Kirjoittaja Aihe: Menneisyyden varjot (Harry/Ron, yleistä~h/c, S)  (Luettu 2629 kertaa)

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 642
Aurinko laski horisonttiin oranssinpunaisena, riekaleisena, eikä rannalla ollut niin lämmin kuin sademetsien liikkumattomassa ilmassa.


Nimi: Menneisyyden varjot
Kirjoittaja: Beelsebutt
Oikolukijat: Krummitus & Sassa <3
Päähenkilöt: Harry/Ron
Lajityyppi: ahdistava kaipuu lievällä painajaisefektillä
Sanamäärä: < 500
Sarja: Kolmas pyörä
Haasteet: Aakkos & FF100 (20. Väritön) & Ficlet300
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)


Halusin kirjoittaa 50. satasficcini nythetieikäkohta! ja manguin ideoita. Sassa pyysi fluffista rarry(porno)a, mutta pr0n jäi tällä kertaa pois yhtälöstä, näköjään fluffikin. Noin muuten pyyntö sattui sopivaan saumaan, sillä löysin vasta koneeni uumenista tiedoston nimeltä "harrynpainajainen", jonka sisältö löytyy ficletin lopusta. Menneisyyden varjot sijoittuu Kolmas pyörä -versumiin jonnekin Saisinko pippuria? -ficin (S) jälkeiseen aikaan. Jaa että kuka Estada? Pöh, mene ja lue Ei armoa (K-18)!

Kiitokset betojen lisäksi vielä foxylle siitä, että on olemassa <3 ja muusalle muusailusta sekä muusta avusta <3 Ficin nimi on insidevitsi ihan vaan sulle, Karvis! Niin ja tää on sitten omistettu uskolliselle palvojalleni, Sassalle. En mä kyllä ymmärrä palvaamista, mutta sä ootkin vähän outo <3 :P

Menneisyyden varjot on postattu ekan kerran 11.11.2011.


Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!




Menneisyyden varjot




Harry seisahtui hämmentyneenä. Hetki sitten hän oli ollut Indio Maizissa, oli sujahdellut luudallaan puiden lomitse ja yrittänyt pysyä jäljittämänsä pahamaineisen Talia Mayorgan kintereillä. Nyt hän seisoi hiekkarannalla, joka siinsi silmänkantamattomiin turkoosina hohtavan meren rajalla. Aurinko laski horisonttiin oranssinpunaisena, riekaleisena, eikä rannalla ollut niin lämmintä kuin sademetsien liikkumattomassa ilmassa. Harry kietoi viittansa tiukemmin ylleen.

Kaukana, ainakin sadan metrin päässä, tutun näköinen hahmo tarttui hiekalla istuvaa naista kädestä ja veti tämän pystyyn. Harry siristeli silmiään. Oliko se Estada?

Harry lähti kulkemaan kohti pariskuntaa, joka puisteli yhdessä hiekalta nostamaansa vilttiä. Estada vaimoineen vilkaisi merelle päin, huiskautti kättään ja lähti kävelemään verkkaisesti kohti lähellä keinuvaa laituria, johon ankkuroitui juuri alus.

"Estada!" Harry huusi, mutta tuulenpuuska vei hänen sanansa. Hänen kenkänsä tömähtelivät vasten hiekkaa, joka tuntui painuvan askel askeleelta syvemmälle jalkojen alla.

Puhuri hulmautti Harryn viitan ympäri ja hetken ajan hän taisteli vastaan, mutta veti lopulta viitan kokonaan pois yltään. Se purjehti kauemmas kuin ylisuuri lepakko, mutta Harry ei välittänyt. Hän kiristi vauhtiaan ja puuskutti rasituksen voimasta. Jalat upposivat nilkkaa myöten raskaaseen hiekkaan, ja hän joutui nostamaan polviaan korkealle pystyäkseen edes etenemään.

Oliko laituri ollut aiemmin noin kaukana? Harry juoksi yhä nopeammin ja nopeammin, mutta välimatka tuntui vain kasvavan.

"Estada!" Harry huusi. "ESTADA!"

Vaikka Harry hikoili raskaasti ponnistelunsa johdosta, hänen ihonsa nousi kananlihalle yhä kylmenevässä tuulessa. Pian hän huomasi puuskuttavan hengityksensä höyryävän. Hän nopeutti tahtiaan ja tarttui tiukemmin taikasauvaansa peläten ankeuttajien ilmestyvän hetkenä minä hyvänsä.

"ESTADA!" Harry huusi uudelleen. Hänen hengityksensä vinkui.

Estada auttoi vaimonsa alukseen ja kiipesi itse perässä. Laskuportaat hävisivät, ja Harry kuuli selkeästi laivan käynnistävän moottorinsa. Pienen hetken ajan laivan peräpuolelta pilkisti kirkuvanpunatukkainen mies, joka katsoi suoraan Harrya.

Harry seisahtui aloilleen. Se oli Ron. Vaikka heidän välillään oli matkaa enemmän kuin hänen aloittaessaan juoksunsa, niin Harrysta tuntui, hän näki silti selkeästi Ronin siniset silmät, joiden katse oli nauliintunut häneen.

Suunnaton kaipuu hyökyi Harryn lävitse. Se oli todellakin Ron! Kaikkien näiden vuosien jälkeen.

"Ron!" Harry huusi ja lähti jälleen juoksemaan. Hän kietoi kätensä ympärilleen kylmää vastaan. "Odota!"

Alus lipui kohti ulappaa, ja Harryn viimeiset juoksuaskeleet kopisivat vasten pahaenteisesti natisevia laiturin lautoja.

"Ron!"

Sitä mukaan, kun alus loittoni kohti horisonttia, se vei värit mukanaan. Ei ollut enää auringonlaskua, vain tylsänharmaa taivas. Ei ollut enää sinistä merta, vaan lyijyisenä massana avautuva ulappa. Alus vei äänetkin mukanaan, ja Harry kuuli ainoastaan oman verensä kohinan korvissaan. Päästyään laiturin päähän Harry ei epäröinyt hetkeäkään vaan heittäytyi suin päin hyhmäiseen mereen.



"Harry!"

Harry räväytti silmänsä ammolleen ja huohotti raskaasti. Ron tuijotti taikasauvansa valossa häntä huolirypyt otsallaan, käsi hänen rintakehänsä päällä.

"Heräsitpä vihdoinkin", Ron huokaisi helpottuneena ja pyyhkäisi hiestä märät suortuvat Harryn otsalta. "Viuhdoit kuin mielipuoli ja mutisit jotain mistä ei saanut edes selvää."

"Ron", Harry puuskahti. Hän tuijotti hetken Ronin räiskyvänpunaisia hiuksia ja huikaisevan sinisiä silmiä ennen kuin kietoi kätensä tiukasti tämän ympärille ja työnsi nenänsä turvalliselta tuoksuvaan kaulaan. "Luulin että lähdit pois."

"Olen ollut tässä koko ajan", Ron vakuutti.

Ronin sydän sykki tasaiseen tahtiin Harryn käden alla rauhoittaen hänen säikähdystään ja varmistaen, ettei hän ollut enää yksin.

"En mene minnekään. En ilman sinua."






harrynpainajainen.txt (kts. A/N):
5.7.2011 (keskustelu foxyn kanssa):
joo, mä itseasiassa sain just inspiksen oneshottiin, jossa harry näkee painajaista nicaraguasta ja siitä että se on aivan yksin ja näkee vaan estadan, joka sekin menee koko aika kauemmas perheensä kanssa — ja sitten herää ja on kietoutunut roniin <3





> Sarjan seuraava: TT Roadster (K-11)


« Viimeksi muokattu: 17.04.2020 22:48:18 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain

Sokerisiipi

  • Teemestari
  • ***
  • Viestejä: 6 737
Vs: Menneisyyden varjot (Harry/Ron, yleistä~h/c, S)
« Vastaus #1 : 27.11.2017 14:46:30 »
Minun pitänee näemmä tutustua tuohon jatkikseen, kun Estada-osuus jäi täysin ymmärtämättä.

Mutta! Todella hienosti olit kuvaillut tuon painajaisen. Varsinkin lopun visuaalisuus, kun värit ja äänet katoavat, näin sen elokuvamaisena mielessäni. Raskas, ahdistava tunnelma oli muutenkin hyvin aistittavissa, ja ihana lohduttava Ron ♥︎

Vendela

  • Teeholisti
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 7 454
Vs: Menneisyyden varjot (Harry/Ron, yleistä~h/c, S)
« Vastaus #2 : 27.11.2017 18:01:51 »
Hrrrr mikä painajainen. Tuo on niin kamala tunne kun juokset ja tuntuu ettei pääse eteenpäin. Pystyin samaistumaan! Hyvin kuvattu painajainen.

Mutta sitten tuo, että Ron oli siellä. Ron on aina paikalla kun Harry näkee painajaista, onhan? Lupaathan?
Jep, taidan pikkuhiljaa lämmetä tälle(kin) paritukselle ;D

Tämäkin pätkä toimii kivasti KP-kokonaisuudessa. Olisko näitä vielä lisää *toiveikas koiranpentukatse*

Tack!

Vendela

Bannu©Waulish

I think it's time for little story... It's definitely Storytime!

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Menneisyyden varjot (Harry/Ron, yleistä~h/c, S)
« Vastaus #3 : 27.11.2017 18:05:57 »
Heh joo, en muista koko KP-sarjasta yhtään mitään, mutta ei se haittaa. :P Kurjaa, että Harry näkee Nicaraguasta painajaisia. Mutta onneksi Ron on siinä huolehtimassa ja olemassa paikalla ♥ Huolenrypyt otsallaan ja Harryn hikisiä suortuvia pyyhkimässä.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

Beelsebutt

  • old but not obsolete
  • ***
  • Viestejä: 4 642
Vs: Menneisyyden varjot (Harry/Ron, yleistä~h/c, S)
« Vastaus #4 : 29.11.2017 10:10:40 »
Sokru, hehee, tutustu vain jos haluat, mut vanhoista ficeistä on kyse ;D tai siis Ei armoa on vanha, KKKK on vähän uudempaa matskua, mut onhan sekin nyt jo vanha. Ihanaa, että ficci miellytti visuaalisestikin, se on mulle aina tärkeää, kun luen toisten ficcejä! Siis että tapahtumat kuvittuvat myös! Ron on paras <3

Vendela, lupaan ja vannon, että Ron on aina (ainakin tässä versumissa) paikalla, kun Harry tarvitsee <3 hui! Nyt tuli idea kirjoittaa ficci, jossa Ron ei mitenkään pysty olemaan paikalla ja angstia ja ahdistusta ja lohdutusta lopussa, mut sit kuitenkin jää sellainen kiertelevä pelko jälkeen... HUI! En halua kirjoittaa moista enkä varmaan osaiskaan, mun angstikyvyt on varsin rajalliset. Mutta jee, palatakseni tähän ficciin ;) niin hienoa, että sisäinen Rarrysi roihahtaa tai ainakin lämpenee pikkuhiljaa! Ehkä innostut vielä kirjoittamaankin jossain välissä ;) joo, jatkoa postaan ihan just, näitä vielä muutama löytyi :)

Arte, jooei se haittaa oikeesti ettei sarjasta muista mitään, nää pienet ficit on yksistään luettavia \o/ ja osa sarjaan liitetyistä ficeistä on mukana sarjassa vain omassa päässäni, joten ei oo merkitystä ;D aw, Ronin huolirypyt <3



Kiitos kommenteista, ootte te vain ihkuja <3

Sarjan seuraava ficci löytyy sitten tuolta: Kääpiö ja gorilla (S)



« Viimeksi muokattu: 01.05.2020 20:05:24 kirjoittanut Beelsebutt »
Beelsebuttin laari
sometimes my brain doesn't work so brain