Tässä oli jotain todella kiinnostavaa! Henkilöhahmot jäävät anonyymeiksi ja heistä paljastuu hyvin vähän, mikä antaa lukijalle mahdollisuuden tehdä paljon omia tulkintojaan. Näihin hahmoihin olisi silti mielellään tutustunut paremmin, kuullut enemmän heidän taustoistaan ja persoonistaan, suhteesta toisiinsa. Raapaleen mitassa se vain ei olisi onnistunut, ja kokonaisuutena tämä palanen oli oikein toimiva ja harkitun oloinen.
Mielenkiintoinen asetelma tuo kilpailu siitä, kumpi saa sanottua saman asian useammalla eri tavalla. Vaikka se tekstissä tulee aivan konkreettisesti esiin siinä miten moneen kertaan täytyy mainita tupakan olevan loppu, rupeaa miettimään, tarkoittaako se myös jotain muuta, syvempää. Kovin se joka tapauksessa tuntuu ärsyttävän, eikä varmasti tuollaista jaksa kuunnella. Toinen hahmoista vaikuttaakin suhtautuvan melko välinpitämättömästi, kuin olisi puutunut tuohon ainaiseen kilpailuun asioiden toistamisesta, eikä jaksaisi edes osoittaa ärtyisyyttään.
Kiinnostavaa, miten suhtautuminen siihen, että tupakkaa ei ollut, muuttui tekstin aikana. Ensin valitetaan säälittävästi ja toistellaan, mutta sitten tulee jonkinlainen ratkaisu ja henkilön olemus muuttuu reippaammaksi. Lopussa on jo iloinen toteamus, vaikka aivan selväksi ei tule, mistä tämä muutos johtui. Kyllästyttikö valittaminen vain, vai keksikö hän lähteä esimerkiksi ostamaan tupakkaa?
Myös sitä jäi miettimään, miksi toinen henkilöistä oli niin välinpitämätön. Tietysti tuollainen valittaminen on inhottavaa kuunneltavaa, mutta miksi juuri tänään häntä ei kiinnostanut kilpailla, eikä runosuoni sykkinyt?
Kiitos ajatuksia herättäneestä tekstistä!
- Wisteria
