mutta samalla henkilöt voisivat olla ihan mikä tahansa pari, koska juten jossujb sanoi, niin onhan näitä tallaisia suhteita ja tilanteita. Vaikka teksti oli lyhyehkö, niin se kertoi silti todella paljon juuri tuon tilanteen tuttuuden vuoksi.
Muutin mieltäni, oli sittenkin pakko tarkistaa noista lyriikoista se, että onko kursivoitu virke sieltä. Hmm, mietin toisaalta, että on kivaa, että biisin sanat esitetään tavallaan kertojan ajatuksina, koska kyllähän ihmiset käsittelee omia ongelmiaan todella paljon esimerkiksi heille tärkeän musiikin avulla. Mutta toisaalta pohdin, toiko suora lainaus tekstiin lisäarvoa: sanotaanko lyriikkapätkässä mitään niin eeppisen hyvin, että se on kannattanut lainata eikä kirjoittaa itse omin sanoin jotain samankaltaista? Toivottavasti saat kiinni pointistani. Ja makuasioitahan nämä ovat tietysti; en mäkään osaa edes sanoa, olisinko tykännyt tästä enemmän, jos sama ajatus oli kerrottu muuten kuin biisiä lainaamalla. Olisi jännää, jos voisin lukea saman tekstin Cheekin musiikkia hyvin tuntevana.
Mutta lyhyesti: ei yhtään huono tapa katkaista pitkää kirjoittamisen kuivaa kautta!