Nimi: Yökukkujan taktinen kosto
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: slash, huumori, fluffy
Paritus: Eeli/Tino
Sanamäärä: 350
Haasteet: Vuosi raapalehtien V ja Ficlet 300 189. Kuudes aisti
A/N: Yökukkuilijan idea tämäkin. Tästä piti aluksi tulla pehmopornoa ficletsarjaani Peto on irti, mutta eipäs tullutkaan. Mielestäni silti niin kiva ja humoristinen pätkä, että tämä saa lentää ihan omilla siivillään. Toivottavasti maistuu 
Yökukkujan taktinen kostoHavahdun yöllä johonkin epämääräiseen ja haluan vähän halia Tinoa ennen kuin jatkan unia. Ongelma on vaan siinä, ettei se ole mun vieressä. Herään kunnolla ihmettelemään. Se voi tietysti olla vessassa, mutta kun kokeilen sen paikkaa, lakanat ovat viileät. Tino on ihan noussut ylös. Tekemään mitä – kahmaisen kännykkäni lattialta – neljältä yöllä?
Keittiöstä kuuluu kolinaa. Mietin, vetäisenkö edes bokserit jalkaan ennen kuin menen katsomaan, mutta mitä turhia. Minun ja Tinon kämppä. Se on nähnyt mut alasti satoja kertoja. Tuskin se häiriintyy. Mun on ihan pakko selvittää, että mitä se pöljä oikein touhuaa.
Tino löytyy kaaoksen keskeltä keittiöstä. On jauhoja tiskipöydällä, sokeria lattialla, maitopurkki ja voipaketti hellalla, pari auki vedettyä laatikkoa ja likaisia kulhoja tiskialtaassa. Tino itse kyykistelee pyjamahousuissaan uunin edessä ja tutkailee ilmeisesti aikaansaannostaan.
”Mitäs sieltä näkyy?” huikkaan. Tino saa järjettömän sätkyn. Se on aika huvittavaa. Tino parahtaa ja ponkaisee ylös lyöden olkapäänsä auki olevan laatikon kulmaan. Se näyttää kivuliaalta.
”Vittu saatana!” Tino ähkäisee ja vaipuu takaisin polvilleen olkapäätään pidellen. Se mulkoilee mua. ”Mitä vittua sä oikein hiippailet?”
”Mitä
sä duunaat täällä?” tuhahdan ja viiton ympärilleni.
”No leivon keksejä”, se tokaisee kulmat koholla kuin kysymys itsessään olisi liian idioottimainen vastattavaksi. Me tuijotetaan toisiamme. Harkitsen, että kyseenalaistan sen toimia vähän enemmän, mutta lopulta jätän sen tekemättä. Mun suu leviää virneeseen.
”Ainakin sun kanssa asuminen on mielenkiintoista”, naurahdan. Tino ei naura vaan pitelee edelleen olkapäätään ja näyttää pahastuneelta. Ehkä sillä on syytäkin. Mähän säikäytin sen ja sitten se loukkasi itsensä sen seurauksena, ja nyt vielä nauran sille. Oon niin helvetin reilu.
Poikkean pakastimelle ja kaivan sieltä pakastevihannespussin.
”Tässä, muru”, sanon lepyttelevästi. Tino ottaa pussin ja painaa sen olkapäätään vasten, vaikka sävähtääkin kylmyyttä paljaalla iholla. Kurkistan uuniin, jossa paistuu pellillinen suklaamurukeksejä. Ne näyttää kieltämättä tosi herkullisilta. Istahdan Tinon viereen ja silitän sen pörröistä tukkaa. Tino laskee päänsä mun olkapäälle.
”Mikä sut herätti?” se mutisee.
”Mulla on kuudes aisti sun hölmöilyille”, hymähdän ja pussaan sitä. ”Mistä tää idea?”
”Topi lähetti reseptin”, Tino selittää. ”Sitä oli sit pakko kokeilla heti.”
Tinon pikkuveli yllyttämässä, no niinpä tietysti. On siinäkin yks yökukkuileva idiootti. Tykkään kuitenkin mun idiootista enemmän. Tai ainakin siihen asti, kunnes se taktisesti pudottaa pakastepussin mun haaraväliin.
A/N2: Ja Eeli-parallahan ei ollut mitään suojaamassa sukukalleuksiaan. Reilukerho 
