Kaupungilla tuulee, se pilkkaa taas [k-11, dramafemme, 7/7]

[Zarroc]

KAUPUNGILLA TUULEE, SE PILKKAA TAAS

Author: Zarroc
Pairing: Maura/Alisa
Rating: k-11
Genre: drama, angstinen romance, femme
A/N. tämä on ihan puhdasta blokinpoistoa spurttiraapaleen voimin, eli ei varmaan ole suurta juonellista ihmettä tapahtumassa. Alisa siis lähti siskonsa Sofian luokse Barcelonaan tämän (K15) ficin lopulla, ja näköjään Mauran oli pakko mennä perässä. Näillä mennään.
Ensimmäinen osa Yhtyeen tuotanto II kappaleella Kirje kotiin sekä Ficlet300 sanalla 41. Naisellinen
// Beatrix Bones lisäsi ikärajan tekstilinkkiin.

1.   NYT OLLAAN TURVASSA

IHMINEN LÄHTEE PAKOON,
SE TUNTUU PAHALTA
JÄTTÄÄ JÄLKEENSÄ KAIKEN
SITÄ ELÄÄ MISSÄ VAAN MIELUUMMIN
VAIKKA VIERAANA
KUIN PELON TUOKSUSSA KITUEN KUOLEE
ÄIDINKIELEN UNOHTAA VOI
SYNNYINMAATA KOSKAAN EI

Hiekka tuntui varpaissa vieraalta, kuin epämukavalta maulta suussa. Jätin silti laittamatta kengät jalkaan ja seisoin rantavedessä katselemassa kaukaisuuteen. Kuulin meren hiljaisen pauhun seasta kuinka hiekka kahisi Alisan kävellessä lähelleni. Hän oli kietoutuneena kermansävyiseen toogamaiseen mekkoon, joka korosti hänen ihoaan mitä loistavimmin. Hänen violetteja hiuksiaan, jotka hulmusivat suolaisessa tuulessa.

Käänsin päätäni niin, että näin hänet ja hymyilin vähän. Hänen kätensä olivat lanteilla ja huulilla oli enimmäkseen kylmän oloinen hymy. Me olimme olleet täällä jo viikkoja, olin seurannut hänen perässään paljon nopeammin, kuin olisin edes uskonut itsestäni.
Hän ei ollut vaikuttanut kauhean mieltyneeltä seuraani ensi alkuun, mutta ei ollut työntänyt minua missään vaiheessa poiskaan. Niinpä olin jäänyt, Barcelonan kuumille lakanoille ja pehmeälle hiekalle, johon en osannut tottua.

Alisa kohotti kättään, sormet setvivät takkua niskassani jotenkin hajamielisen oloisena. Kohotin kättäni ja tartuin hänen ranteeseensa, katsoin ihonväriemme taistoa. Hän ei nostanut katsettaan itsepäisestä takusta, mutta päästi siitä irti. Laskin kätemme ja lomitin sormeni hänen sormiensa lomaan.

Hän tuli vähän kerrassaan lähemmäs niin, että seisoimme siinä lopulta rinnatusten ja saatoin kuulla tuulen suhinan hänen hiuksissaan. Hetkittäin tämä paikka alkoi tuntua kodille, se pieni asunto kaupungin sydämessä tuoksui tutulle. Alisan täyteläiset huulet hymyilivät vain minulle, ainakin toisinaan. Silloin kun hänen varomattomuuttaan tallottu sydämensä ei sitä huomannut.

[Zarroc]

A/N. Yhtyeen tuotanto II Kekkonen sekä F300 151. Keltainen

2.   KUNNES KEVÄT TULI PRAHASTA

JA NIIN SUURI JA PUNAINEN KUIN SYDÄMENI OLI,
OLI MAHTAVA NEUVOSTOLIITTO KOTO RAUHAN JA VALLANKUMOUKSEN
JA SEN HALVAN VODKAPULLON
KUIN OIS OLLUT HELPOMPAA SILLOIN EROTTAA
NE HYVÄT POJAT NIISTÄ PAHOISTA

Alisa makasi raidallisen pussilakanan päällä sängyllä ja luki kirjaa, joka kertoi jostain sodasta. Olin salaa vilkuillut sitä kirjaa vähän toisella silmällä, kun hän laittoi ruokaa tai teki jotain muuta. Ei se minussa suurta innostusta herättänyt, mutta mietin vain, miten hän jaksoi uppoutua siihen noin täydellisesti. Hän sormeili välillä pitkissä hiuksissaan olevaa moniväristä lettiä, koska violetilla oli monta sävyä ja käänsi sitten sivua.

Siinä liikkeessä oli jotain uskomattoman levollista, enkä uskaltanut särkeä niitä hetkiä. Niinpä hiippailin hiljaa pois sieltä, pehmeänsävyiselle parvekkeelle, josta avautui kaunis maisema. Katsoin alas ja näin kadunreunan kojulla tutun oloisen naisen.

”Missä sanoitkaan Sofian olevan?” kysyin palatessani muutamalla askeleella takaisin pienen huoneiston sisuksiin. Nojasin vaaleansiniseen seinään ja Alisa kohotti katseensa. Hänen takanaan seinä oli tummansininen ja mietin taas, millainen järjen riemuvoitto olikaan ollut tällainen sisustus pieneen asuntoon. Keittiön kaapistot olivat kanarianlinnunkeltaiset, hyvin pirteät ja omalla tavallaan kai kauniitkin.

Harmaa kivilattia oli miellyttävän viileä jalkojen alla ja vietin sillä istuen useammankin hetken täällä ollessani.

”Kuinka niin?” Alisan sanat havahduttivat minut ajatuksistani.
”Hän on jonkun kanssa parvekkeen alla, siinä kojulla”, vastasin ja Alisa hymähti. Hän nousi kietaisuhamettaan pidellen ja kurkisti parvekkeelta alas.
”Francina”, Alisa hymyili ja suikkasi suudelman hämmentyneille huulilleni. Hän palasi takaisin sängylle enkä tiennyt mihin suuntaan olisin katsonut.

[Zarroc]

A/N. Yhtyeen tuotanto II Tyttöjen päiväkirjat ja F300 269. Kevyt

3.   JOSKUS KATSOT MUA SILLÄ SILMÄLLÄ

VOI KUN JOKU VOIS SUA RAKASTAA
OTTAA SYLIIN JA PELASTAA
OLLA SUN UNELMIEN MIES
JOITA TÄYNNÄ ON TYTTÖJEN PÄIVÄKIRJAT

Alisa teki korvapuusteja. Minua suoraan sanottuna hymyilytti niinkin suomalainen valinta tämän illan leipomukseksi, mutta en kommentoinut siihen mitään. Nainen hyräili hiljaisella äänellä keittiössä vaivatessaan pullataikinaa ja minä yritin tunnistaa säveltä epätoivoisesti.

”Onko tuo Pet Shop Boysia?” kysyin hämmentyneenä. Alisa vilkaisi minuun ja hymyili. Hän oli selkeästi päässyt eroon enimmästä mökötysvaiheestaan.
”Joo, Turisas-versiona”, hän ilmoitti kuin se olisi itsestään selvää.

”Aaa… häh?” käännyin kunnolla ympäri jakkaralla, jonka olin raahannut parvekkeelle. Nojasin istualtani ovenkarmiin ja näin siitä mukavasti kaupungille.
”Niin. Turisas on coveroinut Pet Shop Boysia”, hän toisti kuin olisin vähäjärkinen ja välillä kyllä sille tuntuikin. Virnistin kuitenkin hieman.
”Eli poppi kelpaa, kunhan se on metallia?”

”Jep”, Alisa totesi ja iski taikinaa nyrkillä. Irrotti kuulemma jauhot kädestä, mutta en kyllä siitä tiennyt. Hän laittoi liinan taikinakulhon päälle ja asetteli sen hellansivuun kohoamaan.
”Mitä meinasit tehdä tänä iltana?” hän kysyi muina naisina tullessaan luokseni ja kohotin kulmaani kysyvästi.
”Ilmeisesti paistan pullaa kanssasi?”

Hän hymähti ja istui syliini hajareisin. ”Jep.”

Liu’utin kättäni naisen lantiolle, aina kevyen paidan alle asti. Hän kietoi kätensä niskaani, tunsin sormien kietoutuvan oransseina palaviin niskahiuksiini. Alisa kumartui suutelemaan minua, eikä ollut enää epäilystäkään miksi tein pullaa hänen kanssaan Barcelonan ilta-auringossa.

Kenenkään muun kanssa jaettu tequila ei voisi korvata sitä mitenkään.

A/N2. Ja jos jotakuta kiinnostaa turisas-versio, se löytyy täältä.

[Zarroc]

A/N. Yhtyeen tuotanto II Torkkelinmäki & F300 152. Kerma

4. NO, RAKASTAVAISTEN TÄYTYY RIIDELLÄ

KUN KAUPUNKI PARHAIMPIINSA PUKEUTUU
YLLÄÄN YÖTAIVAS KUIN MEKKO MUSTIKANSININEN
SEN HÄNELLE TARJOILEN
JOS VAIN LADYNI KANSSANI YHDEN SIIDERIN OTTAA

Lähdimme kuitenkin yön selkään, käsi kädessä. Olin raidoittanut hänen hiuksensa sinisellä ja mustalla ja letin loppuun sitonut pienen sulan. Alisa oli näyttänyt hyvin huvittuneelle katsellessaan itseään peilistä. Hame ja paita olivat vaihtuneet kermanvaaleaan pikkumekkoon, en voinut edes kuvitella itse käyttäväni sen väristä vaatetta, mutta hänelle sellainen kävi. Siksi kai en ollut muita kuin sen värisiä täällä hänen päällään nähnytkään.

Barcelonan kiivaat kadut eivät hiljentyneet iltaisinkaan, melkein tuntui, että ihmiset muuttuivat vielä kiireisimmiksi. Heillä oli hoppu kaikkialle, joka puolella kuului puheensorinaa ja naurua. Alisa ihaili hiljaa heidän kauneuttaan ja iloisuuttaan, mutta katsahti minuun aina välillä kuin lupaa kysyäkseen.

"Laitoit sitten tuota huonoa kynsilakkaa", hän huokaisi katsellessaan minun repäisevän ärsyttävän, fuksianpunaisesta lakasta repsottavan palan irti.

"Näköjään", mutisin ja nostin katseeni. Olimme päätyneet jonkun mukavan oloisen tanssipaikan oville. Tai no, minä en pitänyt tanssimisesta enkä liian kovalla soivasta musiikista, mutta jos sieltä sai alkoholia, niin mielelläni vein Alisan sinne. Hän vetikin minut sinne enimmäkseen innoissaan ja juotuaan yhden mojiton kanssani pakeni tanssilattialle.

Katsellessani häntä, ihmismassan kietoutuessa hänen ympärilleen, mietin ensimmäistä kertaa näiden viikkojen aikana, mitä hän oli minulle. Katsellessani hänen hitaasti tanssivan jonkun lanteita vasten totesin hiljaa itselleni, että en ilmeisesti ollut kovin paljoa ainakaan hänelle. Liekö koskaan ollutkaan, paljoakaan sen enempää.

[Zarroc]

A/N. Yhtyeen tuotanto II Meidän pikku kuppila (osa 6) & F300 270. Vodka

5. LASKEE NEIL YOUNGIN SISÄÄN

TÄÄ MEIDÄN PIKKU KUPPILA
EI OIKEASTAAN
OLE MILLÄÄN TAPAA ERIKOINEN
PAITSI ETTÄ TÄÄLLÄ JOKAINEN
ON AINA VÄHÄN JONKUN NÄKÖINEN

Kuten arvelin, Alisa ei juossut perääni lähtiessäni. Tuskinpa hän edes huomasi, että olin mennyt menojani. En suuremmin huolehtinut siitä, missä nukkuisin yöni; minulla ei ollut avaimia Sofian asunnolle enkä olisi niitä kyllä halunnutkaan. Avaimet merkitsivät aina sitoutumista, vaikka se olisikin vain parin viikon mittaista.

Harhailin kaduilla vähän levottoman oloisenakin, mutta toisaalta olin myös paljon rauhallisempi kuin pitkään aikaan. Minulla ei ollut ketään muuta kuin itseni huolehdittavana, olisi minun asiani kenen mukista joisin ja kehen turvautuisin yöksi. Astuin sisään pieneen pubiin, jonka leppoisasti erottuva musiikki kiiri avonaisesta ovesta löyhään ulkoilmaan.

Kiire oli hieman laskeutunut, ihmisten puheensorina vaimentunut. Kai he olivat enimmäkseen sisätiloihin päätyneet, niin kuin minäkin. Pubissa oli lämminhenkinen, tummapuinen kalustus, mutta ei synkkää. Tiskillä lasia pesi minua vanhempi nainen, jonka tatuoinnit lauloivat, että elämä oli juhla.

"Saisinko jotain, missä on vodkaa?" pyysin hieman empien. Kirkkaat eivät aina olleet mikään paras vaihtoehto, varsinkaan näissä tilanteissa kun pakeni jotain, mutta antoi mennä.

Nainen hymyili, musta tukka oli kietaistu monimutkaiselle nutturaletille, jossa silti erottuivat kiharat selkeästi. Hymykuoppa oli vain toisella puolella kasvoja, mutta se toi muuhun olemukseen miellyttävää epämääräisyyttä.

"Ole hyvä", hän antoi minulle jonkun liilan drinkin, asiakaspalveluhymy oli poissa ja sen tilalla jotain flirttailun ja tuttavallisuuden väliltä. "Olen Adrianne."

Kiinnostavaa.

"Maura", hymyilin.

[Zarroc]

A/N. Yhtyeen tuotanto II Sydän vanhanaikainen & F300 86. Tytär

6.   KIITOS VAIN ON (SIELU SYVÄÄN HUOKAISEE)

HEI SIIS LIEKÖ SILKKAA SATTUMAA, ET
VARASTAA HÄN KOKO NÄYTELMÄN
KUIN OLIS TÄHÄN KUVAAN LIIAN TÄYDELLINEN
ALLA MEIKIN, HAMEEN, PUUTERIN ON
SYDÄN VANHANAIKAINEN

Toisen vodkani jälkeen Adrianne ilmoitti, että hänen vuoronsa loppuisi viiden minuutin päästä. Minua hymyilytti vähän niin selkeä kutsu johonkin, mutta vastasin vain nyökkäämällä. Hän saisi itse päättää mitä tekisi minulle, jättäisikö tänne vai ottaisiko mukaansa.

Hänen vuoroaan jatkava mies tuli hetken kuluttua paikalle, he vaihtoivat ranskalaiset poskisuudelmat, jolle kohotin hieman huvittuneena kulmiani. Adrianne hymyili välinpitämättömästi ja tilasi itselleen paukun.

”Olen alkujani ranskalainen”, hän mutisi minulle siirtyessään istumaan vierelleni. ”Ja kun Thomas tuli, selvisi, että hän on äitinsä puolesta myös.”
”Eli olette maantieteellisesti sukulaisia?” ehdotin ja pyörittelin tyhjässä lasissa kelluvaa pilliä kädessäni.
”Vaikka niin”, Adrianne nauroi ja tajusin pitäväni sen sävystä. Se ei ollut iloinen nauru, se oli käheä ja enemmäkseen tottunut. Kohtelias, mutta enemmän kuin asiakaspalvelijan nauru.

Annoin katseeni kulkea hitaasti hänen vartalollaan, vaikka peittelin täysin avointa tuijotusta vähän vaihtelevin menestyksin. Naista ei näyttänyt häiritsevän, hän joi paukkunsa tyynesti irvistelemättä ja tilasi kaksi lisää, ilmeisesti minulle toisen.

Kilistimme pieniä laseja ennen kuin joimme, jouduin irvistämään karvaalle maulle eikä Adriannen huvittuneen hymyn lisäksi muille ollut maailmassani tilaa.

Käänsin katseeni tatuointeihin, jotka olivat enimmäkseen kukka –aiheisia. Aika tyypillinen valinta, mutta olivat ne aika siistejä silti.

”Nenne”, luin ääneen nähdessäni ruusun terälehdille kirjoitetun tekstin ja Adrianne hymähti.
”Tyttäreni tapasi sanoa minua sillä nimellä.”

[Zarroc]

A/N. Yhtyeen tuotanto II Muistojensa roskalaatikot & Ficlet300 271. Suomalainen

7.   KUN MULLA ON TÄÄ SYDÄN LEVÄLLÄÄN

MÄ EN VIELÄ USKALTAIS LÄHTEÄ KOTIIN
LEIKKIÄ KUOLLUTTA KUN KIPU YLTYY
MÄ ISTUISIN TÄSSÄ VIELÄ HETKEN JOS SÄ
JAKSAT KUUNNELLA
KUNNES TÄÄ REPALEINEN SIELU PUUTUU

"Tapasi sanoa?" kysymys vain lipsahti, ei minun sitä oikeasti pitänyt ääneen sanoa. Hain katseellani pakopaikkaa, jotain, mikä pelastaisi.
”Niin, hän kuoli muutama vuosi sitten”, Adrianne totesi hyvin rauhallisella sävyllä, ehkä vähän liiankin. Käänsin katseeni takaisin häneen, en ollut osannut edes aavistaa.

”Olen pahoillani”, sanoin vähän kokeilevasti.

”Älä ole, se on teille aina epämukavaa”, hän hymähti. Thomas tarkkaili meitä tiskin takaa, näytti päättelevän, että tarvitsimme lisää alkoholia ja työnsi meille raikkaan näköiset drinkit.
”Meille?” tarrasin naisen sanoihin ja nyt hän naurahti oikeasti, sellaista huvittunutta naurua; ei enää kohteliasta.
”Suomalaisille. Aksentistasi huomaa sen heti”, aavistuksen verran lämpimämpi ilme palasi Adriannen silmiin. ”Teille kuolema on tuttu asia, mutta pahoittelu täysin epäjohdonmukaista.”

Otin hörpyn lasistani, koska en keksinyt mitään sanottavaa. Spriten seasta maistui pieni kerros tequilaa ja olin siitä iloinen. Kun suljin hetkeksi silmäni, maailma pyöri hitaasti ympärilläni. Avasin ne jälleen katsoakseni Adrianneen, joka oli yllättävän lähellä.

Vastasin suudelmaan, joka oli vasta ajatustasolla täysin automaattisesti. Hän ei hätkähtänyt lainkaan, laski lasin kädestään tiskille ja kietaisi sormensa niskahiuksieni ympärille.

”Seuraavaksi sanot olevasi suhteessa”, hän mumisi huulilleni ja minun teki mieli kaatua suoraan baarijakkaralta hänen syliinsä.
”Siitä ei ole pelkoa, hän jäi toiseen baariin tanssimaan muiden naisten kanssa”, naurahdin vähääkään epäröimättä.

Huokaisten hän vei minut pois.

[Zarroc]

ombré, kommenointi on kauhean vaikea taiteenlaji... 8'D mutta voi että, ihana kuulla, että olet tutustunut muihinkin teksteihini jollain tavalla. Maura on tosiaan... no; en tiedä loinko sitä varsinaisesti hyvin ei pidettäväksi hahmoksi, mutta sellainen siitä tuli. Sillä oli ihan oma päämääränsä. Itse pidän Maurasta jollain kierolla tavalla todella paljon ja koen sen ja Alisan suhteen kovinkin erikoisena toisinaan. He ovat yksi, mutta silti kaksi. Ei siitä sen enempää juuri nyt.

Hyvä että tapahtumapaikka kävi hyvin ilmi, en ole koskaan käynyt Barcelonassa, mutta ehkä mielikuvani siitä välittyi jotenkin. Kiitos paljon kommentista, todennäköisesti yritän saada heille jonkin jatkon tässä kunhan saan pientä potkaisua asiaan :3

- totta kai saa laittaa yksäriä, odotan sitä oikeastaan hyvinkin mielenkiinnolla juuri nyt 8'D