Ficin nimi: Muistokirjasto
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Hahmo: Luna
Vastuuvapaus: Row’n hahmot, minun rahaton leikki.
Yhteenveto: Hän on pullottanut muistot pahan päivän varalle.
Kirjoittajalta:
Räntäkevään etydi:
tästä kuvastaMuistokirjastoLuna kerää muistoja pulloihin.
Hänellä on pieni kirjasto, piilotettuna matkalaukkuun, hyllyt täynnä merkkejä siitä, mitä mistäkin löytyy. Hän on kategorisoinut niitä eri tavoin, riippuen siitä, miltä hänestä on kulloinkin tuntunut. Jos joku muu näkisi kokoelman, voisi tämä luulla, ettei se missään oikeassa järjestyksessä ole. Mutta Luna tietää. Luna tietää täsmälleen, missä mikin muisto on.
Hänellä on muistoja ystävistä, lajiteltuna nimien, ryhmien, tupien, työpaikkojen mukaan. Riippuen vähän, mihin tilanteeseen mikin muisto liittyy. Harrysta voi löytää muistoja Harryn kohdalta, kultaisen kolmikon kohdalta, rohkelikon kohdalta, sodan kohdalta, mutta toisaalta lajittelussa on myös aikoja, ja muistoja Harrysta löytyykin myös auringonlaskujen kokoelmasta, aamun varhaisista hetkistä, pelon hetkistä.
Luna yrittää vältellä muistoissa roikkumista, mutta joskus, varsinkin kun hän on jossakin, kaukana, hän saattaa mennä kirjastoonsa, kiertää kaikki muistonsa Ginnysta tai kaikki muistonsa niistasikeistä. Ei hän välttämättä sukella niihin, vaikka ajatuseulakin on piilotettuna yhteen kaappiin, vaan hän ottaa pullon käteen, sulkee silmänsä ja muistaa. Maistaa muistot, haistaa muistot.
Hän on säilönyt myös pelkonsa kirjastoonsa. Hän on säilönyt ne muistaakseen, että kaikissa hetkissä on myös kauniita asioita, mutta koska osa niistä on synkkiä, hän on ympäröinyt ne kauniilla asioilla - muistoilla auringonlaskuista, muistoilla aamun ensi säteistä, muistoilla taikaolennoista. Muistoilla rakkaudesta.
Joskus Luna kulkee pelkoihinsa, matkustaa niihin matkustamatta, varsinkin silloin, kun tuntuu, että kaikki on liikaa ja samalla liian vähän. Luna ottaa kiinni sodasta, kuolemasta, masennuksesta. Hyökkää niihin muistoihin voimalla, itkee hetken, ja kääntyy sitten pois. Ja sitten, usein, hän ottaa auringonlaskun. Sattumanvaraisesti. Ja sukeltaa sen hetken kauneuteen, antaa sen pyyhkiä pois pahan olon.
Muistokirjasto on Lunalle tärkeä. Sen keskellä hän tuntee olevansa tärkeä, rakastettu. Elossa. Silloinkin kun sen ulkopuolella hänestä tuntuisi, että kaikki ovat unohtaneet hänet. Jopa pelot tuovat rauhan, koska kaikesta hän on selvinnyt, hänestä on välitetty, hänet on pelastettu. Ja täällä hän pystyy muistamaan sen aina.