Hänen Lunansa (K-11, Luna/X, draama insesti(haaste) FF100)

[Ginger]

Title: Hänen Lunansa
Author: Gin / Ill
Takapirupeta: Gwyneth
Rating: K-11 // Scarlett muokkasi ikärajan vastaamaan uusia sääntöjä
Paring: "Xenophilius/Luna"
Genre: Draama, huumori
Summary: Xenophiliuksen ja Lunan suhteen muotokuva
Warning: Tulkinnanvaraista insestiä, Spoilaa DH:ta erään uuden hahmon saralla
Disclaimer: Rown
Speciaal Note: FanFic100, sana 27. vanhemmat; Finin insestihaaste; Celepornin toive Xeno/Lunasta
A/N: Itse en niinkään lue tai kirjoita insestiä, mutta pakko sitä oli kerran kokeilla. Tapani mukaisesti aika etäisenä versiona, mutta häijyä teki silti kirjoittaa...





Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias.

Xenophilius istui pöydän ääressä, naputteli sormensa kärjellä Saivartelijan reunaa. Lehti oli alustava vedos seuraavasta numerosta, se odotti vielä viimeistelyä ennen lopullista muotoaan. Hän tekisi siitä valmiin, hän tekisi siitä juuri oikean. Oikkuvoivien etsintätiedote tuli siirtää takakanteen, patenttiministerin petos olisi laitettava suoraan etusivulle, jotta kaikki näkisivät, miten väärin tuo mies olikaan käyttänyt lohikäärmeiden häntäsuomuja. Juuri niin hän uutisen asettelisi!

Pahuksen vaivaiset luut kolottivat ja Xenophilius suoristautui ylös tuoliltaan. Lapin shamaanin siunaukset olivat ilmiselvästi kulumassa pois. Ei mitään, mitä tilkka mesimarjasnapsia ei väliaikaisesti korjaisi. Xenophilius katseli ympärilleen – hänen Lunansa oli edelleen ulkona – ja otti painokoneensa uumenista varaosalokerosta esiin kultaetikettisen pullon.

Laseja ei suonut tuhlailla ja kursailemattomasti mies asetti huulensa pullon suulle. Helmeilevän nesteen laskeutuessa vatsaan tuntui helpotus autuaana luissa ja ytimissä kuin olisi auguurin pyrstösulkia imeskellyt. Tyytyväisesti hymyillen Xenophilius palautti pullon paikoilleen ja asteli sitten keittiöön. Ehkä tänään hän voisi tehdä ruokaa. Xenophilius muisti, että oli kantanut kotiin lohen, oikein suuren ja limppejä syöneen. Hänen Lunansa piti kalasta.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias. Luna ei itkenyt sen jälkeen kertaakaan.

Keittiöön päästyään, tai ei se varsinaisesti erillinen huone ollut, oma nurkkauksensa vain, Xenophilius pysähtyi miettimään ja puhisemaan. Ei hän ollut huomannutkaan, että keittiö oli päässyt hieman repsahtamaan. Likaisia lautasia tiskialtaassa, paistinpannu puolittain hellalla. Kuiva-ainekaapin ovi oli jäänyt rakosilleen, sen Xenophilius veti kokonaan auki.

Mitä ihmettä? Joku oli vienyt hänen korppujauhonsa, hänen sikermän munansa. Kuinka hän nyt saattoi laittaa Lunalleen herkullista lohta, kun kaikki tärkeät sivuaineet oli viety? Järkytys tulvahti Xenophiliuksen mieleen ja mies jolkotti nopeasti kylmälokeron luokse. Toden totta, kala oli poissa! Varkaistako oli kyse, hänen talossaan? Kyllähän hän olisi miekkosille tarjoillut aterian, jos nämä olisivat vain uskaltautuneet pyytämään.

Ovella kolisi ja sisään kesäsateesta asteli hänen Lunansa tuijista sidottu korin tapainen käsivarrellaan. Miten ollakkaan, huusi Xenophilius Lunalleen, meillä kävi varkaita, rotevia kuin seinä, eräs niistä oli kasvoiltaan vihreä. Xenophilius kertoi koko jännittävän tarinan Lunansa kuunnellessa ja ryhtyessä laittamaan ruokaa korista ottamistaan piskuisista sienistä.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias. Luna ei itkenyt sen jälkeen kertaakaan. Sen sijaan hän kiersi kätensä isänsä ympärille ja oli ihan hiljaa.

Oli se ihmeellistä, miten hänen Lunansa olikaan oppinut näin pian kokkaamaan. Häkeltyneenä Xenophilius maisteli munakkaan reunaa. Tälläisiä uudenvertaisia tuntemuksia oli virrannut hänen lävitseen viimeksi Afganistanissa, sen vuorilla, kun hän purosta nautittuaan oli ensimmäisen kerran nähnyt sätkyjalkaisen honkapukin. Maailma ikään kuin kääntyi oikeaan asentoon hänen ympärillään.

Lunani hiukset ovat kasvaneet, pisti Xenophilius merkille, kun hänen Lunansa nojasi pöydän reunaan, silmät olivat etäisesti suunnattutuneet ikkunaan päin, ja pitkän pitkä palmikko valahti verkkaisesti hartialta ylitse lapaluiden, poikki ristiselän, kosketti harsovilla irtokiharoillaan melkein reisiä. Siniharmaan kaavun helmaan oli ommeltu kevätversoisia villapääluikkia.

Ja Xenophilus puheli ääneen mitä ajattelikin, että miten hänen Lunansa muistuttikaan erästä naista Tibetin vuorilta, naista, jolla oli ollut pitkän pitkä palmikko, joka asui tornissa ja tornin juuressa oli kuhissut alruunoita, pihtimuratteja, sylkysyöppöjä, jotka olivat tarttuneet hänen, Xenophiliuksen viitan helmaan, kun hän oli viattomasti kohottautunut tytölle huutelemaan tervehdyksensä.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias. Luna ei itkenyt sen jälkeen kertaakaan. Sen sijaan hän kiersi kätensä isänsä ympärille ja oli ihan hiljaa. Tuskissaan isä puristi liian lujaa.

Xenophilius viikkasi kirjavan vaatekertansa vuoteensa laidalle ja hymyili päivän hyville töilleen. Ruokittuja kalavarkaita, lehtikin edistyi edellä aikataulusta. Ehkä hän myös saisi pian kuulla uutisia heliopaateista, aivan, hänen myyränsä ministeriössä pääsisi varmasti kohta "siihen oikeaan sisäpiiriin". Saisivatpahan kaikki kuulla mitä Toffeen tossun alla oikein oltiin miehiään!

Pestessään kasvojaan lammen viileällä vedellä Xenophilius tunsi kummaa nipistelyä nenänpäässään. Pieni, sievä limppi oli eksynyt hänen saaviinsa. Hykerrellen Xenophilius nappasi sen sormiensa väliin ja käveli ikkunan luo. Hän heitti otuksen ulos, hän tiesi limppien kasvattavan itselleen siivet niiden päästessä pois vedestä, palasi paljulle, kuivasi kasvonsa ja köpötti viimein vuoteeseensa nukkumaan.

Aikansa Xenophilius vain makasi paikoillaan. Hän laski ensin kaikki näkemänsä tiilenpäät, sitten ne, joita ei nähnyt. Kaksisataaneljätoista, kuusituhattakolmekymmentäkolme. Xenophilius kierähti selälleen, hänen Lunansa huoneeseen vievät portaat näyttivät huterilta. Tuskin hänen kaunis Lunansa pistäisi pahakseen, jos... Ihan vain siksi aikaa, että uni tulisi... Ei hän muuta, ei.

Melinda päästi irti marraskuussa, kun Luna oli neljävuotias.



***
Melinda on siis olevinaan Lunan äiti ^^ (tästä ei ole canontitoa)

[Celeporn]

Ah, sait tehtyä tämän! Jes, ihanaa, kiitoksia paljon!

Olit kuvannut Xenon aivan loistavasti ja ficin kieli oli kerrassaan herkullista. En mitään tiettyä kohtaa osaa nimetä suosikikseni, sillä teksti suorastaan vilisi toinen toistaan ihastuttavampia yksityiskohtia! Juonettomaksi tunnelmatekstiksi ficci pysyi todella hyvin kasassa, ja kursiivipätkien toisto toimi lähes hämmentävän hyvin. Lopetus kruunasi koko homman, pisteet siitä, että tämä kuitenkin kaikesta huolimatta pysyi omalla tavallaan hyvin viattomana (öh, isä/tytär...).

Tykkäsin paljon siitä, että tuolla Xenon mietteissä liikuttiin välillä niin käsittämättömän kaukana ja suurissa elementeissä, ja sitten sieltä vuorten huipuilta pudotaankin yhtäkkiä kuiva-ainekaapin ääreen. Arkiset elementit sulautuivat sinne Lovegoodien eriskummallisiin kuvioihin todella sujuvasti, ja molemmat hahmot oli kuvattu äärettömän hienosti. Suorituksen upeutta lisää vielä se, ettei paritus ollut sinulle mitenkään mieluinen. Ja tosiaan, ficin nimi on aivan loistava, en usko enää ikinä voivani lukea sitä kohtausta kirjasta samalla tavalla (ja tämä kaikki ainoastaan hyvällä!).

Myös se insestiosuus oli tuotu upeasti mukaan, se ei hyppinyt silmille mitenkään päälle liimattuna eikä myöskään ylikorostetusti - juuri sitä, mitä silloin haasteessa toivoinkin. Paha vain, että nyt tuli entistä suurempi kiinnostus tätä paritusta kohtaan  
Mutta niin, loistoficci, aivan ihana, pidin ihan älyttömästi. Kiitoksia siis vielä kerran, että kirjoitit tämän, olen todella tyytyväinen.

[dally]

Vau! Kun kuulin tästä haasteesta ensimmäisen kerran olin jo ihan kikseissä siitä, jos saat kirjoitetuksi ja oli kyllä loistavaa luettavaa. Voi olla, että toistan tässä nyt kaiken Celeporninkin sanoman, mutta aivan loistavaa.

Hyvä kokonaisuus, tunnelma oli koko ajan hallinnassa ja Xeno oli jotenkin niin juuri sellainen, kuin hänet kuvittelenkin ja millaiseksi hänet on kuvattu kirjoissa. Tässä yksi parhaista puolista oli juuri se, miten ihanien hölynpöly yksityiskohtien keskelle räväytetään jotain tosi kipeätä. Tällä meinaan kursiiveja, jotka mielestäni kyllä toimivat mainiosti, mutta myös toivat sen jonkin puuttuvan palan. Tai en tiedä, voi olla, että ei olisi osannut kaivata niitä, jos olisi ollut ilmankin, kun tässä oli jo niin paljon muuta kehuttavaa ja miellyttävää, mutta mulla kyllä nuo kursiivit nosti vielä pisteet!

Hitto, kun tuo Celeporn nyt meni sanomaan jo kaiken oleelliseen, mutta voi olla, että pitää vielä palata takaisin tämän ääreen ja kommentoimaan uudestaan, kun saan taas ajatuksia kasaan, mutta erinomaista jälkeä! Ja myös pakko nostaa hattua lopetuksesta ja siitä, miten tässä tuo noiden suhde tuodaan esiin ja miten se heijastetaan tuohon menetykseen yms. Juupa juu, on mulla taas korkealentoiset jutut, mutta siis pointti oli, että mahtavaa!

[SnowBlind]

Huh.

Koko ficin aikana odotin jotain tapahtuvan. Mitä pidemmälle tarina eteni, sitä intensiivisempänä ja jännittyneempänä luin. Xenophilius tuntui olevan niin syvällä omissa kuvitelmissaan, että se oli jo pelottavaa. Tuntui, että häiskältä oli kadonnut todellisuudentaju siitäkin vähästä, mitä seiskassa oli annettu ymmärtää, kokonaan. Oli sellainen olo, että tuo ukko voi tehdä vielä mitä tahansa, varsinkin mesimarjasnapsin siivittämänä. Hänen puheensa hänen omasta Lunastaan saivat kylmät väreet selkäpiihin.

Tämä oli rakennettu upealla tavalla, mitään ei sanottu missään suoraan, ja se juuri toikin tähän niin pelottavan tunnelman. Ei voinut olla varma oliko kirjoittaja tarkoittanut samaa, mitä ajatteli. Monesta paikasta olisi voinut päätellä vaikka mitä stooria, ja lukijalle suurin osa varmaan jääkin. Lauseet Melindasta, shamaanin siunauksista. repsahtaneesta keittiöstä ja varhain kokkaamaan oppineesta Lunasta kertoivat rivien välissä täysin omaa tarinaansa.
Hienointa tässä onkin se, että miten näinkin tulkinnanvaraisella tekstillä olet saanut luotua selvän kokonaisuuden, joka ainakin minusta kertoo hyvin insestin vaikutuksesta lapseen, vaikka siitä ei missään suoraan kerrotakaan.

Kiitos.

[jossujb]

Olispas taidokkaasti kirjoitettu, kauniisti mutta samalla jotenkin sen kauneuden kääntöpuolella on jotain tosi pimeää ja rumaa johon tekstissä vain viitataan. Kerrassan mielenkiintoista luettavaa, piti oikein pariin otteeseen lukea läpi, että sai kaiken irti.

Lunan isästä tulee jo kirjassa höpsähtänyt ja outo kuva, mutta nyt siihen tuli joitakin, melkein sairaita piirteitä. Ihan kuin Xenophilius olisi jotenkin irronnut todellisuudesta eikä tunnista enää totta ja tarua, uskoo omiin juttuihinsa. Minusta alkoi tuntua, ettei sitä kalaakaan mistä hän puhui varmasti ollut olemassakaan. Toisaalta, jossain määrin hän kai tajuaa mitä tekee, varsinkin tuo viimeinen lause jossa selittely maistuu juuri sellaiselta mitä pedofiilit harjoittaa usein omista tekemisistään.

Ja sitten ne kursivoidut kohdat! Sitoivta kyllä tosi hyvin tekstin yhten. Tuli jotenkin enemmän syvyyttä ja ne eivät selittäneet taustoja mitenkään paljon, mutta kuitenkin sen verran että lukijan tekee mieli itse täyttää mielessään tapahtumakaaren. Ja niinhän se oli koko ficin ajan - lukija tavallaan itse kuvittelee mitä Lunan ja Xeniphiliuksen välillä tapahtuu.

Kuten SnowBlind sanoi, tässä jotenkin odottaa koko ajan että tapahtuu jotain ihan hirveää, mutta sitten ei oikeastaan tapahdukaan mutta olo on silti aika karmiva. Tuli mieleen ihan ranskalainen elokuva Innosence, missä on aivan samanlainen fiilis. Mutta kiitos, oli hieno lukukokemus.

T: jjb

[Jewwi]

Jäi ihanan karvas maku suuhun Ei liian selvää insestiä, mutta välittyi silti läpi jännällä tavalla. Edelliset ovat ottaneet jo kaiken hyvän kommentoinnin :/ Mutta niin, Xenophiliuksesta todellakin välittyi kuva miehestä jonnka ote todellisuuteen höllentyi vaimonsa kuoleman jälkeen, ja nyt viimein lipesi kokonaan. Odotin koko ajan (muitten mukana) että kohta jotain tapahtuu, kohta Xenophilius kyyristelee rantakiven takana tarkkailemassa tytärtään kylpemässä joessa. Todella hyvä kun jätit sen pois, nosti ficin heti korkeammalle, jotenkin muiden läpuolelle No nyt suljen suuni, rauhoitun.

Jewwi

[Zacoh]

Kuka on Xenophilius? juuj... Olen lukenut Harry Potter seiskan!

[Kaatosade]

Oh, olipas se hyvä. Piristi ankean aamuni herättelemällä kunnolla.

Xeno tuntuu tässä todella mainiolta hahmolta, joka horjahtelee mietteissään ihan laidasta laitaan eikä ole enää kunnolla kiinni todellisuudessa. Aluksi kaikki hörhöilyt hivenen huvittavat, mutta mitä pidemmälle tätä lukee ja mitä syvemmälle siihen mennään, sen enemmän se alkaa tuntua ahdistavalta.

Lunan kokemuksista tässä ei saada tietää oikein mitään, sillä hänet nähdään vain isänsä silmien kautta, mutta ainakin minun oli helppo kuvitella ne, ja se ei ollut mikään kaunis näky.

Lopetus jätti sopivan häijyn maun. Hieno ficci, kiitoksia siis tästä kovasti.

[Tinppa]

Eli, käsittelemme tätä ficciä Stalkkaajien Ficcipiirissä, joten kommentteja saattaa lähipäivinä tulla.

Taisi olla eka ficci, jonka luin parituksella Luna/Xenophilius. Minä tykkäsin tästä. Pituus oli kiva, eikä tää ollut mitenkään raskasta luettavaa. Kirjoitusvirheitäkään ei tainnut olla, en ainakaan niitä itse tekstissä huomannut.

Joo, kovin rakentavaa kommenttia en nyt kykene kirjoittamaan, mutta kiitos tästä.

[Jassminadara]

Ja stalkkaajien ficcipiiristä, huomenta.

Tämä ficci antoi kyllä todella hyvän kuvan Xenosta. Alussa nuo kaikki pienet omituisuudet, erikoidet eläimet ja kalavarkaat olivat huvittavia, mutta mitä pidemmälle ficci eteni, sen ahdistavammilta ja pelottavammilta ne alkoivat tuntua. Ja se, että koko ajan puhuttiin hänen Lunasta, toi vielä enemmän kuvaa sellaisesta jo sairaasta mielestä.

Öömm... nuo välikursivointilauseet toimivat aivan mahtavasti. Juuri toisto oli niissä mahtavaa, ja tietysti viimeinen yksinkertainen lause. Ne toivat tunnelmaa ja katkaisivat xenon omat höpötykset niin kipeästi. Voi että, en osaa oikein sanoa tästä mitään, varsinkaan sellaista mitä ei ole jo sanottu, mutta aivan mahtava ficci oli, tunelmakuvausta ja varsinkin kuvausta häiriintyneestä vanhasta ukosta, vaikka sitä ei missään vaiheessa suoraan sanottu. Se annetaan lukijan lukea rivien välistä.

[Snapu on Pyörylä]

Olen samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa siitä, että Xenosta oli tässä tehty hyvin mielenkiintoinen hahmo kaikkine ajatuksenkulkuineen ja ihmeotuksineen, mutta siinä en voi olla samaa mieltä, että tämä olisi ollut millään muotoa pelottava tai karmiva. O_o Luin tämän kahdesti läpi ja toisella lukukerralla yritin löytää niitä kohtia, jotka kammottivat toisia mutta en minä mitään löytänyt! Ainoat oli nuo Lunan hiusten katsominen (kuinka ne ylsivät reisille asti ja voin vain kuvitella Xenon katselleen tytärtään päästä varpaisiin, mutta toisaalta senkin voi ottaa aivan viattomasti, eikä pedo-meiningillä..) ja tuo loppu, josta vasta oikeasti sain kiinni siitä, että tässä perheessä on jotain vialla. Myös tuo 'hänen Lunansa' oli sellainen insestimäisesti häiritsevä, mutta senkin nyt voi ottaa hyvin viattomana ylisuojelevan isän ajatuksenjuoksuna.

Parasta tässä ficissä oli tuo Xenon ajatuksenkulku, se tuntui niin randomilta, huomaa mistä Luna on saanut sen luonteenpiirteensä. Se ajatuksenjuoksu oli kuvailtu niin taidokkaasti, että ei edes tuntunut oudolta, että asia vaihtui tuosta vaan. Jep, kyllä minä tästä pidin, Xenon takia, hänestä tekisi mieli lukea nyt lisää (ja tulipa tuossa lukiessa jossain vaiheessa mieleen, että Xeno/Kuhnusarvio voisi olla varsin hyvä paritus, syystä jota en todellakaan tiedä )!

[Lallu]

Ficcipiiristä päevää.

Tuolla on tainnut kaikki sanoakin, että tää sun tekemä X on jotain mainion randomia. Ukon ajatuksethan lentelee vielä pahemmin yläilmoissa, kun Lunan. Mulla ei tullut sellasta ällöö fiilistä (kuten yleensä insestijutuis), kun vasta tossa lopussa, kun mun oma mielikuvitus lähti laukkamaan jonnekin, mihin sen ei ois välttämättä tarvinnut laukkailla. 

Mä tykkäsin noista Melinda-kohdista ja aina oikein odotin, että mitä sieltä paljastuu seuraavaksi. Olisi ehkä sopinut, jos tossa lopussa olisi ollut vielä yksi lause lisää, eikä pelkästään tuota aloitusta. On sekin kyllä hyvä, koska se nitoo tuon alun ja lopun yhteen.

Kiitän tästä! Kauniisti on kirjoitettu.

Lallu

[Larjus]

Olipa tämä jänskä. Ilman noita alkutietojen mainintoja tulkinnanvaraisesta insestistä tätä olisi voinut pitää ihan vain söpönä ja sympaattisenakin ficinä, jossa Xeno ajattelee Lunaa paljon, koska tämä on kaikki mitä hänellä on jäljellä. Mutta kun ne nyt siitä alusta luki, niin tietysti kaikki omat ajatukset ovat niiden tietojen värittämät Sen myötä myös tuo käytetty ilmaisu "hänen Lunansa" alkoi olla aika kuumottava. Mielestäni se kyllä sopi hyvin tähän ficiin. Ihan kuin Xenolla olisi pakkomielle Lunasta. Aika hyytävää. Xeno tuntui muutenkin olevan vähän sekava ja harhainen, koska mä ainakin ajattelin, että ei hänellä takuulla ole sitä lohta koskaan ollutkaan, eikä heillä ole mitään ruokavarkaita käynyt. Moisen uskominen kyllä sopii hänelle ja koko tähän tekstiinkin.

Tuskin hänen kaunis Lunansa pistäisi pahakseen, jos... Ihan vain siksi aikaa, että uni tulisi... Ei hän muuta, ei.

🙊🙊 Musta tuntuu et ilman insestivaroituksiakin tämä kohta olis nostanut kulmani hiusrajaan Pidin siitä, ettei tässä suoraan sanottu, mitä Xeno tarkalleen ottaen ajattelikaan, mut en kyl tiedä, onko oma mielikuvitus se turvallisinkaan vaihtoehto!