Ficin nimi - Minua parempaa ei ole nyt tarjolla
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - LunaLotta
Ikäraja - S
Genre - H/C, draama.
Hahmot - James&Sirius
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, en saa tästä korvausta.
Summary - Sirius ei kestänyt enää.
Haasteet -
Kerää kaikki hahmot #2 - James Potter
A/N -
Tuskailin melkein viikon ton otsikon kanssa, ei se vieläkään oo sellainen kuin tahtoisin, mutta siinä se vihdoin on. 
Tää on aihe, josta oon pitkään tahtonut kirjoittaa, mutta en oo saanut kirjoitettua sitä. Tää nyt sitten toimi melkein puolen vuoden blokin purkajana ja oon saanut vihdoin muutakin kirjoitettua, jeij. En oo oikeastaan koskaan kirjoittanut mitään Jamesista ja tuntui aluksi vaikealta asettua hänen näkökulmaansa, toivottavasti hän tuntuu aidolta. 
Minua parempaa ei ole nyt tarjolla
Naps.
Naps. James tuhahti unissaan.
Naps. Naps. James murahti kääntäen kylkeään. Peitto hänen päältään kuitenkin luiskahti pois ja Jamesin käsi ojentui sängyn reunan yli tavoittelemaan peittoa. Unisesti hän raotti silmiään, lattia oli tyhjä, vaikka hänen sormensa hipoivat puupintaa. Hän kurkotti pidemmälle ja lopulta nousi ylös, mutta peitto ei ollut sängyn päädyssäkään. James kurtisti kulmiaan.
Naps.James melkein huusi ääneen säikähdyksestä pienen kiven hypähtäessä ikkunalaudalta lattialle. Hänen ikkunansa oli auki ja kesäyön pieni tuulenvire pääsi sisään. James nousi ylös ja lähestyi varovaisesti ikkunaansa. Alhaalla katulampun kelmeässä valossa seisoi tummahiuksinen poika, jonka sylissä oli mytyssä Jamesin peitto. Sirius heilautti laiskan näköisesti kättään ja James katosi ikkunasta.
James avasi etuoven, Sirius seisoi jo sen takana ojentaen peittoa takaisin ystävälleen, mutta James ei tarttunut siihen. Hän katsoi kauhuissaan poikaa edessään. Mustat hieman leukalinjan ylittävät hiukset sojottivat joka suuntaan, vaikka normaalisti poika asetteli ne tarkasti. Huulesta valui verta leualle ja poski oli sinisen kirjava vasemman silmän alta.
”Voinko tulla sisälle?” Sirius mumisi havahduttaen Jamesin kauhustaan.
James nappasi peittonsa ja Siriusta ranteesta kiinni. Hän veti pojan perässään portaat ylös ja omaan huoneeseensa. Heti oven sulkeuduttua hän kääntyi Siriusta kohti ja katsoi poikaa järkytyksen vallassa. Sirius pudotti reppunsa lattialle, se tömähti lujasti kokoonsa nähden. Sirius vältteli toisen pojan katsetta.
Hetken James vain katsoi, mutta sitten kaappasi pojan halaukseen.
”Auh”, Sirius henkäisi ja James päästi heti irti.
Hän vilkaisi Siriusta, joka näytti häpeilevän, mutta antoi Jamesin riisua paitansa. Pojan oikeassa kyljessä oli syvä viiltohaava, jota selvästi oli yritetty parantaa loitsuin, muttei kovin hyvin tuloksin.
”Merlin”, James henkäisi ja astui askeleen kauemmas.
”Hän — ”, Sirius aloitti särkyneellä äänellä ja nosti katseensa kattoa kohti.
James näki kyynelten kimmeltävän pojan silmissä.
James astui taas lähemmäs roikottaen yhä Siriuksen rohkelikonpunaista paitaa kädessään.
”Ei hätää”, James kuiskasi ja sipaisi hiukset pois pojan kasvoilta.
Hän henkäisi uudelleen nähdessään hiusten alta paljastuneen korvanlehden, josta yhä valui verta kaulajännettä pitkin. Lukukauden lopussa hän oli tehnyt Siriuksen pyynnöstä pojalle korvakorun. James oli tiennyt, että Siriuksen äiti vihaisi sitä.
”Se kuvottava ämmä”, James sihisi ja kääntyi sänkyynsä päin.
Yöpöydän laatikosta hän nappasi taikasauvansa. Sirius ei koskaan oikein ollut oppinut parannusloitsuja kunnolla tai ei ollut vaivaantunut, kun ne olivat Jamesin erikoisalaa.
”Episkius”, James kuiskasi ja katsoi kuinka iho korjaantui.
James kuljetti sauvaansa ympäri Siriuksen runneltua vartaloa ja jäljet haihtuivat pikkuhiljaa.
”Sattuuko vielä jonnekin?” James kysyi.
Sirius pudisti päätään.
”Kiitos.”
James nappasi uudelleen poikaa ranteesta kiinni ja veti tämän nyt istumaan sänkynsä reunalle.
”Hän raivostui, kun riitelin Reguluksen kanssa. Ja sitten hän näki korvakorun ja — ” Siriuksen ääni värisi ja kyyneleet valuivat poskilla.
James kietoi toisen kätensä pojan hartioille. Häntä suututti, hän olisi tahtonut lähteä Siriuksen äidin luo, näyttää tälle mitä käy jos hänen parasta ystäväänsä kohdellaan tuolla tavalla. Rouva Musta oli erittäin häijyn luonteensa lisäksi valitettavan kyvykäs noitakin ja James tiesi ettei hänkään pärjäisi naiselle sen paremmin kuin Siriuskaan. Sirius veti henkeä muutaman kerran syvään ja yritti rauhoittua.
”Älä kerro Remukselle tai Peterille, että minä — ”
”En tietenkään”, James lupasi oitis.
James tiesi ettei Sirius tahtonut muiden kahden tietävän, että poika itki. Sirius tahtoi pitää yllä tietynlaista kuvaa itsestään. Jameskin oli nähnyt tämän itkevän vain kahdesti aiemmin. Ensimmäisellä kerralla he olivat olleet ensimmäisellä luokalla ja he olivat juuri palanneet joululomalta. Keskellä yötä James oli kuullut Siriuksen itkevän sängyssään. Syytä poika ei ollut koskaan sanonut, James oli vain kömpinyt pojan sänkyyn ja rauhoitellut, kunnes Sirius oli nukahtanut. Toisella kerralla Remus oli ollut todella huonossa kunnossa täydenkuun jälkeen ja James oli yllättänyt Siriuksen itkemässä yhdessä salakäytävässä.
”Nouse hetkeksi”, James pyysi.
Sirius nousi ja James levensi sänkyään muutamalla sauvan näpäyksellä.
”Joudut vielä vaikeuksiin tuosta taikomisesta”, Sirius sanoi vielä tukkoisen kuuloisella äänellä.
”Äiti kertoi ettei ministeriö tiedä kuka velho talossa taikoo, he luottavat vanhempien pitävän jälkikasvunsa kurissa”, James virnisti.
Sirius pyöräytti silmiään ja kääntyi reppuunsa päin. Hän vaihtoi pyjamaan Jamesin kömpiessä jo takaisin sänkyynsä.
”Voit asua täällä”, James mumisi Siriuksen laskeutuessa hänen viereensä. ”Se käy varmasti äidille ja isällekin.”
Sirius oli hiljaa hetken ja James kuuli tämän niiskaisevan.
”Kiitos.”
James hymyili ja kaappasi pojan kainaloonsa.
”Tule tänne nyt”, James käski, kun Sirius yritti vastustella. ”Haluat kuitenkin läheisyyttä ja minua parempaa ei ole nyt tarjolla.”
Sirius tuhahti, mutta taipui kuitenkin ja asettui selkä vasten Jamesin rintaa.
Vielä ennen nukahtamistaan James kuuli pienen hiljaisesti kuiskatun kiitoksen.
