Nimi: Kaksitoista
Kirjoittaja: tirsu
Genre: slice of life, fluffy, femme & one-shot
Paritus: Clara Oswald/River Song
Ikäraja: S
Varoitukset: Jos samaa sukupuolta olevien suhteet, ei ole sun juttusi, niin kiitos, kun luit tähän asti! Älä anna »repliikkimerkkien» estää lukemasta tätä. Ne voivat ensi alkuun tuntua oudoilta, mutta niihin kyllä tottuu.
Summary: Riverin suu kaartuu vinoon hymyyn.Disclaimer: Tämä ficci on kirjoitettu pelkästään viihdytystarkoituksiin. Doctor Who kuuluu mm. Sydney Newmanille, C.E. Webberille, Donald Wilsonille ja Steven Moffatille. Minä vain yksinkertaisesti lainaan heidän hahmojaan/maailmojaan. En hyödy tästä rahallisesti lainkaan, kunhan kirjoitan omaksi ilokseni (ja muiden iloksi).
Haasteet: Femme10 #5A/N: Kuten tässä on jo varmaan joillekin käynyt selväksi, shippaan Claraa monien hahmojen kanssa (whoufflé on tietysti numero yksi aina), ja yksi niistä shipeistä on Clara/River. Ainoa poikkeus on Danny, joka oli mielestäni täysin turha lisäys kasi kaudella (tämän ficin kannaltahan se muuten tarkoittaa sitä, että Clara ei koskaan ollut suhteessa Dannyn kanssa lainkaan).
Tämä on lyhyt tarina, jolla on tarkoitus juhlistaa hieman edessä olevaa vuodenvaihdetta. Pahoittelut muuten, jos joku kokee, että alussa keskitytään liikaa pöydän antimiin. Sisäinen kokkini innostui ja pääsi vauhtiin ihan varoittamatta.
Ja näin vuoden viimeisenä päivänä haluan toivottaa kaikille
upeaa uutta vuotta! ^ ^
Kaksitoista Noutopöytä notkuu suolaisista ja makeista purtavista, joita on moneen lähtöön: on coktailtikkuja, graavilohikurkkupaloja, lohirullia, pikkuisia kinkkupiirakoita, täytettyjä kananmunia, minipizzoja, Rocky Roadeja, Whoopieita, sateenkaaren väreissä loistelevia macaronseja, suklaamoussea, konvehteja, suklaatäytteisiä tuulihattuja. Niiden lisäksi pöydältä löytyy muutama dippilautanen täynnä kasviksia, että mansikoita, joita voi halutessaan dipata suklaaseen. Hedelmiäkin löytyy muutaman lajin verran, erityisesti viinirypäleitä on hyvin paljon, tietysti.
Juomille on oma noutopöytänsä, jonka vetonaulana ovat vihreä, sininen ja oranssi booli. Tarjolla on myös viiniä, shampanjaa, kuohuviiniä, vettä ja yllättävän laaja valikoima jäähilejuomia (jotka ovat tarkoitettu muka lapsille, mutta kaikki tiesivät sen olevan valetta – juhlathan ovat lapsettomat).
Valikoimat ovat runsaita, kuten aina Taylorien juhlissa. Kaikki tiesivät isäntäväen rakastavan kokeilla uusia asioita, mutta suosivan myös perinteitä, mikä näkyy tarjoiltavissa selvästi (sekä sisustuksessa että koristeluissa). Tavanomaista tai erikoista, silti gourmeeta.
River kokoaa lautaselle muutamia suolaisia, että makeisia herkkuja, joiden tietää tekevän kauppansa. Hän nappaa mukaansa myös pari pientä kulhollista viinirypäleitä. Juomia ei sillä hetkellä tarvita lisää, täydet kuohuviini lasit ovat jo odottamassa.
Avara kattohuoneisto on täynnä häliseviä ihmisiä, joista monet ovat hänen tuttujaan. Muutamat tutut pysäyttävät hänet, kun hän on matkalla takaisin hempeästi valaistulle terassille. Pari naista kehuu jälleen hänen iltapukuaan (yläosa läpikuultavaa valkoista ja mustaa pitsiä aina napaan asti, alaosa mustaa duchess satiinia, molemmilla puolilla reiden puoliväliin asti yltyvät halkiot) ja River kiittelee vaikka mielessään tuhahtaakin – aikaisemmin illan aikana hän oli kuullut toisen naisen pitävän hänen pukuaan mauttomuuden huippuna.
Muutama mies vaihtaa sanan hänen kanssaan politiikasta että puutarhoista ja hieman matkustussuunnitelmistakin. River nyökkäilee kohteliaasti ja hymyilee leveästi. Sopivissa kohdissa hän sanoo oman mielipiteensä asiaan, pitäen kaiken lyhyenä kuitenkin. Hän haluaa päästä jatkamaan matkaansa terassille seuralaisensa – ei, rakkaansa – luo.
Päästessään viimein jatkamaan jälleen matkaansa kutsujen emännän sisar pysäyttää hänet. Naisen silmälasit ovat valuneet alas koukkunenää, mutta sillä ei ole mitään väliä, koska kaikki tietävät, että tämä pitää laseja vain asusteena. Näössä tällä ei ole kerta kaikkiaan mitään vikaa.
River huokaisee sisäisesti. Hän tietää joutuvansa aivan liian pitkään keskusteluun ensin tulevasta kulttuuritapahtumasta, joka pidettäisiin helmikuussa (juhlien emäntä niistä hänelle jo mainitsikin), minkä jälkeen vuorossa olisi iänikuinen keskustelu monarkkien turhuudesta. Ja sen jälkeen luultavasti siirryttäisiin naisen lempiaiheeseen, talouteen ja verotukseen.
Jonain toisena päivänä River kuuntelisi mielellään naisen, Sigerian, keskusteluja ja ottaisi osaakin, mutta ei sinä kyseisenä päivänä, juuri sinä hetkenä. Alistuneesti River asettaa kiinnostuneen ilmeen kasvoilleen, kun Sigeria alkaa selostaa kulttuuritapahtuman hyväntekeväisyysjärjestön ehdotuksia, jotka ovat aivan liian vaatimattomia.
Normaalioloissa River ottaisi keskusteluun osaa, mutta sillä kertaa häntä halutti kovasti jättää Sigeria yksin ja rientää terassille rakkaansa luo. Hän yrittää keskittyä kuuntelemaan mitä nainen selittää viuhtoessaan käsiään villisti (kuten aina innostuessaan puheenaiheesta). Ajatukset karkaavat kuitenkin koko ajan pohtimaan keinoja päästä tilanteesta pois vaikuttamatta epäkohteliaalta.
Riverin nyökytellessä jälleen kerran oikeassa kohdassa, juhlien emäntä, Giorgia, saapuu heidän luokseen. Hänen toiveisiinsa vastataan melkein siinä samassa, kun Giorgia, vaihdettuaan kohteliaasti muutaman sanan (jälleen) hänen kanssaan, pyytää siskoaan tulemaan mukaan, sillä hänen apuaan tarvitaan jossain kriisissä. Kun Sigeria lähtee kulkemaan isosiskonsa osoittamaan suuntaan, Giorgia iskee salavihkaa silmää Riverille ja suuntaa sitten ripeästi pikkusiskonsa perään.
Riverin suu kaartuu vinoon hymyyn. Hänen on näyttävästikin hiottava taitojaan, jos Giorgia oli onnistunut huomaavan hänen kiihkeän halun olla muualla kuin keskustelemassa Sigerian kanssa. On hyvin huolimatonta, jos joku on pystynyt laittamaan merkille hänen tökerön käytöksensä, jotka eivät sovi juhlien etikettiin.
Päätään pudistaen River jatkaa viimein matkaansa kohti terassille vieviä aukinaisia ovia, joista pääsee sisälle raikkaan viileää ilmaa. Vaikka kattohuoneistossa on erittäin toimiva ilmastointi, ovista virtaava ilma on tervetullutta väentungoksen aiheuttamaan lämmön muutokseen.
Terassilla on vain kourallinen ihminen, jotka ovat uskaltautuneet tulla vilvoittelemaan sisätilojen kuumuudesta. Taivas on musteensininen ja siellä täällä näkee loistavan tähden, luultavasti niitä on enempikin, mutta rakennuksen valaisu vaikuttaa niiden näkemiseen. Maata peittää ohut kerros lunta, joka satoi iltapäivän aikana. Pakkasta on muutama aste.
Clara seisoo samassa kohtaa kuin silloinkin, kun River lähti sisälle. River seisahtuu muutaman askeleen päähän rakkaastaan ja vain ihailee näkymää edessään.
Clara on kiinnittänyt osan lyhyistä hiuksistaan sivulta taakse helmikorukammalla. Vapaana roikkuviin hiussuortuviin on kiinnitetty pieniä valkoisia kukkia. Valkoinen haalariasu korostuu vasten Claran oliivin sävyyn vivahtavaa ihoa, lanteilla roikkuu ohut ja hopeinen ketjuvyö. Leveiden lahkeiden alta vilkkuvat pitsillä päällystetyt valkoiset avokärkiset korkokengät. Hartioilleen tummapää on kietonut lumenvalkoisen hartiahuivin, joka pitää paljaat olkavarret lämpiminä.
Lämmin tunne täyttää Riverin rintamuksen. Hymy huulillaan karehtien hän ottaa vielä muutaman askeleen päästen rakkaansa vierelle.
>> Tässä >>, River sanoo ja ojentaa pikkupurtavilla täyttämäänsä lautasta.
Clara ottaa ruohosipulitahnalla täytetyn ruislastun. >> Kiitos. >>
River laskee varoen lautasen terassin paksuhkolle kaiteelle. Hän kietoo kätenä kevyesti Claran vyötärölle katsellen edessään aukeavaa maisemaa. Terassin alapuolella aukeaa näkymä valoin koristeltuun puutarhaan, jossa talviruusut kukoistavat. Kaukana horisontissa näkyy uljaan Big Benin ääriviiva ja vihreässä valossa vilkkuva London Eye. Jostain kantautuu vaimean paukkeen ääntä, joku on päättänyt rikkoa parisen tuntia sitten laskeutuneen hiljaisuuden jaksamatta kaiketi odottaa h-hetkeä.
Clara nojaa päätään vasten Riverin kättä. Lyhyet korot antavat tummapäälle hieman lisää pituutta, mutta ei tarpeeksi, jotta tämä olisi voinut laskea päänsä vasten hänen olkapäätään.
River kääntää päätänsä pikkaisen ja suikkaa nopean suukon rakkaansa päälaelle. Sisällä taustalla hiljaa soinutta musiikkia hiljennetään lisää, pian Giorgian kantava ääni ilmoittaa h-hetken olevan aivan pian käsillä. Terassille saapuu muutamia ihmisiä lisää.
River irrottaa otteensa rakkaastaan napatakseen kaiteelle lasketulta lautaselta viinirypälekulhot. Hän antaa toisen niistä Claralle, toisen pitää itse. He asettuvat seisomaan kasvokkain, sivuprofiilit Big Beniä päin osoittaen.
Kumpikin heistä asettaa toisen kätensä viinirypälekulhon yläpuolelle valmiiksi. He virnistävät toisilleen ja silmiin syttyy polttavat loisteet.
Kun Big Benin ensimmäinen kovaääninen kumahdus kaikuu taivaanrantaa pitkin, River ja Clara nappaavat vikkelästi rypäleen ja viskaavat sen suuhunsa. Kiireesti pureskellen he odottavat uutta kumahdusta, joka tulee nopeasti.
Jokaisella kellonlyönnillä he lappavat vihreitä ja tummia viinirypäleitä suuhunsa. Kahdentoista lyönnin jälkeen molempien kulhot ovat tyhjät ja suut täynnä viinirypäleitä.
Taivaan valaisevat lukuisat värikkäät ilotulitteet, joiden pauke on korvia huumaava. Vuosi on vaihtunut, on jälleen tammikuu.
Ihmiset heidän ympärillään hurraavat, toivottelevat hyvää uutta vuotta, suukottelevat, suutelevat ja halaavat. River ja Clara, suut viimein tyhjiksi nieltyinä, tuijottavat toisiaan parin sekunnin verran ennen kuin purskahtavat nauruun. Sopimustaan noudattaen he molemmat olivat syöneet vuoden vaihtuessa kaksitoista rypälettä espanjalaiseen tapaan. Kumpikin oli vannonut onnistumistaan mahdottomalta vaikuttavan haasteen suhteen. Ja aika hyvin he onnistuivatkin. Ei täydellinen suoritus, mutta miltei.
River astuu lähemmäs Claraa, ottaa tätä kädestä kiinni. He tuijottavat toisiaan naurun sammuessa leveäksi hymyksi. River vie kätensä Claran pehmeälle ja pyöreähkölle poskelle. Hänen katseensa on hellä. Clara nostaa oman kätensä hänen kätensä päälle ja silittää sen ihoa.
>> Onnellista uutta vuotta, rakas vaimoseni >>, River toivottaa.
>> Onnellista uutta vuotta sinullekin, rakas vaimoni >>, Clara vastaa, >> ja hyvää hääpäivää. >>
He tuijottavat vielä pienen hetken toisiaan silmiin ennen kuin River kumartuu liittämään heidän huulensa yhteen. Vuoden ensimmäinen suudelma, joka on pehmeä ja täynnä rakkautta.
Irrottautuessaan toisistaan Clara lomittaa heidän sormensa yhteen. He tekevät tiensä ihmisjoukon läpi hissille, joka vie heidät alas. River vetää yllensä pitkän takkinsa. Hissin ovien auetessa he kulkevat ripein askelin aulan halki ulos ja kiertävät puutarhaan.
Musiikki kuuluu juuri ja juuri sinne asti. He menevät keskellä puutarhaa olevaan lasiseen huvimajaan, jonka katonreunuksia koristavat luonnon omat jääpuikot. Siellä he saavat olla rauhassa.
Rakettien sinkoutuessa taivaalle ja värjäten tumman taivaan eri värein, River ja Clara vaihtavat monia pikaisia suudelmia ilotulitteiden ihailun lomassa. Kumpikaan ei muista, tai ainakaan välitä, terassin kaiteelle jääneitä kuohuviinilaseja, joita heidän oli ollut tarkoitus kilistää ja tyhjentää (ei kuitenkaan ihan yhdellä hörpyllä sentään) uuden vuoden kunniaksi. Mutta sen voisi hyvin tehdä myöhemminkin; brunsilla kun he juhlistaisivat ensimmäistä hääpäiväänsä.
