Ikäraja: S
Tyylilaji: hurt/comfort
Paritus: Aatu/Mika
Haaste: Originaalikiipeily (121. lohtu) ja FinFanFun1000 (308. empatia)
A/N: Itselleni lohdutukseksi kirjoitettu.
Suru (yhdessä kannetaan)
Järkytyksen kyyneleet ovat kuivuneet Aatun poskille. Mika ajaa autoa ja höpöttää. Aatu ei kuuntele. Hän näkee yhä kivusta pyörtyneen Larin jumppasalin lattialla ja tämän kammottavalla tavalla vääntyneen jalan. Aatua puistattaa. Hänestä tuntuu pahalta eikä vain siksi, että näki joukkuetoverinsa loukkaantuvan. Aatusta tuntuu, ettei hän ole tehnyt tarpeeksi. Hän tahtoisi olla sairaalassa Larin tukena. Hän haluaa tehdä jotakin, auttaa, olla hyödyksi. Sen sijaan Aatu on menossa kotiin. Se tuntuu väärältä, ihan kuin pelkurin valinnalta. Aatua hävettää se, ettei hänestä ole muuhun kuin surkeaksi itkijäksi.
He tulevat kotiin. Aatu kävelee konemaisesti Mikan perässä luhtitalon portaita heidän asunnolleen. Hän on vieläkin vihreissä kisavaatteissaan. Puhelin huutaa bling, bling. Aatu tietää katsomattakin, että syynä on joukkueen ryhmächatti. Hän ei kestä katsoa viestejä juuri nyt. Niiden tyhjä sisältö vain suututtaa Aatua. Mies työntää puhelimen Mikalle.
”Hiljennä se.” Aatun ääni on eloton. Mika vaientaa puhelimen ja koskettaa kevyesti hänen käsivarttaan. Se tuntuu ihanan todelliselta. Onneksi Mika on siinä. Aatu ei kestä kuvitellakaan, miten hukassa hän olisi ilman toista.
”Mitä sä tarviit?” Mika kysyy ja silittää. Sen hellyys saa Aatun taas herkistymään, vaikkei hän jaksaisi itkeä enää kyyneltäkään.
”Mun ois pitänyt tehdä jotain”, Aatu mutisee ahdistuneena ja pyyhkii vihaisena märkiä silmiään. Itkemisestä ei ole nyt mitään apua.
”Ei ollut mitään, mitä sä olisit voinut tehdä, rakas”, Mika sanoo lempeästi. ”Tiedän, että se tuntuu pahalta, nähdä, että jotakuta sattuu eikä voi auttaa. Mutta Larista pidetään nyt huolta. Ensihoitajat vei sen sairaalaan, jossa se saa kipulääkettä ja parasta mahdollista hoitoa. Ja sitten kun Lari jaksaa, sä ja muut voitte käydä katsomassa sitä.”
”Se näytti niin kamalalta”, Aatu itkee voimatta hillitä itseään. Mikan kulmat kurtistuvat myötätunnosta. Mies vetää hänet syliinsä ja halaa tiukasti. Mika tuoksuu kodilta ja rakkaudelta. Aatu rutistaa sitä.
”Mä uskon sen”, Mika sanoo hiljaa ja silittää hänen hiuksiaan. Se tuntuu lohdulliselta. Aatu niiskahtaa ja nojaa Mikaa vasten, koska mies on niin lämmin ja turvallinen.
”Toivottavasti Larilla on siellä joku. En kestä, jos se joutuu olemaan ensiavussa yksin ja kivuissaan...” Aatun ääni sortuu. Miehen mielessä välkkyy taas ahdistavia muistoja tapahtuneesta. Aatu ei tiedä, mitä niillä tekisi.
”Mun mielestä sen äiti oli katsomassa teidän peliä tai joku nainen sinne ambulanssiin kiipesi, mä näin”, Mika kertoo. ”Kyllä kaikki järjestyy, kulta.”
Se on niin naurettava toteamus, että Aatu raivostuu.
”Et sä sitä tiedä!” Aatu huutaa ja vetäytyy kauemmas. ”Mitä jos sen jalka meni niin paskaksi, ettei se voi enää kävellä, pelaamisesta puhumattakaan? Miten asiat sitten muka järjestyy?”
”Anteeksi, se oli typerästi sanottu”, Mika sanoo ja laskee leukansa. ”Oot oikeassa. En mä tiedä mitään siitä, mitä tulee tapahtumaan. Mä halusin vaan... sanoa jotakin rohkaisevaa.”
Aatu on hiljaa. Avuttomuuden vahvistama raivo runtelee häntä. Miehen tekisi mieli huutaa ja haukkua Mika idiootiksi, mutta tämä näyttää niin anteeksipyytävältä ja surkealta, ettei Aatu pysty siihen. Mikään tästä ei ole Mikan syy. Se haluaa vain Aatun parasta, ja mies tahtoo takaisin Mikan lähelle. Hän tietää, ettei jaksa tätä huolta yksin.
”Sori”, Aatu ähkäisee ja halaa Mikaa. ”Sori, kun huusin... Mä – tää ilta on vain ollut niin hullu ja kamala –”
”Mä tiedän”, Mika sanoo myötätuntoisesti ja suukottaa Aatun ohimoa. ”Ei se mitään.”
Mikan ymmärrys saa Aatun hengähtämään helpotuksesta ja kiitollisuudesta. Hänellä on maailman paras ja ihanin poikaystävä.
”Voitko sä vaan pitää mua sylissä?” Aatu pyytää.
”Totta kai”, Mika sanoo äänessään liikuttava määrä hellyyttä ja huolenpitoa. Se ottaa Aatua kädestä ja vie sängylle, jossa Aatu käpertyy Mikan kainaloon. Mies vapisee, kunnes Mika silittää hänestä pahimman ahdingon pois. Suru ja huoli jäävät painamaan, mutta kun Mika pitää häntä näin, Aatu tietää, että hän jaksaa kantaa nämä kaikkein raskaimmatkin tunteet.
