Elämän pienet virheet, S | femmefluffy

[Sokerisiipi]

Nimi: Elämän pienet virheet
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: S
Tyylilaji: tunnelmoiva femmefluffy
Paritus: Emma/Jade
Haasteet: Fluffy10, Kirjoita & kommentoi-haaste ja Hetslashfemme

A/N: Femmeily ei ole kovin tuttua ja koska se tuntuu vaikealta, päätin tarttua siihen ja selvittää, millä tavalla se mahtaa minulta luonnistua. Jätän lopputuloksen arvioimisen lukijalle :)


Elämän pienet virheet

Jade ei ole saaristoihmisiä. Hän kompuroi muhkuraisilla kallioilla ja nyrpistää nenäänsä veden kalamaiselle tuoksulle. Jos joku kuitenkin kysyisi, pitääkö hän merestä, Jade vastaisi myöntävästi, mutta tietyin ehdoin. Suomen meri on hänestä ruma ja luotaantyöntävä. Jade ei näe kauneutta sen likaisenvihreässä vedessä tai saarten kallioisissa rannoissa. Meren tulee olla turkoosinsininen, rantojen vaaleaa hiekkaa ja sen tuoksussa suolaa.

”Kuulehan”, Emma sanoo, kun Jade selittää hänelle, millainen Oikean meren tulisi olla, ”meri on upea juuri siksi, ettei se kuuntele sinunlaistesi ihmisten pinnallisia toiveita.”

”Ei se kehuistakaan kesyynny”, Jade vastaa samaan, kovaan sävyyn. Hän tietää, että Emma inhoaa sanojen pyörtämistä ja toppuuttelevaa myöntelyä. Jokaisen tulisi seistä oman mielipiteensä takana, varsinkin, jos se eroaa hänen omastaan. Sitä Emma arvostaa, itsekunnioitusta. ”Turhaan puolustat.”

”Jos inhoat maisemaa niin paljon, miksi tulit?” Emma kysyy ja kohottaa meikattuja kulmiaan. Todellisuudessa ne ovat niin vaaleat, että näyttää siltä kuin Emmalla ei olisi kulmakarvoja ollenkaan. Siksi toinen vahvistaa ne tummemmiksi, jotta ilmeet ja eleet eivät jäisi puolittaisiksi.

”Taidan olla hieman heikkona siihen, joka minut kutsui”, Jade vastaa ja väläyttää flirttailevan hymyn. Hän on harjoitellut sitä peilin edessä useita tunteja, jotta saisi sen juuri oikein. Jadessa ei ole luonnostaan sellaista hurmaavaa röyhkeyttä, jolla valloittaa kiinnostuksenkohteitaan.

Emmaa ei kuitenkaan valloiteta pienellä flirtillä, mutta hän ei myöskään torju Jadea. Sehän on itsessään eräänlainen voitto, eikö vain? Hymy häivähtää Emman huulilla, mutta se ei jää. Jaden täytyy yrittää enemmän. Tuo nainen, jonka vaaleanvalkoiset hiukset ovat auringon polttamat, onkin konstikas tapaus. Jade miettii, miten asettaa seuraavat sanansa.

”Ojennatko viltin?” Emma kysyy keskeyttäen tärkeän ajatustyön. Jade tottelee ja he istuvat alas tasaisemmalle kalliolle. Aurinko paistaa lähestulkoon pilvettömältä taivaalta, mutta kylmä merituuli vie sen tuoman lämmön. Emman paljaat hartiat ovat kananlihalla. Naisella ei ole päällään kuin Indiskan pitkä, värikäs kesämekko.

”Minulla on laukussa shaali”, Jade tarjoaa. Osaksi siksi, että välittää ja osaksi siksi, että ajattelee huomaavaisuuden viehättävän Emmaa. Vastausta odottamatta hän kaivaa villasta tehdyn shaalin esiin ja ojentaa sen Emmalle. Toinen kiittää suutelemalla Jadea keveästi huulille kuin he olisivat olleet yhdessä jo iät ja ajat. Jade hämmentyy ja unohtaa, miten on harjoitellut toimivansa yllättävissä tilanteissa. Emman kasvot kirkastuvat ilahtuneina.

”Siinähän sinä olet”, Emma hymähtää kuin vasta nyt todella näkisi Jaden. Emma sipaisee villinkiharan hiuskiehkuran Jaden korvan taakse. ”Ei sinun tarvitse minulle esittää. Nämä ovat treffit, hupsu. Nyt, ojennatko eväskorista juustokakun?”

Jade kipristää hartioitaan ja nauraa. He kattavat piknikin, juttelevat ja vaihtavat katseita, jotka saavat perhoset tanssimaan Jaden vatsassa. Päivän mittaan tuuli ehtii varastaa hänen hattunsa ja mehua kaatuu paidanrinnuksille, mutta Jade tuskin huomaa elämän pieniä virheitä. Mikään ei sinällään muutu. Suomen meri pysyy rumana ja sen saaristo karuna, mutta kotimatkalla Emman sormet pujottautuvat Jaden sormien lomiin, ja kaikki on toisin.

[Kaapo]

Joo moi. :--D ajattelin tosiaan täyttää kaikki kommenttiterttuni vain sinun teksteillä, voi nolous. Mutta ajattelin kun tähän ei ole vielä kukaan käynyt mitään sanomassa, niin niin. Niin.

Samaistun vähän Jadeen, en osaa oikein nauttia merestä, ainakaan Itämeren maisemista (Perämeri taas, no, se sentään jäätyy talvisin). Toisaalta en ihan kyllä allekirjoita Jaden näkemystä siitä, millainen meren kuuluisi olla. Meri on kiva niin kauan kun se on edes etäisesti puhdas (t. luonnonpelastajahippi!Auro).

Ei se kehuistakaan kesyynny on kivasti sanottu, mahtaakohan se tarkoittaa pelkkää merta vai myös Emmaa? Dunno. Emma tuntuu aika vahvalta, itsetietoiselta tytöltä, joka jos ei saa sitä mitä haluaa, tekee töitä sen eteen että saa (wat ei tämän pitänyt kuulostaa seksivertaukselta. Eikä muuten olekaan!). Jade taas, hmm. Jade, joka harjoittelee peilin edessä flirttihymyä ja on harjoitellut kuinka Emman kanssa pitää olla, hmm hmm hmm. En oikein tiedä, onko se itsetunto-ongelmaa vai mitä, tavallaan suloista, mutta tavallaan tekee mieli irvistää, heittää Jade sinne mereen ja käskeä olemaan oma itsensä.

Koska siitä Emmakin tuntuu tykkäävän. Hitto vie, tästähän saisi paljon enemmänkin kuin vain tällaisen pienen pätkän.

Tykkään tästä kyllä. Oot saanut aikamoisen kokonaisuuden näin pikkuiseen tekstiin ja tuonut esille melkoisen laajankin hahmokuvauksen. Pointseja myös Jaden villinkiharasta tukasta, koska luojan kiitos tästä kirouksesta kärsii joku muukin, vaikkakin vain fiktionaalinen hahmo :'D

Jee, tämä oli kiva pieni pätkä ja aika sopiva tähän minun epätoivoiseen yritykseen saada femmetekstien reunasta kiinni ja saada itseni lukemaan niitäkin. c: Pusi.

- Auroora

[Snouk]

Oon aina tykännyt tälläsistä arkisista teksteistä, mutta yksiosasina niihin saa kivaa särmää sellasesta elävästä pikkuasioiden kuvailusta. Tykkään jos oneshoteissa pysähdytään kuvailemaan jotain turhanpäiväistä ohimennen, vaikkapa meri-ilmastoa. Se tekee tälläsen lyhyen tekstin mielenkiintoseks lukea, kun eihän näin lyhyeen pätkään juonellisesti hirveesti mahdu. Mutta kyllähän tähän nyt ihan selkeä rakkaustarinan osa on saatu aikaseks. Sekin on kivaa, koska sillon tuntuu että tällä originaalilla on joku pointti. Vaikka ei niillä tarviikaan olla, mutta mua miellyttää tekstit jotka oikeesti alkaa jostain ja päättyy johonkin eikä vaan kuvailla jotain kahvihetkeä, jossa ei tapahdu yhtään mitään. Tykkään että on ees joku juonentynkä ja tässä on. Ei pelkkää sellasta "turhanpäivästä" kuvailua vaan myös tapahtumia.

Siksi toinen vahvistaa ne tummemmiksi, jotta ilmeet ja eleet eivät jäisi puolittaisiksi.

Musta tässä Emmaan ois voitu viitata vaikka pronominilla tämä, koska tää lause tälläsenään vähän sekottaa. Ei oikeen saa kiinni siitä kuka nyt niitä kulmakarvoja värjäilee. Kun on just puhuttu Emmasta, ainakaan mulla ei tuu luontevasti sellanen fiilis, että sanalla toinen tarkotettaskin samaa tyttöä.

Mun makuun tuntuu aina vähän hölmöltä jos realistisen tuntusessa tekstissä hahmot puhuu täysin kirjakieltä. Etenkin puhuttelu pronomineillä minä ja sinä ei sovi oikeen kenenkään suuhun tavallisessa suomalaisessa ympäristössä. Se vaan ei musta oo erityisen uskottavaa.

Tää oli aika kompakti paketti kerronnallisia ja kuvailevia elementtejä, joista mä diggaan. Pidin etenkin siitä, miten meri esiinty sekä alussa että lopussa ja oikeesti liittykin tarinaan.