DulzGram: Kiitos kommentistasi!
Kiitokset kehuista kielen suhteen ^^ Myönnän, että tämä pieni pätkä osaa olla hyvin vaikea tulkittava, joten pidempänä tekstinä tämä olisi varmasti uuvuttanut lukijan alkumetreille. Perusidea tässä on kuitenkin melko yksinkertainen, ja mielestäni ymmärsit sen oikein hyvin:
kuinka sellainen kokemus kuin sota voi hajoittaessaan ihmisiä laittaa nämä kokoamaan itsensä ja toisensa kokonaisuudeksi, joka ei enää toimikaan ilman toista.
Ilahduin huomatessani, että olit onnistunut rivien väleistä etsimään sen, mitä tismalleen hain tässä takaa
Noista hankalista kohdista ensimmäisessä voisi hyvin olla näin: "olisi erossa toisesta", se ajaisi saman asian, mutta halusin korostaa tuolla sanavalinnalla sitä repivää ja tukahduttavaa yksinäisyyttä, joka Remusta - ja varmasti Siriustakin - riivaa Azkabanin vuosien aikana
Erossa oleminen kun ei välttämättä tarkoita yksinäisyyttä, tuossa hain takaa sekä fyysistä että henkistä yksinäisyyttä, pala itsestä puuttuu.
Toinen hankala kohta viittaa Siriukseen, Remukselle ei ole toista kuin Sirius, juuri sellaista
Runomaisuus oli puolitietoinen tyyli, joka tähän tuli, sillä tuo inspiroinut kappale ei ole runomainen säveleltään kuin sanoiltaankaan. Tämä vain tuli tällaiseksi, osin kokeiluna.
Mukava kuulla, että loppujen lopuksi kuitenkin pidit lukemastasi! ^^ Pistän parannusehdotuksesi korvan taakse ja pidän ne mielessä seuraavaa ajatellen! Kiitoksia rakentavasta kritiikistä ^^
Kiitos, että luit ja kommentoit!
Kiirsu: Voi hyvät hyssykät, miten pitkä ja ihana kommentti! Se on varmasti kolme kertaa ficcini pituinen! Olen lukenut sen moneen kertaan ja ilostunut joka kerran, hymyillyt typertyneenä! Apua, mitä voin edes sanoa. Kiitos ei nyt ihan riitä.
Tässä kirjoitustavassa on mielestäni jotain vanhaa mystiikan tuntua, tulee mieleen vanhat kansan sadut. Samalla nuo monet alkusoinnut tuovat mieleen Kalevalan ja mielestäni tässä on jotain perustavanlaatuisesti suomalaista.
Tämä on yksi kauneimmista ja suurimmista kehuista, joita olen saanut! Voi että ja jestas. En osannut odottaa noin kauniita sanoja! Vielä kun myöhemmin mainitset luovuuden ja taidon, niin eihän tässä tiedä, miten olisi. Herttinen. Piti oikein varmistaa, että kommenttisi tuli omaan ficciini.
Huojentavaa kuulla, että ficci istuu tyyliltään ja ajatukseltaan Remukselle (ja Siriukselle)!
Pidin itsekin kehäajatuksesta, sillä myös omasta mielestäni elämä ja rakkaus ovat eräänlainen kehä, joka hajoaa ja pystyy rakentumaan uudelleen, vaikka mikä sen olisi hajottanut, jos perusta on tarpeeksi vahva, ja Remuksella ja Siriuksella koin sen olleen
Todella mukava kuulla, että pidit kehä-metaforasta! ^^
Tämän takia rakasta ficcejä.
Nyt olen sanaton. Tämä on toinen samassa kommentissa ollut kaunein kehu, jonka olen saanut. Olen melko uusi ficci-maailmassa, itse asiassa aloitin vasta puolisen vuotta sitten, joten tämä on valtavan iso asia kuulla tällaisena ficcari-aloittelijana!
Kommenttisi oli täydellinen, kiitos sen antamisesta ajatuksella ja sydämellä! <3
Tällaisen palautteen takia sitä haluaa kirjoittaa, tuntee kehittyneensä ja saavuttaneensa jotain
On ihana ilahduttaa muitakin näin paljon ja syvältä, eikä vain itseään. Kiitos tuhannesti! <3
Mirror: Palapeli-vertaus kuvaa tätä tekstiä aika hyvin
Liimaaminenkin sopii oikein hyvin tämän tekstin kuvaukseen, sillä S-alkuiset kappaleet todella pyrkivät liimaamaan kaiken kokonaisuudeksi sen lisäksi, että halusin kokeilla jotain uutta yrittämällä saada sen kuulostamaan luontevalta
Ihana kuulla, että runomainen tyyli, vaikka olikin pähkäilyä vaativa, miellytti ja jäi positiivinen jälkimaku!
Kiitos paljon kommentistasi! ^^
