Kirjoittaja Aihe: Kun vielä voin rakastaa | S ficletsarja | 1/5  (Luettu 1254 kertaa)

Puolimieli

  • Vieras
Kun vielä voin rakastaa
S ficletsarja, purppurahörhöilyä

1. Hiekkapölyä
Musiikki tarttuu kiinni ja vie mukanaan. Sankasti pölyävä hiekka saa yskimään, mutta tanssin siitä välittämättä. Liikkeen huuma vie pois jaloissa pistelevän soran ja taivaalle tiukasti kiinnittyneen poltteen, joka saa ihon punoittamaan ja lopulta kesimään. Väliä on vain sillä, kuinka askelet poukkoilevat holtittomasti ihmisjoukon seassa, kuinka basso hakkaa kiivaasti rinnassa ja pölyn mukana hengitetty rakkaus saa tuntemaan elämisen täydellisyyden. Kirkkaat värit paiskautuvat kasvoille, sadat hymyt kulkevat lävitse ja riemu tihkuu hikipisaroina pitkin otsaa.
Juhlat pysähtyvät vain hetkeksi, jotta sangria saa tilaa virrata, ihmiset juovat suurin kulauksin. Eikä kulu montaa minuuttiakaan, kun tanssimme jälleen kuin ensi kerran, annamme naurun helmeillä musiikin ja ihmismassan seassa. Aurinko laskee riemun yltä hiljalleen, tilalle vaihtuu kelmeä yö. Hämärässä loistavat valtavat loistevalot, ne välkkyvät sateenkaaren värein ja huolehtivat siitä, ettei ilon raivoisa syke sammu milloinkaan.

Jaloissa pistelee soran lisäksi kylmä ja väsymys. Jalkaholvit ovat tanssista mustat, sora pistellyt niihin painaumansa. Ja niin paljon rakkautta ne välittävätkään, liikkuvat kevein askelin vielä raskaan päivänkin jälkeen. Kun aamuyöllä kellahdamme selällemme kasteessa kylpevälle nurmelle, päässä sykkii sangria ja jalkapohjissa silkka rakkaus.