// Alaotsikko: FF100, drama, fluffy, triplaraapale
Title: Niin oikein
Author: Scar(lett) <3
Beta: Katsoin tarpeettomaksi käyttää näin lyhyessä tekstissä 8)
Pairing: Fred/George
Rating: K-11
// Muokkasin ikärajan vastaamaan uusia sääntöjäGenre: drama, fluffy, pieni angst, slash, pienoinen het, twincest, triplaraapale
Warnings: Twincest
Disclaimer: Kaikki henkilöt (kielityttöä ja Patriciaa lukuun ottamatta 8D) ovat valitettavasti Rowlingin.
Words: 300, olisikohan
Tense: Imperfekti
Summary: Niin kauan kun kaikki tuntuu oikealta, missään ei ole vikaa.
A/N: Tahdoin kerrankin kokeilla jonkinlaisen hieman absurdimman tekstin kirjoittamista – ja tadaa,
sataseen sanalla 023. Rakastavaiset osallistuva
Niin oikein syntyi.
Niin oikeinVain yhden ihmisen käsissä Fred oli kuin sulaa vahaa. Se ihminen ei ollut Angelina, Patricia, Fleur tai edes se kielitaitoinen tyttö Korpinkynnestä, vaan se oli George, George Weasley, hänen kaksoisveljensä, omakuvansa. Fred ei ollut koskaan jäänyt miettimään, mikä oli johdattanut hänet siihen tilanteeseen Georgen kanssa, eikä hänen tarvinnutkaan – niin kauan kuin kaikki tuntui oikealta, niin kauan kuin missään ei ollut edes pientäkään väärän tuntua, niin kauan aikaa hänen ei tarvinnut ryhtyä sellaisiin turhuuksiin.
Fred oli joka kerta varma, ettei se järjetön halu, joka vallitsi hänessä aina ennen seuraavaa tapaamista, häviäisi koskaan. Silti se katosi jälkeäkään jättämättä aina sillä hetkellä, kun George kumartui häntä päin ja suuteli aivan kuin he olisivat olleet erossa toisistaan muutamaa tuntia kauemmin. Kenelle tahansa muulle suhteen salaaminen olisi alkanut pikkuhiljaa antaa ajattelun aihetta, mutta ei Fredille; se vain toi kaikkeen pientä jännitystä, sai hänet haluamaan enemmän, antoi kaikelle merkityksen. Itse asiassa hän oli täysin vakaasti sitä mieltä, että he olisivat voineet olla julkisesti yhdessä, koska hän tunsi itsensä täysin oikeutetuksi koko asiaan. George oli kuitenkin saanut ylipuhuttua hänet ainakin hetkellisesti siitä, ettei olisi kovin järkevää, jos Weasleyn kaksoset yhtäkkiä nähtäisiin suutelemassa toisiaan villien kepposten suunnittelun sijaan.
Fredin käsissä George oli kuin sulaa vahaa. Hän ei ollut vahaa Angelinan, Patrician, Fleurin tai kielitytön seurassa, hän tiesi sen, sillä sen muutaman kerran, kun naispuoliset olivat räpsytelleet ripsiään hänelle ja Fredille, he olivat jakaneet tytöt, ottaneet heidät yhdessä.
Vaikka George oli heistä se järkevämpi puoli, se joka yritti estää Frediä sortumasta, hän oli aina ennen jokaista tapaamista varma, että voisi itse langeta millä sekunnilla tahansa ja samalla saada teollaan koko ympäristön kohahtamaan.
”Mitä jos joskus tapahtuu jotain?” George kysyi maattuaan paikallaan tarpeeksi kauan ja tunnettuaan tarpeeksi monta sormien piirtämää kuviota.
”George, niin kauan kuin tämä tuntuu oikealta, ei sillä ole väliä, sinä tiedät sen. Emmekä me muutenkaan aio romahtaa.”