Kirjoittaja Aihe: Läikähdys (AU, Hermione/Luna, S)  (Luettu 2272 kertaa)

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Läikähdys (AU, Hermione/Luna, S)
« : 19.01.2015 20:06:01 »
Ikäraja: S
Päähenkilöt: Hermione/Luna – jonkin sortin AU.
Sanamäärä: n. 340
Haasteet: 12+ virkettä X

Pöö. Tämä haaste jotenkin kummasti aina pitää minut pinnalla, vaikka sanalista olikin karsein ikinä. Tai ehkä meni sittenkin pinnan alle... lista löytyy haastelistauksesta + jokerivirkekin käytetty.

Palaute on aina tervetullutta, jos sitä on tullakseen. :D



Läikähdys


Timantti ja lyijykynä, samaa ainetta, sanoi Granger, joka oli tullessaan luullut olevansa hammaslääkäri. Hän myös paheksui makeisia, joissa asukeille yritettiin ujuttaa mieltäylentäviä liemiä.

Puhtaassa kaavussaan kuin talvikki, Luna ihasteli salaa, äreä talvikki. Hän oli tavanomaisina toiminaan tuulettanut huoneen, ajatellut ääneen, katsonut sängyn alle ja järjesteli muutamia löytämiään kirjeitä. Neiti Granger oli ottanut sanaristikon naistenlehdestä, jota pidettiin yöastian kantena.

Laitos, niin – se seisoi hyvällä mäellä, ja se oli ollut vaaleansininen sokeainkoulu, jonka jästit olivat hylänneet vuosikymmeniä aikaisemmin. Rakennuksen lukuisat ovet eivät täyttäneet vuonna 1987 täytäntöönpantua pykälää karminleveydestä ja kynnyksen peräänantamattomuudesta, ja sittemmin oli pihanurmeen isketty kyltti:

VAARA: TODELLINEN SORTUMISVAARA.

Nyt talossa toimi noitain hourula, joka oli nimetty syöjätär Frida Cyneburgan mukaan ja jossa valmistettiin sukia ja hammasharjoja.


”Minä en ole mikään keikari tai kekkuloija, sisar Lovekiva”, Hermione mumisi. Hänen poskensa olivat punaiset ja varpaat vaaleat lakanan päällä.

”Haluatko tiirata tämmöisellä peilillä?”

Hermione huokaisi, otti odontoskoopin ja viskasi sen pois.

”Kyllä minä teidän testinne tiedän, mutta ei se sytytä enää mitään himoja minun päässäni.”

”Hmm, ei tietenkään – k, u, k-u-o-l-o-n-s-, eikun -k-a-l-p-e-a, tuo ien on varmaan väärin…” sanoi Luna osoittaen ristikkoa jollakin välineellä.

Päivä olisi pian puolessa, ja alakerrassa huusi eräs purppuratautinen tyttö jota parantaja Punurmio ei osannut auttaa, mutta hän tärväsi aikaansa tässä huoneessa, jossa saattoi aistia vierasta viisautta.

”Onpa typerä sana!”


Kuulaina valjenneet aamu, mieli ja maku. Tammikuussa vanhojen vuosien varjot ja muut eläjät päästettiin pihalle jaloittelemaan, niin että ne unohtivat itsensä ja hokivat tyhjää, ei tullut matkamuistoja matkaan, ei, mitä – ajatukset harjattu huolella mutta katkesivat ihmisten kulkua katsoessa. He olivat löylynlyömiä.

Oliko kiulun pohjassa aina katsojan kuva ja kääntyisikö se ympäri, jos jaksaisi jostakin riuhtaista tarpeeksi lujaa?

Luna ajatteli kolmannen kerroksen vesiklosetin narua, kun vuoteella Hermione alkoi sihistä itselleen että loistavaa, fantastista, sillä hän oli löytänyt paon. Silmäpaon, voihan hiisi.

”Olisi tukanpesun aika, neiti Granger – että pääsemme ulos ennen pimeää, kun ei voi mennä märkänä.”

Granger oli mieltynyt kielioppivirheiden poimintaan. Hän lähetti pesukomuutin suuntaan ivallisen lentosuukon mutta taittoi lehtensä tyynylle, asettui tuoliin niska kenossa ja antautui huuhdottavaksi. Vesi loiskahti kerran, kun Luna kampasi hiusmättään hiljaa marmorialtaaseen ja alkoi seuloa.



Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

Lily-Rose

  • ***
  • Viestejä: 836
Vs: Läikähdys (AU, Hermione/Luna, S)
« Vastaus #1 : 23.01.2015 22:03:26 »
Kommenttikampanjasta oikein hyvää perjantai - iltaa!

 Tämäpäs oli oikein mielenkiintoinen pikku pätkä. Sanalista tässä on se vaikea, koska ei koskaan oikein osaa täyttää tekstiä sen ympärille - minä en ainakaan osaa.

 Luna ja Hermione ovat molemmat suosikkihahmojani ja pidän heidän persoonistaan, jotka osasit hyvin tuoda esille tässä tekstissä!

 
Lainaus
Nyt talossa toimi noitain hourula, joka oli nimetty syöjätär Frida Cyneburgan mukaan ja jossa valmistettiin sukia ja hammasharjoja.
Vähän hämää tässä tuo noitain sana, vaikka tiedän kyllä sen merkityksen ja niin poispäin, mutta itse muokkaisin sanan noitien, koska se on jotenkin selkeämpi :'D

 
Lainaus
”Minä en ole mikään keikari tai kekkuloija, sisar Lovekiva”, Hermione mumisi. Hänen poskensa olivat punaiset ja varpaat vaaleat lakanan päällä.

”Haluatko tiirata tämmöisellä peilillä?”

Hermione huokaisi, otti odontoskoopin ja viskasi sen pois.

”Kyllä minä teidän testinne tiedän, mutta ei se sytytä enää mitään himoja minun päässäni.”
Hahah, ihanan hermionemainen toi viimeinen lause :'DD Muutenkin tosi hyvin kirjoitettu kohta!

Lainaus
Päivä olisi pian puolessa, ja alakerrassa huusi eräs purppuratautinen tyttö jota parantaja Punurmio ei osannut auttaa, mutta hän tärväsi aikaansa tässä huoneessa, jossa saattoi aistia vierasta viisautta.
Parantaja Punurmio! :'DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD Mulle tuli mielikuva, jossa Punurmio työntää ennuspalloa jonkun täysin hullun eteen ja selittää, että tällä on vain vuosi aikaa elää.

 Kokonaisuudessaan pidin tästä paljon! Oli tosi kiva tekstipätkä Hermionesta ja Lunasta ja hyvin AU. Hahmot olivat juuri oikeanlaisia ja teksti hyvin kirjoitettu!

 Kiitos siis tästä! :)

<3: Lily
"Niin kauan kuin sinä hengität - sinä taistelet."
- The Revenant
Pääset listaukseeni tästä

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Vs: Läikähdys (AU, Hermione/Luna, S)
« Vastaus #2 : 26.01.2015 21:00:27 »
Heipä hei, Lily-Rose, ja kiitos kommentista!

Huu, olipa hienoa kuulla että pidit hahmoista, etenkin jos he ovat muutenkin tuttuja ja mieleisiä hahmoja. Pelkäsin vähän että kuinkahan käy, kun seilasin näinkin kauas kaanonista ja pienellä sanamäärällä. Sanalista on tosiaan haastava, hyvässä ja pahassa, etenkään kun en ole kovin pitkien virkkeiden harrastaja.

Punurmio, joo - olihan tämä melkoisen AU. :D Mukavaa kun luit ja kommentoit!
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.

nauha

  • ***
  • Viestejä: 339
  • Sunnuntaiteuras
Vs: Läikähdys (AU, Hermione/Luna, S)
« Vastaus #3 : 30.12.2015 00:26:56 »
Hermione hammaslääkäriharhoissaan hourulan asukkina, miten maistuvaa!

Sanalistat usein vangitsevat, sun tyyli kirjoittaa on vain muutenkin niin innostava ja erikoinen, että tietämättä en olisi tajunnut edes listasta kirjoittamista epäillä. Ehkä ostaisin lauseen kuin lauseen. Hyvin olet sanasi kuitenkin käärinyt, eikä ole kaikkea vain otettuna annettu vaan muunnoksille on jätetty sijansa. Se naamioimista helpottikin varmaan, vaikka vaivansa siinäkin.

Myönnän että hetken tämän kanssa hankasin ja haparoin, piti haeskella kokonaisuuksia ja tarkoituksia, miettiä mikä koko kuva on, ja varmaan jäi silti puolinaiseksi. Mutta puolinaisista kurkistuksista pidänkin enemmän kuin täyteen tupatuista ja kokonaisiksi pakotetuista. Siksi nautin ja paljon nautinkin.

Minua ei noitain muotoilu häirinnyt, sitä nimenomaan ihastelin, kun sopi tekstin muuhun tyyliin niin soljuvasti. Onhan tämä yksityiskohdissaan melkein runollinen, ja silloin sanoilla leikittely on sallittua ellei jopa suotavaa. Koulukaan ei ollut mikä tahansa, vaan sokeain, ja siitä pidän. Kun on niin paljon että se on melkein jo liikaa muttei silti lähellekään. Nautiskelin erityisesti kohdista jotka soivat kuten
Lainaus
”Minä en ole mikään keikari tai kekkuloija, sisar Lovekiva”, Hermione mumisi. Hänen poskensa olivat punaiset ja varpaat vaaleat lakanan päällä.
tai
Lainaus
Granger oli mieltynyt kielioppivirheiden poimintaan. Hän lähetti pesukomuutin suuntaan ivallisen lentosuukon mutta taittoi lehtensä tyynylle, asettui tuoliin niska kenossa ja antautui huuhdottavaksi. Vesi loiskahti kerran, kun Luna kampasi hiusmättään hiljaa marmorialtaaseen ja alkoi seuloa.

Alkusointujen lisäksi muhun siis purevat sellaiset asiat kuin hiusmättäät ja marmorialtaat vaikka olisivatkin puoliksi pakosti mukaan tuotuja.

Lunan ja Hermionen asettaminen niin, että Luna on se selkopäinen — sitä on vielä kiitettävä. Hermione olisi hullunakin ihailtava, kyllähän Luna sen ymmärsi. Trauman tai sairauden taustaa ei ehkä AU:ssa tarvi lähteä kysymään, mutta ilman parantaja Punurmiotahan tämä olisi hyvin voinut olla aika ja todellisuus sodan jälkeen — noin ajallisestikin ilmeisesti jos rakennussäädöksiä laskeskelee —, tietenkin epilogista irti silti. Ehkä se olikin. Punurmio kyllä heitti maailman tolaltaan, mutta vallan hyvin, ja voivathan ihmiset muuttua.

edit: Pakko myöntää että Punurmio parantajana oli mullekin niin ylitsepääsemätön, että se aika pitkälti pakotti tän todellisuuden sinne kiulun pohjalle josta puhuit! :D Mutta AU on hyvä, tällaisena jopa kiinnostavampi kuin se varsinainen maailma. Toivottavasti haasteen uus kierros inspiroi sua ja saat kirjoitettua, ilo olisi ainakin päästä lukemaan!
« Viimeksi muokattu: 06.01.2016 12:45:32 kirjoittanut nauha »
Kaipaan hetkeä jonka toivoin sinun olevan minun

Letizia

  • ***
  • Viestejä: 269
Vs: Läikähdys (AU, Hermione/Luna, S)
« Vastaus #4 : 05.01.2016 23:09:19 »
nauha! Kiitos paljon kommentistasi.

Ei ole oikein kirjoitus luistanut tänä vuonna viime vuonna, mutta yritän nyt kirjoittaa uutta kierrosta tähän haasteeseen, joten senkin vuoksi kiva kuulla ajatuksia tästä. Tykkään tästä haasteesta tosi paljon, mutta, ööh, tahtoo jäädä ilmavaksi, koska on tiettyjä ratkaisuja joihin en halua edes haasteen pakottamana mennä. :| Todella mukavaa kuulla että pidit, kurkistuksista. Kiitos. :>

(Sokeainkoululla on muuten todellisessa maailmassa esikuva joka ei tosin ole sininen eikä koulu mutta jonka ohi kävelen usein… nyt se on näköjään remontissa ja muovipussissa eikä siitä oikein olisi inspiraatioksi, joten onneksi tämä tuli jo kirjoitettua.)

Mitä tulee epilogiin, jatkumoon ja Punurmioon, niin omassa mielessäni tämän oli tarkoitus olla täysin (rinnakkainen eikä varsinaisesti kaanonista haarautuva) vaihtoehtotodellisuus jossain kiulun pohjassa. Ei varmaan pitäisi selitellä, mutta pakko sanoa, koska kun... no, saattaisin uskoa että Hermione on päätynyt hourulaan ja Luna lääkintänoidaksi, mutta siis MINÄ en sulata että Sibylla Punurmiosta olisi voinut sodan jälkeen kuoriutua parantaja. :D
Katharsis. Kello neljä keitän kahvin ja porkkanan. Istun verhon väliin kuulemaan kosmosta, yön sirkkuja ja postinkantajaa.