Angelina: Oi, kiitos paljon kommentista!
Ihanaa, että tykkäsit ja että näiden mietteet vaikuttivat uskottavilta. Thorki on kyllä mahtavaa, ja oli pakko alkaa kokeilla senkin kirjoittelua nyt, kun MCU-tunnelmiin on päästy.
Aurinkolapsi: Kiitos valtavan paljon kommentista, ja mahtavaa, että tykkäsit.
Tässä nyt seuraa jatko ja ilman Thanosta.
2. Puoleensa vetävät hankaluudet
Sanamäärä: 350
Kaikki tuntuu tosiaan palanneen miltei entisiin uomiinsa. Ainakin tunnelma on sama, kun väki kerääntyy yhteen viettämään kevään juhlaa. Päivän ja yön ollessa yhtä pitkät on totuttujen tapojen mukaista juhlistaa kevään tuloa yhteisin juhlamenoin. Thor ei keksi oikeastaan mitään sen piristävämpää, kuin yhteinen juhlinta.
Jotakin kuitenkin puuttuu, mutta Thorilta vie jonkin aikaa oivaltaa, mikä ei ole kohdallaan. Sitten hän tuntee häpeän pyyhkäisevän ylitseen. Lokia ei näy missään, eikä hän ole huomannut mitään, ennen kuin vasta nyt. Toisaalta Loki viihtyy aina joukkojen reunamilla, puoliksi varjoissa ja näkymättömissä, joten ehkei hänen poissaolonsa havaitseminen ole ollut tehtävistä helpoin.
Hetken Thor pyörii paikallaan ja yrittää kuvitella, mitä Lokin päässä on voinut liikkua. Se on hankalaa siitäkin huolimatta, että hän kokee nyt ymmärtävänsä toista paremmin kuin vielä koskaan ennen. Lopulta hän tulee siihen tulokseen, että Lokin on täytynyt yksinkertaisesti vetäytyä jonnekin pois muiden luota, ja Thorin mielen reunamilla häälyy pahaenteinen aavistus siitä, mistä moinen käytös johtuu. Epäröiden Thor suuntaa kohti rantaa, sillä Loki tuntuu hakeutuvan usein jonnekin, missä tuuli puhaltaa vapaana eikä mikään asetu hetkeksikään täysin aloilleen.
Ranta näyttää ensisilmäyksellä autiolta, mutta Thorilla on tunne, ettei hän ole tullut turhaan. Hetken hän mittailee maisemaa ympärillään ja valitsee sitten ylös rantakallioille johtavan louhikkoisen reitin, jota voi hyvällä mielikuvituksella erehtyä pitämään polkuna. Helpompiakin mahdollisuuksia olisi, mutta Pitkä kokemus on opettanut, että Lokin tapa on tehdä kaikki vaikeimman kautta.
”Mitä asiaa?” Loki kysyy välittömästi, kun Thor pääsee kuuloetäisyyden päähän.
”Mitä sinä teet täällä itseksesi?”
”Viihdyn täällä”, Loki sanoo viitaten epämääräisesti alapuolella kivikkoon ryskyviä aaltoja kohden.
Thor miettii hetken, miten sanansa asettelisi, mutta luovuttaa viimein. Hänestä ei tule Lokin kaltaista puhujaa ikuisuuden pohdinnallakaan.
”Liity seuraan. Yhdessä oleminen tekisi sinullekin hyvää.”
”Anna heidän pitää hauskaa”, Loki tokaisee, eikä Thor ymmärrä hänen tarkoitustaan.
”Älä pakota heitä kestämään joukossaan henkilöitä, joiden läsnäoloa kukaan ei halua”, Loki selventää huokaisten.
Paha aavistus saa vahvistuksen, eikä Thor osaa kuin tarttua Lokin olkapäähän ja vakuuttaa hänelle jälleen kerran, että niin älykäs kuin hän onkin, tässä asiassa hän on väärässä. Sanat tuntuvat kimpoavan vaikutusta tekemättä, mutta Thor on valmis ottamaan haasteen vastaan. Tämä on hankalaa ja tulee sitä varmasti olemaan tulevaisuudessakin, mutta hankaluudet ovat aina vetäneet häntä puoleensa.