Ficin nimi: Sadevalssi
Kirjoittaja: Odo
Genre: angst
Paritus: Regulus/Narcissa
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J. K. Rowling omistaa Harry Potterin maailmoineen ja hahmoineen. Kirjoitan tätä omaksi ilokseni.
A/N: Mä olen kaavaillut Regulus/Narcissaa jo hyvin kauan sadeteemalla Paritusgeneraattorihaastetta varten, mutta tästä tuli aivan erilainen kuin suunnittelin. Alkuperäisessä kumpikaan ei sure suuremmin ja paritus on molemmin puolinen, joten tämä on nyt hieman erilainen. Syytän inspiraatio kuvia
1 ja
2. Osallistuu FF50: Luihuiset (033.Sade.), OTS20: Mustan suku, ja ei mene Aakkoshaasteeseen vaikka kuinka haluaisin. Myös Kaiken maailman ficlettejä 42/2015: Het.
Sadevalssi
Kalmanhanaukio näytti ulkoa päin autiolta, kun Regulus vilkaisi taakseen astuessaan ovesta. Sateen pieksemä rakennus näytti luotaantyötävältä, kun ovi sulautui näkymättömäksi ja jäljelle jäi vain jästiasutusta. Ovi oli sulkenut taakseen juhlien kaiut, iloisen rupattelun ja teennäiset kohteliaisuudet, jotka kohosivat yli sateen ropinan. Musiikin lempeä kosketus oli ollut pistevä ja kivulias, vaikka se oli tarkoitettu kohottamaan juhlatunnelmaa ja tuomaan yhteen tanssiaisparit, joiden askeleet löysivät yhteisen rytmin.
Reguluksen hiukset liimautuivat kasvoille ja niskaan muutamassa sekunnissa rajuilman kastellessa hänet läpimäräksi. Juhlakaapu tuntui inhottavalta vasten ihoa, mutta hän oli unohtanut taikasauvansa, jolla suojata itsensä ulkona hallitsevalta sateelta. Hän oli halunnut edes hetkeksi raitista ilmaa, yksinäisyyttä ja syysillan pimeyttä. Regulus lähti päämäärättömästi astelemaan, kun sai käännettyä katseensa ikkunoista, joiden pinnassa vesipisarat kilpailivat toisiaan vastaan. Hän ei ollut katsonut yhdestäkään ikkunasta sisälle asti, vain vettä lasin pinnalla. Jalat veivät sateen läpi autioille kaduille, joiden hämärä houkutteli häntä enemmän kuin takkatulen loimu ja ilmassa leijuvat lyhdyt suuren oleskeluhuoneen tunnelmantuojina.
Sateesta huolimatta Reguluksen mieleen nousivat tanssiaiset ja pari, josta hän ei ollut saanut irrotettua synkkää katsettaan. Vasta kihlattu Narcissa oli ollut kevyt kuin höyhen nuoren Malfoyn viedessä. Vuosia sitten katsellessaan samanlaista sadetta Regulus oli odottanut, että hän olisi mies, joka saisi tytön nauramaan ja liitämään askelten tahdissa.
Heidät oli aikoineen luvattu toisilleen, vanhempien päätöksestä, että suku jatkuisi yhtä puhtaana kuin aina ennenkin. Regulus ei ollut koskaan ajatellut, että serkkujen menemisessä naimisiin olisi mitään poikkeuksellista tai outoa, olivathan hänen vanhempansakin ensimmäisiä serkkuja toisilleen. Walburga oli pitänyt jopa hyvänä, että avioliitto solmittaisiin suvun sisällä mieluummin kuin sen ulkopuolelta, vaikka hänen veljensä Cygnus olikin nainut Druella Rosierin, Narcissan äidin.
Lapsena Regulus oli katsellut ikkunasta ohi vesipisaroiden, kun Narcissa oli seisonut hetken sateessa tehdessään lähtöä äitinsä kanssa, ja hymyillyt hänelle ikkunan takaa. Regulus oli miettinyt valssia sateessa tulevan puolisonsa kanssa, koska oli aina pitänyt sadepäivistä ja tytöstä, joka oli hänen lapsuutensa rakkain sukulainen heidän ikäerostaan huolimatta. Narcissa oli ollut vakavampi ja aikuismaisempi kuin hän, hyväksynyt avioliittosopimuksen, ja nyökännyt kuten hienon neidin kuului, mutta Regulus oli ujostellut eikä koskaan kertonut oikeasti ilahtuneensa.
Narcissa oli upea nainen, eikä Regulus ollut koskaan olettanut naivansa ketään toista. Ei lapsena, eikä edes vanhempana, ja nyt miettiessään seitsemäntoista vuotiaana Narcissaa toisen miehen käsivarsilla hän tunsi vain surua. Regulus ei ollut koskaan pitänyt liittoa velvollisuutena vaan uskonut siihen, että rakasti Narcissaa, ja että nainen rakasti myös häntä. Druella oli kuitenkin sopinut Walburgan kanssa avioliittosopimuksen purkamisesta nuoren Malfoyn pyydettyä Cygnukselta lupaa naida hänen nuorin tyttärensä, eikä kukaan ollut kysynyt alaikäisen Reguluksen mielipidettä. Narcissa oli rakastunut jo silloin Luciukseen ja heidän kihlauksensa oli viimein julkistettu juhlissa Kalmanhanaukiolla jokaiselle arvovaltaiselle noidalle ja velholle, mikä teki Regulukselle asiasta todellisempaa kuin Tylypahkaan kesällä saapuneet uutiset.
Nyt sadevalssia tanssivat Narcissa ja Lucius, kun Regulus kulki yksin kaduilla sateen pieksämänä, seuranaan vain korpit, jotka katselivat häntä. Se oli ollut aikoinaan vain lapsen haave, Regulus naurahti itselleen, mutta ei voinut olla tuntematta lämpimiä puroja poskillaan, jotka sekoittuivat kylmään sateeseen.
