Kaikki naiset näkevät (Severus/Remus, K-11, FF100, raapaleita)

[Jester]

Disclaimer: J.K. Rowling
Rating: K-11 (parilla arveluttavalla sanavalinnalla)
Pairing: Severus/Remus
Summary: Naiset ja niiden vaistot.

A/N: Siitä, mistä aita on matalin tai sitten ei: FF100:n viisi perusaistia (sanat 036-040) saivat kukin oman raapaleensa järjestyksessä kuulo, näkö, haju, maku ja tunto. Yläotsikko napattu Marja-Liisa Vartion romaanilta Kaikki naiset näkevät unia. (En valitettavasti voi väittää kyseistä kirjaa lukeneeni, kirjailijaan tosin pitäisi käydä käsiksi opiskelun nimissä. :P) Alkuperäinen tarkoitus oli sisällyttää se kuudeskin aisti näihin, mutta sitten eksyin Wikipediaan ja sain liikaa Ideoita, joten se vähän jäi. Enkä muuten ole pitkään aikaan omistanut ficciä kenellekään, joten omistettakoon tuo ensimmäinen rääpäle kaikille kerrostaloasujien naapureille. :) Palautetta arvostan suunnattomasti.  


Kyttääjät
(Lily’s PoV)

”Siis oikeasti, paneeko ne?”
Siriuksen äänensävyssä käydään hätkähdyttävää kamppailua, kun epäusko, inho, hämmennys ja silkka epäluonteenomainen lakonisuus vyöryttävät armeijansa yhteen virkkeeseen. James vaihtaa kuistin kaiteella epämukavasta istuma-asennosta toiseen, melkein odotan lahkeen läpi tunkevien puunsäleiden kirvoittamaa kirousta. Yritän pitää hymyni kurissa pihan heinäsirkkojen kiihkeän konsertin rekisteröityessä tajuntaani.
”Siltähän se vähän vaikuttaa.”
Itsesensuurini ei riitä peittämään kaikkea huvittuneisuutta. On tosin myönnettävä, että itsekin punastelin etsiessäni laukustani pergamentinpalaa rähjäisen yksiön ovella ja raapustaessani sille puolitotuudelliset terveiset, joita en houkutuksesta huolimatta kehdannut ulottaa koskemaan Severustakin.
(Hei, Remus! Soitin ovikelloa, et kaiketi ole kotona, anna kuulua itsestäsi!)
Jompikumpi niistä päätti saada juuri kun raotin postiluukkua.


Kaikki naiset näkevät
(Minerva’s PoV)

Vaikka joutuivat niin usein ensikäden kokijaksi ja silminnäkijäksi, molemmat kantelivat kouluaikoinaan harvoin.
Päivällisellä viivyttelee enää muutamia oppilaita, joku hamstraa jälkiruokaa laukkuunsa, toinen on unohtanut paidan ylimmät napit auki, ja kolmas vilkuilee neljättä mutta jänistää ratkaisevalla hetkellä eikä katsekontaktia synny.
Opettajainpöydässä käydään samantapaista arkipäivän näytelmää. Kaikkia vaivaannuttaa Lipetitistä huokuva palaneiden hiusten käry, Huiski siirtelee parsakaalit lautasensa reunoille ja Hagrid syö jo neljännen miehen edestä.
Lupinin ja Kalkaroksen vuorovaikutus ja sen puuttuminen eivät herätä jatkokysymyksiä, aiheuta kulmien tietäväistä kohottelua tai potki mielikuvitusta laukkaan. He eivät osoita eleelläkään, että olisi jotain tiedettävää. He ovat liian taitavia, tekevät tilanteesta liian sujuvan. Kuten sanottua: näytelmän.  


Vihiä ja vainua
(Narcissa’s PoV)

Ei vaadi juurikaan mielikuvitusta täyttää tapetinkaistaleiden välejä homeella, mutta se ei voi olla seikka, joka minua on kiusannut jo puolen korttelin matkan ennen kahvilaan astumistamme. Törmäsimme Viistokujalla, olisi ollut sopimatonta tyytyä tervehdykseen. Severus ei ole siistinyt tukkaansa, ostanut uutta arkikaapua tai mainittavasti haavoittunut. Ilmeet ovat tuttuja kuten äänenpainotkin. On nöyryyttävää tuijottaa häntä niin intensiivisesti, ja turhautuneena ehdin jo luokitella häiriötekijän selvittämättömäksi.
Mutta kun siirrymme takaisin kadulle, hymyilen vain tuumien päässä ovea auki pitävän Severuksen kasvoista, ja hymyni muuttuu kuolonkankeaksi muistaessani vuodet, jotka olen nyrpistellyt nenääni tuolle nimenomaiselle aavistukselle lainattua partavettä. Kuvittelin aina etikettiin suden. Severus, onko se tullut takaisin markkinoille?


Sopimattomasti maustettuna
(Molly’s PoV)

Vaikka radioaaltoina olohuoneeseen tulvivasta Celestasta pidänkin, joudun myöntämään tämän kappalevalinnat hieman alleviivaaviksi. Fleur kärsiköön, miettiipähän seuraavan kerran minne veelannäppinsä pistää; Remuksen ei olisi terveellistä vajota enää yhtään syvemmälle nojatuoliinsa. Tuskin kuitenkaan auttaisi, vaikka sulkisin radion. Ne kaksi ovat keittäneet soppaansa niin kauan, että kaikki muukin muistuttaa. Varmasti ne kaksi ovat siemailleet totia takkatulen loimussa, vaikkeivät yhteiselle jouluaterialle olisi koskaan päässeetkään, ja varmasti Remus nieleskelee laimeaa sappea huoneen nuorenparin osoittaessa niin avoimesti kiintymystään. Harryn sanat Severuksesta ovat kömpelöitä kourallisia suolaa muhimaan haavoissa.
Jos Remus näyttää vielä huomenna siltä kuin hänellä istuisi ankeuttaja olkapäällään, Tonksin lienee parasta varustautua enemmällä kuin muutamalla suklaasammakolla.


Kipupiste
(Tonks’ PoV)

Olen hyväksynyt, että lemmenpesien lakanat ovat todennäköisemmin pesun jäljiltä karheaa puuvilla kuin satiinia. En enää tunne itseäni petetyksi, vaikkei vetävässä huoneessa suuteleminen takaisikaan varpaiden palelemattomuutta. Olen kokenut osani epävarmuudesta ja hakenut hyväksyntää, kuvitellut olevani etuoikeutettu saadessani rintani suurenemaan ajatuksen voimalla ja vatsani sisään hengitystä pidättelemättä.
Nykyään Remus kertoo minun olevan täydellinen omana itsenäni, ja minä vastaan samoin, valhe tekee hyvän mielen.
Pimeässä unohdan huippuunsa hiotut atleetit, uppoudun arpiin, selässä kasvaviin karvoihin ja keskivartalon rappeutumiseen, nautin luiseksi asti litteän rintakehän painosta, ja haluan juuri sitä. Seuraavassa Killan kokouksessa Remuksen ja Kalkaroksen kädet koskettavat jälleen tarpeettoman kauan, ja tiedän Remuksen haluavan samaa.

[Celeporn]

Voi ***kele kun on sanaton olo. Hienoja tekstejä, hienoja ajatuksia ja aivan loistavia näkökulmia. Taas kerran. Sinun ficciesi kommentointi tuntuu toisinaan kauhean turhauttavalta, kun päädyn aina vain toistamaan hyvin pitkälti samoja juttuja kerta toisensa jälkeen, mutta kun en muutakaan sanottavaa keksi, niin menköön nyt sitten.

Tämän kokoelman nimi on aivan loistava, sekä tekstin kanssa että ilman. Tietysti minä nyt aina muutenkin säntään lukemaan sinun Snupinisi kieli pitkällä, mutta tämä otsikko oli jotenkin aivan erityisen kutkuttava. Tykkäsin ihan hirveästi siitä, miten olit saanut jokaisen naisen niin luontevasti mukaan kuvioihin - ei minkäänlaista väkinäisyyttä ja väkisin runnomisen makua, kaikki oli kohdallaan ja kuvatut tilanteet olivat juuri näkökulmien vuoksi erityisen herkullisia.
Ensimmäisen raapaleen nimi sai hymyn kohoamaan huulille, ja aloituslause repsahtamaan nauruun. Ihana, ihana kohta <3. (tuli kyllä vähän mieleen menneiden vuosien kasler-liha mainokset, mutta ei se mitenkään haitannut - päinvastoin!). Muutenkin hirveän söötti ja kevyt tunnelma, James ja Sirius olivat ihan loistavia ja muutenkin Kyttääjät oli jotenkin niin kauhean lämminhenkinen teksti, että minä olin ihan sulaa vahaa. Etenkin se lopetuslause sai minussa aikaan vain häpeilemättömän ihkutuskohtauksen.

Suosikikseni kohosi kuitenkin varmaan Vihiä ja vainua, tosin voi osittain johtua Narcissasta, joka on jo pitkään ollut ihan lemppari-ficci-hahmojani. Edelleen lopetus teki suuren vaikutuksen, mikä ei nyt sinänsä yllättänyt - olet hyvien lopetusten mestari.
Kaikissa teksteissä heijastui minusta kauniisti se kertojahahmo, mutta hyvin pienillä elementeillä. Toisaalta tykkäsin siitä, ettei PoV-hahmoa niinkään jääty alleviivaamaan, vaikka kyllä sen sieltä alta silti tunnisti. Toisaalta taas olisin voinut toivoa ehkä hivenen enemmän sitä kertojan omaa ääntä mukaan, kaikki tekstit olivat kuitenkin kielellisesti melko saman tyyppisiä Olihan siellä sellaisia teemoja ja muutamia sanavalintoja, jotka eivät muille sopisi (kuten esim. Mollyn keittäneet soppaansa, joka oli aivan loistava), mutta ehkä hitusen enemmän olisin sellaista toivonut lisää. Vaikka onhan se sata sanaa ihan julmetun vähän. Alan vaan ehkä olla liiankin vaativa sun raapaleiden kohdalla, kun olet niin hyviä aiemminkin kirjoittanut  

Kaiken kaikkiaan todella ihastuttavaa luettavaa, tunnelmia taas ihan laidasta laitaan. Aivan ihania olivat, kiitoksia taas kerran ihastuttavasta lukukokemuksesta.

[Jester]

(tuli kyllä vähän mieleen menneiden vuosien kasler-liha mainokset, mutta ei se mitenkään haitannut - päinvastoin!)

*reps* "Taas ne tekee sitä." ;D Joo, tiedän täsmälleen mitä tarkoitat kertojahahmojen oman äänen kanssa, näitä kirjoittaessa tuli pitkästä aikaa sellainen olo, että sata sanaa tahtoo loppua vähän kesken. Ja jaetaan muuten ton ficcihahmo-Narcissan fanitus, se taitaa olla miunkin lempparini näistä käytettävissä olevista naiseläjistä. :) Kiitoksia jälleen kerran ihanasta palautteesta!

[Carolynne]

Juu, yksi Narcissa-fani (ja nykyään myös Jester-fani) ilmoittautuu myös.

Vau, jälleen kerran. Olen nyt tähän mennessä huomannut, että sinun tekstisi kannattaa aina lukea ja niitä saa aina hehkuttaa, joten minultakin taitaa herua samanlaiset kommentit joka ficciin ^^ Ja tähän myös pitkälti samanlainen Celepornin kanssa.

Minunkin mielestäni Lilyn ja Narcissan PoV:it olivat parhaita. Ensimmäisessä oli niin paljon hyvää, etten voi tarpeeksi ihkuttaakaan. Tykkäsin kaikista hahmoista siinä, Lilyn huvittuneisuudesta, Jamesin istuskelusta ja Siriuksesta, mutta erityisesti tunnelmasta, joka totuuden jälkeen vallitsee. Siinä on otettu huomioon hyvin ajankuva eikä huumoriakaan ole täysin unohdettu. Minusta oli ihana ajatus, että Lily meinasi kirjoittaa tervehdyksensa Severuksellekin, oi, silloin olisin halunnut nähdä miesten ilmeet ^^ Viimeinen lausekin oli mahtava! ^^ Muutenkin upeita sanavalintoja koko sadan sanan ajan.

Minervan huomiot koko tilanteesta ovat hienoja - upeita yksityiskohtia. Aito kuvaus, nyt saattoi todella nähdä salin tapahtumat. Jostain syystä ihastuin Matami Huiskin parsakaaleihin ^^ Yleisesti minusta nämä eivät tarvinneet sen enempää kertojaääntä, tästäkin kävi täysin selväksi, kenestä puhuttiin, nimenomaan tuo pääparin puhutteleminen "Lupiniksi" ja "Kalkarokseksi" kertoi sen hyvin. Ja poikien näytelmä oli hienolla otteella tuotu mukaan vasta loppupuolella.

Narcissan ja Severuksen välit ovat aina kiinnostaneet minua paljon, ja siksi olikin erittäin ihanaa lukea heistä kertova teksti ilman sitä N/S-paritusta. Sudentuoksu oli mahtava oivallus, varsinkin, kun mitään ei sanottu suoraan vaan kerrottiin noin vertauskuvien avulla. Myös tästä kertojan omanlaisuus käy selville, on minusta aivan Narcissan tyylistä ajatella tuijotuksen olevan nöyryyttävää. Loppulause jytää jälleen, erityisesti kursiivi siinä.

Otsikko on hieno, oikeasti sa ensin ajattelemaan "Sopvasti maustettuna". Hämmentää sopivasti ^^ Tässä kohtaa pitää hehkuttaa, kuinka luontevasti olet saanut kaikki naiset mukaan Remuksen ja Severuksen elämään, yhtään pakotettua kohtausta ei näy. Ja minusta on kutkuttava idea, että vaikka miehet yrittävät pitää suhdettaan salassa, tietävät kaikki naiset siitä kuitenkin. Sitten takaisin tähän raapaleeseen ^^ Mielikuva pääparista totilasien äärellä on hurmaava, ja jotenkinminut pysäytt ikiaikainen totuus siitä, miten kaikki muistuttaa. Hyvä esimerkki siitä, miten taitavalla kirjoitustyylillä voi kliseetkin ottaa omakseen.

Tonks sitten. Hänestä on aina hieman ongelmallista lukea slash-ficeissä, sillä pidän hänestä hahmona, mutta Remus/Severuksen voittanutta ei kyllä helposti löydy. Tämä oli ihanan hienovaraisesti kerrottu tämäkin, mukava oivallus jälleen lopussa. Lisäksi teksti sisältää sellaisia mahtavasti esiin tuotuja tosiseikkoja esimerkiksi juuri lakanoista tai unelmien prinsseistä. Ja Tonksin voi hyvin nähdä romantikkona, joka uskoo niihin, samoin kuin myös epävarmana itsestään.

Niin, siis kertakaikkisen hienoa työtä jälleen kerran, pidän kovasti!
Kiitän,
Carolynne

[Jester]

Tuhannet kiitokset, Carolynne, minä taas fanitan sinun palautteitasi. Ihanaa kun jaksat kommentoida. ^^ Oon tottunut väittämään, että slashiin kohdistuvat intressini selittyvät hyvien naishahmojen olemattomuudella, mutta loppujen lopuksi kaikille aisteille löytyi kivuttomasti oma käyttäjänsä - ehkä pitäisi päästä yli tästä ficcisovinismista. ^^' Minäkään en osaa suhtautua Tonksiin ristiriidattomasti, ja vaikka kutoskirjan ilmestymisestä on jo niinkin paljon aikaa, epäilen edelleen Rowlingin käyttäneen jotain random!pairing-generaattoria kyseisen naisen - josta kyllä sinänsä pidän - ja Rempan suhteen. (Ja Huiskin ruokailutottumuksista sivumennen sanoen sen verran, että mie itse rakastan parsakaalia, ja huomaan tunkevani sitä ficcihahmojen ruokapöytään aina kun mahdollista. :D)

[Winga]

Voi, minä rakastan! Severus/Remusta on aivan liian vähän ja juuri viime aikoina olen sitä lisää kaivannut. En ole tätäkään jotenkin aiemmin huomannut, mutta minun sokeuteni on tunnettua ja yleistä näissä asioissa.

Tämä oli kaunis, sillä et missään mennyt suoraan kiinni paritukseen, osoitit vain ulkopuolisten silmin, miten se on olemassa.  Ja se, että raapaleisiin saat sen kaiken vangittua, on upeaa. En voi vieläkään käsittää kaikkien taitoja.
Pidin paljon jo heti alusta, Siriuksen inhosta ja Lily oli mukava. Jotenkin minusta tuntui, että olit saanut ihmisten persoonallisuudet samalla kovin hyvin esille.

Todella toivon, että kirjoitat paljon lisää, sillä tätä paritusta ei koskaan voi olla liikaa, se vain on totuus!